Sininenpicardienspanieli
| Sininenpicardienspanieli | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Ranska |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 19[1] |
| Nykyinen käyttö | seisova lintukoira |
| Muita nimityksiä | épagneul bleu de Picardie, Blue Picardy Spaniel, Blauer Picardie-Spaniel, spaniel azul de Picardia, pikardie sinine spanjel |
| FCI-luokitus |
ryhmä 7 Seisovat lintukoirat alaryhmä 1.2 Mannermaiset spanielityyppiset #106 |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus | uros 57–60 cm, nartut pienempiä |
| Väritys | harmaapäistärikkö, jossa mustia läiskiä |
Sininenpicardienspanieli (ransk. épagneul bleu de Picardie) on Ranskasta, Picardien alueelta kotoisin oleva seisova spanielityyppinen lintukoira. Nimestään huolimatta kyseessä ei ole spanieli, vaan FCI -luokituksessa rotu kuuluu mannermaisten seisovien lintukoirien alaryhmään.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotumääritelmän mukaan siniselläpicardienspanielilla on "melko matala työskentelyasento, johon koiran rakenne hyvin soveltuu". Mustapilkkuinen väritys luo nimensä mukaisen sinertävän vaikutelman, mikä onkin suurin ero rodun ja sitä yleisvaikutelmaltaan suuresti muistuttavan, mutta ruskeavoittoisen picardienspanielin välillä. Silmien tulee olla suuret ja tummat ja katseen rauhallinen. Päätä "kehystävät", silkkiset ja laineikaskarvaiset korvat ovat riippuvat ja melko paksut. Raajat ja pyöreät käpälät ovat runsaskarvaiset. Runsashapsuinen häntä yltää juuri ja juuri kintereiden alapuolelle. Sileä tai hivenen laineikas karvapeite on väriltään harmaapäistärikkö, jossa on mustia laikkuja. Urosten säkäkorkeus on 57–60 cm. Nartut ovat hieman pienempiä.
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tyypillinen rodun edustaja on pehmeäluonteinen, oppivainen ja rauhallinen, mutta maastossa intohimoinen ja kontaktihakuinen metsästyskoira. Kotimaansa rotuyhdistyksen mukaan sininenpicardienspanieli on monipuolinen metsästyskoira erityisesti pienriistan metsästykseen vaihtelevissa ja haastavissa maastoissa.[2]
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ranskalaisista spanielityyppisistä metsästyskoirista löytyy mainintoja jo satojen vuosien ajalta. Alueellisista eroista huolimatta tämäntyyppisiä koiria kutsuttiin vielä 1800-luvun lopulle saakka yksinkertaisesti ranskalaisiksi spanieleiksi. Ensimmäinen kuvaus selvästi sinistäpicardienspanielia muistuttavasta mustasta "pohjoisen spanielista" löytyy Henri de Bylandtin teoksesta vuodelta 1897[3]. Pohjois-Ranskan spanieleiden lisäksi rodun taustalta löytyy myös englantilaisia settereitä: 1900-luvun alkuvuosikymmeninä Picardien alueen rikas linnusto houkutteli kanaalin yli vieraaksi runsaasti englantilaisia metsästäjiä koirineen. Alueen spanielikannan ja englantilaisten settereiden sekoittuminen muokkasi sinisenpicardienspanielin piirteitä siinä määrin muista ranskalaisista tämän tyypin koirista poikkeaviksi, että se määriteltiin itsenäiseksi roduksi Ranskassa vuonna 1938.[1]
Sininenpicardienspanieli kirjattiin FCI:n rotumääritelmiin ensi kerran vuonna 1954 ja virallinen rotumääritelmä julkaistiin 1987. Suomen Kennelliitto hyväksyi sinisenpicardienspanielin rotumääritelmän 1998.
Ranskassa 1921 alkunsa saanut Picardienspanieleiden rotuyhdistys sulautui 1980 Pont-audemerinspanielin rotuyhdistykseen. Tällöin muodostui näitä kolmea rotua kotimaassaan nykyään edustava Club des Epagneuls de Picardie et de Pont Audemer.[4]
Rotu Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa näiden rotujen jalostustyö on järjestäytynyt mannermaisten kanakoirien rotujärjestön, Saksanseisojakerhon piiriin. Rotu on Suomessa erittäin harvalukuinen. Sinisenpicardienspanielin rekisteröintejä Suomen Kennelliittoon on 2000-luvulla tehty yhteensä 19[5].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Club des Epagneuls de Picardie et de Pont-Audemer
- Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)
- Saksanseisojakerho
- KoiraNet -jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 4.9.2016)
- ↑ root: Club des épagneuls picards, bleus de picardie et de pont-audemer, accueil ceppa.org. Viitattu 31.5.2016.
- ↑ Bylandt, Henri de: Les races de chiens: leurs origines, points, descriptions, types, qualités, aptitudes et défauts, par le Comte Henri de Bylandt. Imprimerie Vanbuggenhoudt Frères, Bruxelles, 1897. Teoksen verkkoversio.
- ↑ root: Club des épagneuls picards, bleus de picardie et de pont-audemer, accueil ceppa.org. Viitattu 1.6.2016.
- ↑ Kennelliiton jalostustietojärjestelmä, sininen picardienspanieli rekisteröinnit 4.5.2017 mennessä jalostus.kennelliitto.fi. Viitattu 04.05.2017.