Belgianpaimenkoira groenendael
Sivulta puuttuu | Belgianpaimenkoira groenendael | |
|---|---|
|
|
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |  Belgia |
| Määrä | vuosittaisia rekisteröintejä 2000-luvulla 96-163 kpl[1] |
| Rodun syntyaika | 1800-luku |
| Alkuperäinen käyttö | paimenkoira |
| Nykyinen käyttö | seura- ja harrastuskoira |
| Muita nimityksiä | groenendael, grotsku, gronttu |
| FCI-luokitus | ryhmä 1 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | uros noin 25-30 kg, narttu noin 20-25 kg |
| Säkäkorkeus | uros 60-66 cm, narttu 50-62 cm |
| Väritys | musta |
Belgianpaimenkoira groenendael on koirarotu. Se on maailmalla toiseksi suosituin belgianpaimenkoira neljästä muunnoksesta heti tervuerenin jälkeen. Groenendal eroaa muista belgianpaimenkoiran muunnoksista pitkällä mustalla turkillaan.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö
Belgianpaimenkoira on keskikokoinen (toivottu säkäkorkeus uroksella 62 cm, nartulla 58 cm; sallitut poikkeamat alle 2 cm ja yli 4 cm ihanne koon), neliömäinen sekä pystyryhtinen koira. Kallo on pitkä ja kapea, kuono saattaa olla pitempi kuin kallo. Silmät ovat muodoltaan hieman mantelinmuotoiset ja mahdollisimman tummat. Häntä on ylettyy vähintään kintereisiin, mieluiten alemmaksi. Levossa häntä riippuu ja liikkeessä häntä nousee, ylittämättä suinkaan vaakatasoa. Hännänpää on lievästi taaksepäin kaartunut levossa ja kaartuu voimmakkaammin liikkeessä. Groenendaelin erityispiirre on pitkä kokomusta turkki.
[muokkaa] Luonne ja käyttäytyminen
Belgianpaimenkoirat ovat valppaita ja aktiivisia. Ne ovat erittäin energisiä ja aina valmiita toimintaan. Belgianpaimenkoirilla on kaikki paimen-, suojelu-, vahti- ja palveluskoiran ominaisuudet. Ne ovat eloisia, tarkkaavaisia ja varmaluonteisia, ilman pienintäkään aggressiivisuutta tai pelkoa. Koirissa tosin esiintyy myös vähän heikkohermoisuutta. Jotkut ovat myös pehmeitä ja muistavat kärsimänsä vääryydet pitkään. Koiran oppivaisuus on kuitenkin huippuluokkaa. Rotu tarvitsee paljon liikuntaa, sekä aktiviteetteja,mikä omistajan on syytä ottaa huomioon.Groenendael sopii mainiosti agilityyn ja tokoon, mutta niiden vilkkaan luonteen takia omistajan tulee olla kärsivällinen.
[muokkaa] Alkuperä
Belgianpaimenkoirat ovat alkujaan lammaskoiria. Groenendaelmuuunnos on saanut nimensä lähellä Brysseliä sijaitsevan Château de Groenendael -hotellin mukaan, hotellin omisti mustien belgianpaimenkoirien kasvattaja, herra Nicolas Rose (k. 1898). Groenendael-muunnoksen kantakoiria ovat narttu Petite ja uros Picard d'Uccle, jonka Rose osti eräältä lammaspaimenelta. Jossain on sanottu, että Groenendael sai nimensä Groenendaelin linnasta.
[muokkaa] Terveystilanne
Rodulla on havaittu perinnöllisiä silmäsairauksia, kaihia ja verkkokalvon rappeumaa (silmäsairausprosentti 1994-2003 tutkituissa koirissa oli 2,2[2]). Epilepsiaa esiintyy jonkin verran, mutta ei keskimääräisesti enempää kuin muillakaan roduilla. Lonkkanivel- ja kyynärniveldysplasiaa rodussa on suhteellisen vähän; vuosina 1994-2003 tutkituista koirista vain 8,1 prosenttia oli lonkkavikaisia ja 11,4 prosentilla todettiin kyynärniveldysplasia, tosin 2-3 asteen muutoksia kyynärpäissä oli vain 1,1 prosentilla tutkituista koirista. [2].
[muokkaa] Lähteet
- Tapio Eerola: Suomen koirarodut. Kustannusosakeyhtiö Tammi 1997.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Belgianpaimenkoirien rekisteröinnit Suomessa
- ↑ a b Suomen Belgianpaimenkoirayhdistys ry:n Jalostuksen tavoiteohjelma, 2006
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Belgianpaimenkoirien rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)
- Finbelge – Suomen Belgianpaimenkoirayhdistys ry.
