Isosveitsinpaimenkoira

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Isosveitsinpaimenkoira

Swissy.JPG

Avaintiedot
Alkuperämaa Flag of Switzerland.svg Sveitsi
Määrä Suomessa 86 rekisteröityä koiraa
Rodun syntyaika vanha
Alkuperäinen käyttö vahtikoira, vetokoira
Nykyinen käyttö seurakoira, vetokoira, suojelukoira, vahtikoira, perhekoira
Elinikä noin 8–11 vuotta
Muita nimityksiä grosse, Grosser Schweizer Sennenhund, Great Swiss Mountain Dog, "lyhytkarvainen berninpaimenkoira"
FCI-luokitus ryhmä 2 Pinserin ja snautserin tyyppiset, molossikoirat ja sveitsinpaimenkoirat,
alaryhmä 2.3 Sveitsinpaimenkoirat,
#58
Ulkonäkö
Paino uros 50–64 kg, narttu 48–54 kg
Säkäkorkeus uros 65–72cm, narttu 60–68 cm
Väritys musta-ruskea-valkoinen (tricolor)

Isosveitsinpaimenkoira (Grosser Schweizer Sennenhund) on sveitsiläinen koirarotu, nimensä mukaisesti sveitsinpaimenkoirista kookkain. Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus oli toimia vahti- ja vetokoirana, mutta nykyisin se on lähinnä seura-,suojelu- ja perhekoira.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isosveitsinpaimenkoira on kolmivärinen, vankka, vahvaluustoinen ja lihaksikas koira. Koostaan ja painostaan huolimatta se on silti kestävä ja liikkuvainen. Sukupuoleen liittyvät erot uroksen ja nartun välillä ovat selvät.

"Isosveitsinpaimenkoiran turkki ei ehkä ole niin kaunis kuin bernin pitkä, kiiltävä turkki, mutta grosse on arkipäiviä eikä sunnuntaita varten. Ja onhan viikossa edelleenkin kuusi arkipäivää ja vain yksi sunnuntai." (Moritz Magron)

Luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotu on sveitsinpaimenkoirista rauhallisin, vaikka alkuaikojen yksilöillä lienee ollut nykyistä enemmän temperamenttia. Se on varma, reipas, valpas, kohtuullisen temperamenttinen ja peloton jokapäiväisissä tilanteissa. Se on tuttuja ihmisiä kohtaan ystävällinen ja perheenjäsenilleen uskollinen, ja se käyttäytyy itsevarmasti vieraiden läsnäollessa. Itsenäisenä koirana isosveitsinpaimenkoira ei pidä kytkettynä olemisesta eikä se sovellu tarhakoiraksikaan, vaan se on parhaimmillaan omiensa parissa: uskollisena, ystävällisenä perheenjäsenenä.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rodun kantaisä Barri von Herzogbuchsee, josta huomaa miten keskeinen rotutyyppi ei ole juurikaan muuttunut.

Sveitsin Kennelklubin (SKG) 25-vuotisjuhlanäyttelyssä vuonna 1908 kaksi "lyhytkarvaista berninpaimenkoiraa" tuotiin ensimmäisen kerran professori A. Heimin arvosteltavaksi. Tämä huomattava sveitsinpaimenkoirien kehittäjä tunnisti esitetyissä koirissa vanhan, sukupuuttoon kuolleeksi luullun suuren paimenkoiran tai teurastajankoiran.

Sen esi-isät olivat levinneet laajalti Keski-Eurooppaan ”teurastajan- eli lihakauppiaan koirina”, ja niistä oli kehitetty suojelu-, veto- ja karjanajokoiria. SKG tunnusti rodun merkitsemällä sen vuonna 1909 sveitsiläiseen koirakantakirjaan isonasveitsinpaimenkoirana.

Vasta 1939 FCI julkaisi ensimmäisen rotumääritelmän. Nykyisin myös muissa Euroopan maissa kasvatetaan isojasveitsinpaimenkoiria rodun rauhallisen ja tasaisen luonteen vuoksi, ja niitä arvostetaan etenkin perhekoirina.

Vuoden 2008 lopussa Suomessa oli rekisteröity 56 rodun edustajaa ja uusia rekisteröintejä tehtiin neljä kappaletta vuonna 2008.

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grossejen perinnöllisistä sairauksista olkanivelien osteokondroosi on ongelmallisin, kuitenkaan lonkkanivelen dysplasiaa täysin unohtamatta. Myös epilepsiaa esiintyy grosseilla jonkin verran.

Monissa maissa jalostukseen käytettävillä on jo kuvauspakko, mutta varmista silti, että molemmilla pentuevanhemmilla on viralliset kuvaustulokset. Epilepsian suhteen kannattaa välttää sellaisen pennun hankkimista, jolla on paljon samansukuisia esivanhempia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]