Saintongenajokoira
| Saintongenajokoira | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Ranska |
| Määrä | kuollut sukupuuttoon |
| Rodun syntyaika | keskiaika |
| Alkuperäinen käyttö | suden metsästys |
| Muita nimityksiä | Saintongeois Hound[1] |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus | 66–76 cm |
| Väritys |
valko-musta (tan-merkit silmien yläpuolella) |
Saintongenajokoira on sukupuuttoon kuollut ranskalainen koirarotu.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotu oli erään aikalaiskuvauksen mukaan "kookkaampi, komeampi ja jalompi kuin kaikki muut ranskalaiset rodut". Väritys oli valkoinen mustin laikuin; silmien yläpuolella oli tan-merkit. Säkäkorkeus oli 66–76 cm.[1]
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saintongenajokoiraa kuvailtiin luonteeltaan lempeäksi, metsästettäessä sitkeäksi ja herkkävainuiseksi.[1]
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saintongenajokoira oli nimensä mukaan kotoisin Saintongen historiallisesta maakunnasta nykyiseltä Uuden-Akvitanian alueelta.[1] Se kehittyi keskiajalla hubertuksenajokoirasta tai normandianajokoirasta[2], ja sitä käytettiin suden metsästykseen[1]. Rotu oli vähällä kuolla sukupuuttoon Ranskan vallankumouksen myötä - siitä selvisi vain kaksi urosta nimeltä Fouilloux ja Mélanthe sekä yksi narttu nimeltä Minerve. Ne omisti markiisi de la Porte-aux-Loups, joka joutui pakenemaan maasta, minkä jälkeen niistä piti huolta Château de Beaumont -linnassa hänen alaisensa. Koiria käytettiin sittemmin jalostukseen, ja ne päätyivät myöhemmin Saint-Légier'n kreivin omistukseen, joka kokosi niistä ajueen suden metsästystä varten.[1]
Kreivin väitettiin jalostaneen rotua puhtaana 30 sukupolven ajan. Koska sitä oli jalostettu yksinomaan sisäsiitoksen avulla niin pitkään, siitä tuli ajan saatossa heikompi ja vaikeampi jalostaa eteenpäin. 1840-luvulla kreivin jo vanhennuttua ajokoirakasvattaja Vireladen paroni Joseph de Carayon-Latour hankki viimeiset jäljellä olleet yksilöt kenneliinsä. Hän yritti pelastaa rodun risteyttämällä sen paroni Rublen isogascognenajokoiran kanssa, mutta tulikin lopulta luoneeksi täysin uuden rodun, joka sai myöhemmin nimen gascogne-saintongenajokoira.[1]