Tanskalais-ruotsalainen pihakoira

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tanskalais-ruotsalainen pihakoira

Danish Farm Dog1604fxcr wb.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Tanskan lippu Tanska ja Ruotsin lippu Ruotsi
Määrä 441 (rekisteröintejä 30.6.2010)[1]
Alkuperäinen käyttö maatilan yleiskoira
Nykyinen käyttö seurakoira
Elinikä keski-ikä noin 12 vuotta
Muita nimityksiä pihakoira, pihis
FCI-luokitus Ryhmä 2
Ulkonäkö
Paino keskimäärin 8–10 kg
Säkäkorkeus urokset 34–37 cm, nartut 32–35 cm, 2 cm poikkeama sallitaan
Väritys valkoinen väri on vallitseva

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on Etelä-Ruotsissa ja Tanskassa säilynyt vanha pienikokoinen koirarotu. Rotu oli häviämäisillään kaupungistumisen myötä, mutta valppaat koiraharrastajat kiinnostuivat rodusta, ja sen kanta on sittemmin vakiintunut. Ensimmäinen pihakoira tuotiin Suomeen 1989, ja rekisteröityjä koiria oli 30. kesäkuuta 2010 tilanteen mukaan kaikkiaan noin 441[1]. Rekisteröintien määrä lisääntyy vuosittain, ja vuonna 2009 rekisteröitiin 102 koiraa[1].

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pihakoira on pienikokoinen lyhytkarvainen rotu. Karva on kovaa, lyhyttä ja sileää. Valkoinen väri on vallitseva. Yksi- tai useanvärisiä läiskiä eri yhdistelminä. Koira on pienikokoinen ja tiivis, lähes neliömäinen. Ulkomuodoltaan hitaasti kehittyvä rotu. Pää on kolmiomainen ja kooltaan suhteellisen pieni. Silmät ovat pyöreähköt tai mantelinmuotoiset. Ruusukorvat tai eteenpäin taittuneet siten, että vähintään puolet korvasta on taittunut. Häntä ei saa olla liian korkealle kiinnittynyt. Se voi olla luonnostaan pitkä, lyhyeksi typistetty tai synnynnäinen töpöhäntä. (Huom. Suomessa typistyskielto.) Typistämätön häntä ei ole asennoltaan kiertynyt eikä tiiviisti selän päällä. Säkäkorkeus uroksilla 34–37 cm, nartuilla 32–35 cm. Sallittu poikkeama on +/– 2 cm.

Luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotumääritelmän mukaan pihakoira on valpas vahtikoira, älykäs, eloisa ja seurallinen.

Rotua ei pidetä yhtä taistelunhaluisena ja nopeasti tulistuvana kuin pienpetojahtiin kehitettyjä terrierirotuja, mutta pihakoirallakin voi alkuperäisen käyttötarkoituksensa mukaisesti olla vahva metsästysvietti, joka kohdistuu jyrsijöihin ja muihin maatalon pihapiirin kutsumattomiin vieraisiin. Pihakoira saattaa myös ilmoittaa haukkumalla näkemistään tai kuulemistaan kulkijoista, vaikka kyseessä ei muuten ole kovin äänekäs rotu. Pihakoira on varsin energinen rotu, joten suunnitelmallinen koulutus, aktivointi tai harrastaminen koiran kanssa on suositeltavaa, jotta koiran toiminnantarve saadaan kanavoitua oikein.

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pihakoira on yleisesti terve rotu. Pohjavillattomana ja ohutkarvaisena koirana pihakoira saattaa tarvita vaatetusta talven pakkasilla.

Pihakoira on yksilöstä riippuen sopiva ensimmäiseksi koiraksi.

Harrastus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pihakoiraa pidetään nykyisin enimmäkseen seurakoirana. Rotu sopii kuitenkin hyvin agilityyn, Suomessa on jo kaksi agilityvalio-pihakoiraa. Koiranäyttelyissä pihakoira kuuluu roturyhmään 2. Se on tehokas rotan pyytäjä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on nimensä mukaisesti kotoisin Tanskasta ja Etelä-Ruotsista. Tällä pienellä koiralla oli monia tehtäviä maalaistalon pihapiirissä. Se piti pihapiirin puhtaana rotista ja muista pikkujyrsijöistä sekä ajoi ketut pois kanaloista. Se oli mukana lasten leikeissä ja aina valmis pieniin kepposiin. Pihakoirista kerrotaan tarinoita, kuinka ne ovat saattaneet lapsen kouluun, odotelleet koulun liepeillä ja kulkeneet sitten yhdessä illalla kotiin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c KoiraNet-jalostustietojärjestelmä Viitattu 29.3.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]