Harmaanorjanhirvikoira

Wikipedia
Ohjattu sivulta Harmaa norjanhirvikoira
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Harmaanorjanhirvikoira

Norwegian Elkhound.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Norjan lippu Norja
Rodun syntyaika 1800-luku
Alkuperäinen käyttö metsästyskoira
Nykyinen käyttö seurakoira, metsästyskoira
Elinikä

tavallisesti 14 vuotta

lempinimet=norjanharmaa
FCI-luokitus ryhmä 5
Ulkonäkö
Paino ihanne 25 kg
Säkäkorkeus noin 52 cm
Väritys harmaa tai puolisoopeli (harmaa selkä ja ruskehtavat kyljet)

Harmaanorjanhirvikoira on niin perinorjalainen koirarotu, että se on valittu Norjan kansalliskoiraksi. Rotu on Pohjoismaissa hyvin yleinen (esimerkiksi Suomessa kolmanneksi suosituin koirarotu), mutta muualla maailmassa melko harvinainen. Rodusta on olemassa myös tummempi versio, mustanorjanhirvikoira.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harmaa norjanhirvikoira

Harmaanorjanhirvikoira on tyypillinen pystykorva lyhyine kehoineen, raskaine rakenteineen ja hyvine ryhteineen. Häntä on kiertynyt tiukalle kiepille selän keskiviivan päälle. Karvapeite on runsas mutta ei tiukka, silmät ovat tummat. Harmaanorjanhirvikoira on melko rotevarakenteinen, kestävä ja sietää hyvin sadetta sekä koleaa säätä. Rodun ihannesäkäkorkeus on 52 cm uroksilla (-3/+4) ja 49 cm nartuilla (-3/+4). Harmaanorjanhirvikoira on tiivisrakenteinen, neliömäinen, ryhdikäs, tyypillinen pystykorva. Sen korvat ovat kiinnittyneet korkealle ja ovat jäykästi pystyt, kärjistään terävät, verraten pienet. Silmät ovat ruskeat, mieluummin tumman ruskeat. Runko on tiivisrakenteinen ja lyhyt. Etutassut ovat aina vaaleat edestä päin katsottuna. Häntä on korkealle kiinnittynyt, voimakas ja verraten lyhyt, tiiviillä kiehkuralla, mieluummin selän keskiviivalla.[1]

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harmaanorjanhirvikoira viihtyy perhekoirana ja on täynnä tarmoa. Se on helppo koulutettava, mutta on ensisijaisesti ja enimmäkseen hyvä metsästyskoira sekä kävelykaveri. Sillä on äänekäs haukku. Yleensä sitä pidetään pihakoirana, mutta se soveltuu olemaan myös sisällä.

Harmaanorjanhirvikoiraa on käytetty lähinnä kaikenlaiseen suurriistan metsästykseen, mutta enimmäkseen hirven ja karhun metsästyksessä. Se on myös hyvä vahtikoira ja on ollut vuosisatojen ajan tärkeä pihakoira Norjassa. Viikingit käyttivät sitä myös taistelukoirana.lähde?

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harmaanorjanhirvikoira on melko vanha rotu, mutta tarkkaa syntyaikaa on mahdotonta sanoa. On melko varmaa, että rotu oli olemassa jo ennen viikinkiaikaa (vuosina 800–1500). Ensimmäisen kerran se oli esillä koiranäyttelyssä Oslossa vuonna 1877. Jotkut uskovat harmaanorjanhirvikoiran olevan suora seuraaja ”torvmosekoirasta”, joka oli olemassa yli 5 000 vuotta sitten, mutta tämä on epävarmaa.

Nykyään DNA-kokeet osoittavat, että harmaa norjanhirvikoira ei ole niin vanha koirarotu kuin on tähän asti uskottu, ehkä vain 150–200 vuotta nykyisessä olomuodossaan. [2]

Harmaa norjanhirvikoira on norjalaisruotsalainen rotu, joka polveutuu vanhoista skandinaavisista pystykorvista.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Saki Paatsama: Suuri suomalainen koirakirja. Otava, 1991. ISBN 951-1-11144-2. s. 43-44
  2. Mark Derr: Collie or Pug? Study Finds the Genetic Code (The New York Times, 21.5.2004) (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Petra Pallukka, Nina Toukoluoto, Riitta Maaniemi ja Annikki Verkkoniemi: Harmaa norjanhirvikoira (Perhemediat 2006)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta harmaa norjanhirvikoira.