Englanninbulldoggi

Englanninbulldoggi
Avaintiedot
Alkuperämaa	Iso-Britannia
Rodun syntyaika	1800-luku
Alkuperäinen käyttö	härkätappelut
Nykyinen käyttö	seurakoira
Elinikä	8-10 vuotta
Muita nimityksiä	bulli, doggi, enkkubulli
FCI-luokitus	ryhmä 2
Ulkonäkö
Paino	22–25 kg
Säkäkorkeus	31–36 cm
Väritys	usein laikullinen

Englanninbulldoggi on hyvin vanha melko pieni ja tukevarakenteinen koirarotu. Se kuuluu FCI-roturyhmään 2 – Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat. Se kuuluu myös mastiffeihin. Englanninbulldoggi on Englannin kansallisrotu. Se on luonteeltaan lempeä ja lapsirakas, mutta myös jääräpäinen ja rohkea.^lähde?

Ulkonäkö

Englanninbulldoggin väritys vaihtelee runsaasti yksilöittäin. Sillä on lyhyt, hienojakoinen, pehmeähkö karvapeite, massiivinen runko, vankat ja voimakkaat jalat, suuri ja voimakas pää, jossa on voimakkaasti ylöskaareutuva alaleuka (voimakas alapurenta). Englanninbulldoggin kuono on lyhyt; pään sekä kaulan alueella on löysää nahkaa ja poimuja. Englanninbulldoggin paino, joka on noin 18–35 kg, riippuu suuresti yksilön koosta ja iästä. Rotumääritelmässä ei korkeutta ole määritelty, mutta käytännössä rotu on noin 35–45 cm korkea.

Historia

Englanninbulldoggi polveutuu ikivanhasta aasialaisesta mastiffista, mutta se on kehitetty kokonaan Englannissa. Bulldoggi-nimi, jonka rotu sai 1600-luvulla, ei viittaa vain siihen, että koira näyttää pieneltä härältä, vaan myös siihen, että rotua käytettiin härkätappeluissa areenoilla.

Kun härkätappelut kiellettiin Britanniassa 1830-luvulla, tämä raivokkaan sinnikäs rotu oli vaarassa kuolla sukupuuttoon. Kasvattaja Bill Georgen onnistui kuitenkin muokata bulldoggi nykyiselleen, luonteeltaan vähemmän aggressiiviseksi. Harvat rodut ovat muuttuneet ulkomuodoltaan, toiminnaltaan ja luonteeltaan yhtä paljon kuin englanninbulldoggi. Bulldoggiksi nimitettiin 1600-luvulla rotua, joka oli karhutaisteluissa käytettyjen mastiffi-vartiokoirien ja sisukkaiden metsästysterrierien risteytys. Vahva ja päättäväinen bulldoggi oli ihanteellinen tappelukoira, joka vammoistaan välittämättä riippui sitkeästi kiinni härässä.

Terveys

Englanninbulldoggille yleisiä ovat silmä- ja ihosairaudet ja lyhyen kuonon aiheuttamat huomattavat hengitysvaikeudet. Joillakin yksilöillä esiintyy ulostusvaikeuksia niin sanotun tiukan hännän vuoksi.^lähde?

Vuosina 1988-2012 suomalaisista englanninbulldogeista on lonkka- ja kyynärkuvattu 2 %. 1 %:lla tutkituista on terveet lonkat (A tai B) ja 49 %:lla terveet kyynärät (0). Polvinivelet on tutkittu 4 %:lla, ja näistä 95 %:lla ei ole polvilumpion luksaatiota. Silmät on tutkittu 3 %:lla ja terveeksi todettu 49 %:lla tutkituista. Rotu ei kuulu PEVISA:an.

Todennäköinen elinikä englanninbuldoggille on 8-10 vuotta. Joskin Englannin kennelklubin vuonna 2004 teettämässä kyselytutkimuksessa englannin buldoggien keskielinikä oli vain 6.3 vuotta.

Englanninbulldoggin naaman ihopoimut tulehtuvat, jos niitä ei hoideta vähintään kaksi kertaa viikossa: puhtaalla liinallla pyyhkiminen ja talkittaminen riittää. Ihopoimujen väliin jää muun muassa nöyhtää, karvoja ja kuolaa. Englanninbulldoggin riski sairastua koiran kuivasilmäisyyteen on lähes kymmenkertainen taudille epäherkkiin rotuihin verrattuna.

Englanninbulldoggin omistajan tulee olla valmis huolehtimaan koiransa terveydestä tavanomaista enemmän (esimerkiksi koiran puhtaanapito). Hankintaa harkittaessa tulisi myös olla erityisen tarkka vanhempien yhdistelmästä sopivaa pentua etsittäessä.

Aiheesta muualla

• Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)
• Suomen Englanninbulldoggiyhdistys ry
• Englanninbulldoggiharrastajat ry
• Englanninbulldoggi Koirat.com:ssa
• Summary results of the Purebred Dog Health Survey for British Bulldogs
• Miksi kenenkään ei pitäisi hankkia englanninbulldoggia