Maltankoira

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Maltankoira

Maltese 600.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Keskisen Välimeren alue
Alkuperäinen käyttö satamien rottakoira
Elinikä 12–15 vuotta
Muita nimityksiä Bichon Maltais, Maltese
FCI-luokitus 9
Ulkonäkö
Paino 3–4 kg
Säkäkorkeus uros 21–25, narttu 20–23 cm
Väritys valkoinen

Maltankoira on koirarotu, joka on peräisin keskisen Välimeren alueelta. Rodun esi-isät asuivat satamissa, missä saalistivat rottia ja muita haittaeläimiä. Renessanssin aikaan ne olivat jo ylenneet salonkeihin, sillä useat taiteilijat kuvasivat niitä maalauksissaan. Rotu kuuluu FCI:n ryhmään 9.

Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rodun nimi ei viittaa siihen, että rotu olisi kotoisin Maltan saarelta, vaan adjektiivi "maltalainen" juontaa juurensa turvapaikkaa tai satamaa tarkoittavasta seemiläisestä kantasanasta malat. Sana esiintyy monessa keskisen Välimeren paikannimessä kuten Mélédan (kroatiaksi Mljet, lat. Melita) saari Adrianmerellä, Melitan kaupunki Sisiliassa ja Maltan saari. Varsinkin kroatialaiset väittävät, että rotu olisi todistetusti kotoisin Mélédanin saarelta, minkä vuoksi he kutsuvatkin rotua usein nimellä mljetski pas tai mljetski psić - vapaasti käännettynä mljetin- eli mélédaninkoira.[1]

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koira on pienikokoinen, pitkärunkoinen, sillä on pitkä, runsas, valkoinen karvapeite, jossa ei ole aluskarvaa. Säkäkorkeus uroksilla 21–25 cm, nartuilla 20–23 cm. Paino 3–6 kg.

Luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotu on eloisa, helposti kiintyvä ja älykäs. Koirat ovat energisiä ja oppivaisia, joten useimmiten ne on helppo kouluttaa. Aggressiivisuutta tai arkuutta ei saisi esiintyä. Maltankoira on ajan myötä jalostettu seurakoiraksi eivätkä ne viihdy yksin pitkiä aikoja. Ne eivät välttämättä hyväksy pieniä lapsia tai toisia koiria. Ne voivat puolustaa hanakasti omistajaansa ja reviiriään, vaikka ovat perusluonteeltaan ystävällisiä. Ei kaipaa paljoa liikuntaa.

Hoito ja turkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ammattilaisen harjaama maltankoira.

Maltankoirilla on pitkä ja valkoinen turkki, jossa ei ole aluskarvaa. Turkki on hyvin kaunis ja tuo koiraan tiettyä eleganttiutta ja arvokkuutta. Karva on silkkistä ja suoraa, eikä siinä yleensä ole ainakaan erityisen huomattavia kiharoita. Joissakin kohdin turkissa saattaa kuitenkin olla kevyesti lainehtivaa karvaa. Hyvin hoidettuna turkki ei takkuunnu, mutta jotkut pitävät karvan parin kolmen sentin mittaisena hoidon helpottamiseksi. Turkki tulee kammata päivittäin, koska se takkuuntuu ja likaantuu helposti. Sanotaan, että sukulaistensa villakoiran ja bichon frisén tavoin rotu ei aiheuta allergiaa yhtä helposti kuin koirat yleensä. Koiralle syntyy helposti silmännurkkiin tummat läiskät, joita voi ehkäistä pitämällä kasvot puhtaina ja kuivina. Kannattaa myös suosia ruokaa, johon ei ole lisätty väriaineita.

Maltankoira on terve ja pitkäikäinen koira. Perinnöllisiksi luokiteltavia sairauksia ei rodussa tämänhetkisen tiedon mukaan ole.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hrvatski jezični portal - Izravna poveznica za pristup natuknici: maltézer. Viitattu 12.7.2014.