Amerikanstaffordshirenterrieri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Amerikanstafforshirenterrieri

AmStaff3.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Määrä suomessa n. 1100
Alkuperäinen käyttö härkä- ja koiratappelut, rottien metsästys, maatilojen yleistyökoira
Nykyinen käyttö seurakoira, työkoira
Muita nimityksiä Amstaffi
FCI-luokitus ryhmä 3 jaos 3 #286
Ulkonäkö
Paino korkeuden ja painon on oltava suhteessa toisiinsa
Säkäkorkeus nartulla 43–45,5 cm, uroksella 45,5–48 cm
Väritys Mikä tahansa yksivärinen, kirjava tai laikukas on sallittu. Täysin valkoinen, yli 80 % valkoinen, musta punaruskein merkein ja maksanruskea väri eivät ole suositeltavia.

Amerikanstaffordshirenterrieri on amerikkalainen koirarotu. Suomeen ensimmäinen amerikanstafforshirenterrieri saapui vuonna 1985, saksalainen Rachel Vom Simba-Camp. Ensimmäinen kyseisen rodun pentue syntyi Suomessa vuonna 1987.

Amerikanstaffordshirenterrieri on luonteeltaan peloton ja urhea. Sen tulee olla myös avoin ja aktiivinen koira. Amerikanstaffordshirenterrieri ei ole kova haukkumaan, mutta se on kuitenkin hyvin tietoinen omasta reviiristään.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amerikanstaffordshirenterrieri on vankkarakenteinen keskikorkea molossikoira. Rotumääritelmän suosittelema säkäkorkeus on uroksilla 45–48 cm ja nartuilla 43–45,5 cm. Pää on keskipitkä ja leveäkalloinen, otsapenger erottuu selkeästi. Leuat ovat voimakkaat, purenta on leikkaava. Kaula on keskipitkä, paksu ja hieman kaartunut. Silmät ovat tummat, pyöreät ja syvällä ja sijaitsevat kaukana toisistaan. Rotu on kokoonsa nähden hyvin voimakas. Typistämättömien korvien tulee olla puolipystyt tai ruusumaiset.

Karvapeite on lyhyt ja tiivis. Värityksistä sallitaan kaikki. Valkoinen, yli 80-prosenttisesti valkoiset kirjavat, musta punaruskein merkein sekä maksanruskea eivät ole suositeltavia. Vaaleat silmät ja muunvärinen kuin musta kirsu katsotaan virheiksi.

Luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amerikanstaffordshirenterrieri

Amerikanstaffordshirenterrieri on aktiivinen, peloton ja reviiritietoinen, ei kuitenkaan haukkuherkkä koira. Sen luonteen tulee olla avoin ja aktiivinen, ei kyräilevä tai salakavala. Hermorakenteen ja kivunsiedon tulee olla hyvä. Urokset ovat tyypillisesti itsenäisempiä, itsepäisempiä ja tasaluontoisempia mutta taipuvaisia kovaan luonteenlaatuun ja dominoivuuteen. Nartut ovat pehmeämpiä ja käyttävät oveluutta pyrkiessään niskan päälle.

Amerikanstaffordshirenterrieri pyrkii työskentelemään ihmisen kanssa, mutta se ei ole palveluskoiramaisen aulis ja tarvitsee runsaasti motivointia. Aktivoinnin jäädessä vajalliseksi koira tuhoaa herkästi ympäristöään. Rodulla on taipumusta olla aikuisena hyökkäävä muita saman sukupuolen koiria kohtaan. Tätä piirrettä voi hillitä huolellisella kasvatuksella ja koirakontaktien valvomisella pentuajasta alkaen. Amerikanstaffordshirenterrieri ei välttämättä sovellu koirapuistokäynteihin, sillä rodulle tyypillinen valmius vastata haasteisiin yhdistettynä voimiin voi johtaa vakaviin tuloksiin.

Amerikanstaffordshirenterrierinarttu tulee sukukypsäksi noin kuuden-seitsemän kuukauden iässä ja juoksut jatkuvat puolivuosittain sen elämän loppuun saakka. Uros alkaa tehdä virtsamerkkailua ja kiinnostua nartuista kuudesta kahteentoista kuukauden ikäisenä. Rodun tyypillinen ensimmäisen uhmaiän alkamisajankohta on kahdeksasta kymmeneen kuukauden iässä ja toinen uhmaikä koittaa noin kahden vuoden iässä. Määrätietoisella ja oikeanlaisella kasvatuksella uroksestakin tulee sävyisä ja rauhallinen koira. Vääränlainen kasvatus johtaa helposti sietämättömään käytökseen.

Rodun kasvattaminen Tanskassa on ollut kiellettyä vuodesta 2010.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta amerikanstaffordshirenterrieri.