Ranskanbulldoggi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ranskanbulldoggi

Mi Gran Amigo El General.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Englannin lippu Englanti
Rodun syntyaika 1880-luku
Alkuperäinen käyttö tappelu- ja rottakoira
Nykyinen käyttö seurakoira
Muita nimityksiä ranskis
FCI-luokitus ryhmä 9
Ulkonäkö
Paino 8-14 kg
Säkäkorkeus 35 cm
Väritys kellanruskea (fawn), juovikas (brindle), valkoinen ja valkoinen tiikerijuovaisin laikuin (pied)

Ranskanbulldoggi (ransk.Bouledogue français) on pienikokoinen molossikoira.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rodun alkuvaiheista tiedetään sen verran, että ranskanbulldoggi, kuten muutkin bulldogit, polveutuvat tiibetindogista ja tiibetinmastiffista, joista makedonialaiset kehittivät lyhytkarvaiset pelkoa herättävät vahti- ja sotakoiransa makedoniandogit. Näitä koiria tuli foinikialaisten mukana Englantiin, jossa niitä alettiin kutsua "Bretagnen tappelupukareiksi".

Rotu oli suurikokoinen ja luonteeltaan hurja. Sitä risteytettiin myöhemmin useiden muiden rotujen kanssa, ja varsinkin risteytykset terriereiden kanssa tuottivat pienempikokoisia muunnoksia. Ranskan ensimmäiset pienet bulldogit tulivat Normandiaan 1860-luvulla Nottinghamista muuttaneiden pitsinnyplääjien mukana, ja niitä risteytettiin ranskalaista alkuperää olevien koirien kanssa siten, että englantilaisten tappelukoirien rakenne ja ulkonäkö pysyivät lähes muuttumattomina, mutta koko pieneni. Pitkän aikaa ranskanbulldogeja käytettiin rottakoirina ja ne olivat yleisiä etenkin työläisperheissä. Nykyään ranskanbulldoggi on seurakoira.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi tämän rodun erikoisista yksityiskohdista ovat lepakkomaiset korvat. Ne ovat suuret, leveät, kärjistään pyöristyneet ja pystyt. Rakenteeltaan ranskanbulldoggi on matala ja tiivis. Sillä on voimakas nelikulmainen pää ja löysä nahka muodostaa sille tyypillisiä poimuja. Kuono on lyhyt ja sisäänpainunut, huulet ovat riippuvat ja koiran leuassa on etualueen ristipurenta. Silmät ovat suuret, pyöreät ja tummat. Ranskanbulldoggi on pieni koira, joka painaa 8-14 kg ja on noin 35 cm korkea. Nykyään tosin etenkin näyttelyiden ulkopuolella ranskanbulldoggien koko on kasvanut 15–20 kg:aan. Lyhyen, suoran, joskus korkkiruuvimaisen hännän koira pitää alhaalla. Häntää ei ole typistetty. Karvapeite on lyhyttä pehmeää ja sileää.

Ranskanbulldoggi sekoitetaan usein bostoninterrieriin huomattavan samannäköisyyden vuoksi.

Musta on selvästi yleisin väritys

Luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskanbulldoggi on seurallinen, iloinen, leikkisä, reipas ja tarkkaavainen. Rotu on aina valmis kaikenlaiseen toimintaan, vaikkapa sitten leikkiin tai lapsia vahtimaan. Ranskanbulldoggien haukkuminen on usein vähäistä. Rotu on itsepäinen, mikä vaikeuttaa kouluttamista, ja se tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Kuitenkin ranskanbulldogit kokeilevat myös johtajan asemaa, minkä vuoksi koiraa kouluttaessa on oltava johdonmukainen ja ehdoton.

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskanbulldoggi on perusterve rotu. Kaikki lyhytkuonoiset koirat kärsivät eriasteisista hengitysvaikeuksista. Hengitystieongelmat ilmenevät esim. hengitysääninä tuhinana tai jopa rohinana, yskimisenä, kuorsaamisena nukkuessa (pehmeä kitalaki) ja voimakkaana rintakehän liikkeenä koiran hengittäessä. Joillakin ranskanbulldogeilla hengitystiet ovat niin ahtaat ja hengitysvaikeudet niin pahoja että niille joudutaan tekemään hengitysteitä avartavia leikkauksia. Ranskanbulldoggia ei missään tapauksessa tule jättää kuumaan autoon edes muutamaksi minuutiksi, sillä lämpöhalvaus on rodulla yleinen kuolinsyy. Tämä johtuu siitä että lyhytkuonoisilla koirilla jäähdytys ei toimi kuonon lyhyyden vuoksi riittävän tehokkaasti, koska jäähdyttävää kudospinta-allaa on kuonon sisällä vähemmän. Lisäksi ranskanbulldogeilla esiintyy sydänsairauksia, allergioita ja iho-ongelmia. Rodun terveyttä on tutkittu Suomessa kannan pienuuden takia vasta vähän aikaa ja rodun jalostussuunnitelma on kirjoitettu vasta vuonna 2008. Rakenteellisista syistä (leveä etuosa, kapea takaosa, suhteellisen sirot tassut) koira on melko huono uimaan ja isommat yksilöt vajoavatkin veteen joutuessaan suoraan pohjaan.

Ranskanbulldogin pennut syntyvät pääosin keisarinleikkauksella ja rotuyhdistys pyrkiikin Suomessa tekemään paljon työtä jotta jalostukseen valittaisiin luonnollisesti synnyttäneiden narttujen jälkeläisiä. Rotu on erittäin haastava kasvattaa ja kasvattajaksi aikovalle suositellaan tarkkaa perehtymistä rodun ominaisuuksiin ja pentujen hoidon erityishaasteisiin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]