Englanninbulldoggi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Englanninbulldoggi

Racibórz 2007 082.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Iso-Britannia
Rodun syntyaika 1800-luku
Alkuperäinen käyttö härkätappelut
Nykyinen käyttö seurakoira
Elinikä 8-10 vuotta
Muita nimityksiä bulli, doggi, enkkubulli
FCI-luokitus ryhmä 2
Ulkonäkö
Paino 22–25 kg
Säkäkorkeus 31–36 cm
Väritys usein laikullinen

Englanninbulldoggi on hyvin vanha melko pieni ja tukevarakenteinen koirarotu. Se kuuluu FCI-roturyhmään 2 – Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat. Se kuuluu myös mastiffeihin. Englanninbulldoggi on Englannin kansallisrotu. Se on luonteeltaan lempeä ja lapsirakas, mutta myös jääräpäinen ja rohkea.lähde?

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englanninbulldoggilla on lyhyt, hienojakoinen, pehmeähkö karvapeite, massiivinen runko, vankat ja voimakkaat jalat, suuri ja voimakas pää, jossa on lyhyt kuono ja huomattava alapurenta. Pään sekä kaulan alueella on löysää nahkaa ja poimuja. Englanninbulldoggin paino on noin 18–35 kg riippuen suuresti yksilön koosta ja iästä. Rotumääritelmässä ei korkeutta ole määritelty, mutta käytännössä rotu on noin 35–45 cm korkea.

Väritykseltään englanninbulldoggi on valkoinen, keltainen tai juovikas tummalla maskilla tai ilman sekä valkoisilla merkeillä tai ilman. Musta väri punaruskein merkein tai ilman sekä vaaleapigmenttisyys (sininen pigmentti) ovat näyttelykoirilla vakavia virheitä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luvun maalaus härkätappelusta. Sonnin kimpussa on monenlaisia koiria, vasemmalla seisova mies pidättelee lyhytkalloista ja vantteraa valkokirjavaa koiraa.
Bulldoggin muotokuva vuodelta 1895. Kuvan koira on vanttera, matalahko, lyhytkuonoinen ja leveärintainen, mutta piirteliltään nykyistä englanninbulldoggia paljon hillitympi.

Englanninbulldoggi polveutuu koiratyypistä, joka oli karhutaisteluissa käytettyjen mastiffi-vartiokoirien ja sisukkaiden metsästysterrierien risteytys. Tyypin 1600-luvulla saama nimi bulldog eli sananmukaisesti "härkäkoira" viittaa sen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen tappeluissa härkiä vastaan. Vahva ja päättäväinen bulldoggi oli ihanteellinen tappelukoira, joka vammoistaan välittämättä riippui sitkeästi kiinni härässä. Nykyistenkin bulldoggirotujen tärkeän tunnistusmerkin, lyhyen kuonon, kerrotaan alunperin auttaneen koiraa hengittämään härkää purressaan.

Kun härkätappelut kiellettiin Britanniassa 1830-luvulla, bulldoggityyppinen koira oli vaarassa kadota. Koirankasvattaja Bill George jalosti taistelukoirista vähemmän aggressiivisia, ja nykymuodossaan englannibulldoggi tunnetaan hyvin lempeänä ja rauhallisena rotuna. Härkätappeluiden päättymisen jälkeen englanninbulldoggin käyttötarkoituksena on ollut ainoastaan seurakoirana olo, mikä on mahdollistanut rodun ulkonäön piirteiden jalostamisen äärimmilleen. Nykyisellä englanninbulldoggilla on verrattain hyvin suuri ja lyhyt pää, erittäin leveä rinta ja lyhyet jalat sekä tukeva runko, ja näyttelyissä menestyvät yksilöt kärsivät usein koiran elämää hankaloittavista vaivoista. Rodun jalostuksessa panostetaan nykyisin aiempaa enemmän koirien terveyteen, mutta joukko sen kasvattajia on perustanut myös erillisen, vanhantyyppiseen englannibulldoggiin pyrkivän jalostussuunnan.

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englanninbulldoggilla esiintyy lyhytkuonoisille roduille tyypillisiä vaivoja kuten kuorsausta, hengitysteiden ahtautta, penikointivaikeuksia ja suurempi alttius lämpöhalvaukseen ja silmävaivoihin. Rodulla esiintyy myös sydänvikoja ja tutkituista roduista eniten lonkkavikaa. Löysän nahan poimut kasvoissa tulehtuvat herkästi mikäli niitä ei puhdisteta asianmukaisesti. Englanninbulldoggin riski sairastua koiran kuivasilmäisyyteen on lähes kymmenkertainen verrattuna rotuihin, joilla ei ole erityisherkkyyttä[1].

Vuosina 1988-2012 suomalaisista englanninbulldogeista on lonkka- ja kyynärkuvattu kaksi prosenttia. Tutkituista koirista yhdellä prosentilla on terveet lonkat (luokitus A tai B) ja 49 prosentilla terveet kyynärät (luokitus 0). Polvinivelet on tutkittu neljältä prosentilta rodun yksilöistä; tutkituista koirista 95 prosentilla ei ole polvilumpion luksaatiota. Silmät on tutkittu 3 prosentilla koirista ja tutkituista terveeksi todettu 49 prosenttia. Rotu ei kuulu PEVISA-ohjelmaan.

Todennäköinen elinikä englanninbuldoggille on 8-10 vuotta,[2] joskin Englannin kennelklubin vuonna 2004 teettämässä kyselytutkimuksessa englanninbulldoggien keskielinikä oli vain 6,3 vuotta.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Williams DL. Immunopathogenesis of keratoconjunctivitis sicca in the dog. Vet Clin North Am Small Anim Pract. 2008 Mar;38(2):251-68.
  2. [http://www.bulldogbreedcouncil.co.uk/ Frequently asked questions on The Bulldog, ‘Britain’s National Breed’; What is the average life expectancy?
  3. [Summary results of the Purebred Dog Health Survey for British Bulldogs

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta englanninbuldoggi.