Harmaa norjanhirvikoira
Sivulta puuttuu | Harmaa norjanhirvikoira | |
|---|---|
|
|
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |  Norja |
| Rodun syntyaika | 1800-luku |
| Alkuperäinen käyttö | metsästyskoira |
| Nykyinen käyttö | seurakoira, metsästyskoira |
| Elinikä |
tavallisesti 14 vuotta lempinimet=norjanharmaa |
| FCI-luokitus | ryhmä 5 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | ihanne 25 kg |
| Säkäkorkeus | noin 52 cm |
| Väritys | harmaa tai puolisoopeli (harmaa selkä ja ruskehtavat kyljet) |
Harmaa norjanhirvikoira on niin perinorjalainen koirarotu, että se on valittu Norjan kansalliskoiraksi. Rotu on Pohjoismaissa hyvin yleinen (esimerkiksi Suomessa kolmanneksi suosituin koirarotu), mutta muualla maailmassa melko harvinainen. Rodusta on olemassa myös tummempi versio, mustanorjanhirvikoira.
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö [muokkaa]
Harmaa norjanhirvikoira on tyypillinen pystykorva lyhyine kehoineen, raskaine rakenteineen ja hyvine ryhteineen. Häntä on kiertynyt tiukalle kiepille selän keskiviivan päälle. Karvapeite on runsas mutta ei tiukka, silmät ovat tummat. Harmaa norjanhirvikoira on melko rotevarakenteinen, kestävä ja sietää hyvin sadetta sekä koleaa säätä. Rodun ihannesäkäkorkeus on 52 cm uroksilla (+3/-4) ja 49 cm nartuilla (+3/-4). Harmaa norjanhirvikoira on tiivisrakenteinen, neliömäinen, ryhdikäs, tyypillinen pystykorva. Sen korvat ovat kiinnittyneet korkealle ja ovat jäykästi pystyt, kärjistään terävät, verraten pienet. Silmät ovat ruskeat, mieluummin tumman ruskeat. Runko on tiivisrakenteinen ja lyhyt. Etutassut ovat aina vaaleat edestä päin katsottuna. Häntä on korkealle kiinnittynyt, voimakas ja verraten lyhyt, tiiviillä kiehkuralla, mieluummin selän keskiviivalla.[1]
Luonne ja käyttäytyminen [muokkaa]
Harmaa norjanhirvikoira viihtyy perhekoirana ja on täynnä tarmoa. Se on helppo koulutettava, mutta on ensisijaisesti ja enimmäkseen hyvä metsästyskoira sekä kävelykaveri. Sillä on äänekäs haukku ääni ja yleensä sitä pidetään pihakoirana, mutta se soveltuu olemaan myös sisällä.
Harmaa norjanhirvikoiraa on käytetty lähinnä kaikenlaiseen suurriistan metsästykseen, mutta enimmäkseen hirven ja karhun metsästyksessä. Se on myös hyvä vahtikoira ja on ollut vuosisatojen ajan tärkeä pihakoira Norjassa. Viikingit käyttivät sitä myös taistelukoirana.
Alkuperä [muokkaa]
Harmaa norjanhirvikoira on melko vanha rotu, mutta tarkkaa syntyaikaa on mahdotonta sanoa. On melko varmaa, että rotu oli olemassa jo ennen viikinkiaikaa (vuosina 800–1500). Ensimmäisen kerran se oli esillä koiranäyttelyssä Oslossa vuonna 1877. Jotkut uskovat harmaanorjanhirvikoiran olevan suora seuraaja ”torvmosekoirasta”, joka oli olemassa yli 5 000 vuotta sitten, mutta tämä on epävarmaa.
Nykyään DNA-kokeet osoittavat, että harmaa norjanhirvikoira ei ole niin vanha koirarotu kuin on tähän asti uskottu, ehkä vain 150–200 vuotta nykyisessä olomuodossaan. [2]
Harmaa norjanhirvikoira on norjalaisruotsalainen rotu, joka polveutuu vanhoista skandinaavisista pystykorvista.[1]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b Saki Paatsama: Suuri suomalainen koirakirja. Otava, 1991. ISBN 951-1-11144-2. s. 43-44
- ↑ Mark Derr: Collie or Pug? Study Finds the Genetic Code (The New York Times, 21.5.2004) (englanniksi)
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Petra Pallukka, Nina Toukoluoto, Riitta Maaniemi ja Annikki Verkkoniemi: Harmaa norjanhirvikoira (Perhemediat 2006)
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Suomen harmaahirvikoirajärjestö
- Harmaan norjahirvikoiran rotumääritelmä
- Norjan hirvikoirakerhojen liiton kotisivu (norjaksi)
- Norwegian Elkhound Association of America (englanniksi)
