Cavalierkingcharlesinspanieli

Wikipedia

Cavalierkingcharlesinspanieli
Avaintiedot
Alkuperämaa	Britannia
Määrä	Suomessa rekisteröity noin 20 000[1]
Rodun syntyaika	1600-luku
Alkuperäinen käyttö	seurakoira
Nykyinen käyttö	seura- ja harrastuskoira
Elinikä	9–15 vuotta
Muita nimityksiä	kavaljeeri, kavalieeri
FCI-luokitus	ryhmä 9
Ulkonäkö
Paino	5,4–8,2 kg
Säkäkorkeus	30–35 cm
Väritys	blenheim, tricolour, black & tan ja ruby

Cavalierkingcharlesinspanieli eli cavalier on Britanniasta kotoisin oleva pieni, reipas ja iloinen seurakoirarotu. Se kuuluu FCI:n roturyhmään 9. Se on suosittu perhekoira, jota käytetään myös monenlaisessa harrastustoiminnassa. Sukulaisrotu kingcharlesinspanieli on hieman pienempi, pyöreäpäisempi ja lyhytkuonoisempi koira.

Sisällysluettelo 1 Ulkonäkö 2 Luonne ja harrastaminen 3 Alkuperä 3.1 Nykytilanne Suomessa 3.2 Nykytilanne ulkomailla 4 Terveys 5 Lähteet 6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Ulkonäkö

Cavalier kingcharlesinspanieli on pieni, sopusuhtainen koira. Säkäkorkeus on noin 30–35 cm ja paino 5,4–8,2 kg. Käytännössä monet koirat, varsinkin isokokoisemmat urokset, painavat usein enemmän. Turkki on pitkä, silkkinen ja hapsukas. Hieman laineikkuutta sallitaan, mutta ei kiharuutta. Turkkia ei trimmata lainkaan. Värimuunnokset ovat tricolour, blenheim, ruby ja black and tan.

• Tricolour: Musta ja valkoinen, selvästi rikkonainen. Punaruskeat merkit silmien yläpuolella, poskissa, korvalehtien sisäpuolella, raajojen sisäpuolella ja hännän alapuolella.
• Blenheim: Yleisin värimuunnos. Selvästi rikkonaiset kastanjanruskeat merkit helmenvalkealla pohjalla. Pään merkit ovat symmetriset siten, että korvien väliin jää tilaa vinoneliölle tai täplälle.
• Ruby: Yksivärinen syvän punainen. Valkoiset merkit eivät ole toivottuja.
• Black and tan: Korpinmusta, punaruskeat merkit silmien yläpuolella, poskissa, korvalehden sisäpuolella, eturinnassa, raajoissa ja hännän alapuolella. Punaruskean värin tulisi olla kirkas. Valkoiset merkit eivät ole toivottuja.

Koiran kallo on miltei tasainen korvien välissä. Sieraimet ovat mustat. Kuono on kauniisti kapeneva, mutta taipuisuus suippokuonoisuuteen ei ole toivottu. Huulet ovat hyvin kehittyneet. Silmät ovat suuret, tummat ja pyöreät, eivät ulkonevat, ja ne sijaitsevat kaukana toisistaan. Korvat ovat pitkät ja runsashapsuiset, korkealle kiinnittyneet. Leuat ovat vahvat, leikkaava purenta säännöllinen ja täydellinen.

Cavalierkingcharlesinspanielin häntä on hyvin kiinnittynyt ja koira kantaa sitä iloisesti, mutta häntä ei saa olla paljon selkälinjan yläpuolella. Hännän typistäminen on Suomessa kielletty. Joissakin maissa typistys on sallittu, mutta hännästä ei saa poistaa yhtä kolmasosaa enempää.

[muokkaa] Luonne ja harrastaminen

Luonteeltaan cavalierkingcharlesinspanielit ovat yleensä iloisia, ystävällisiä ja seurallisia. Ne eivät ole aggressiivisia eivätkä ne hermostu tai hauku helposti. Ne pitävät liikkumisesta, siksi ne ovat mainioita lenkkikavereita. Cavalierkingcharlesinspanielin sanotaan olevan sopiva ensimmäinen koira tai sopiva koira lapsiperheeseen.

Cavalierkingcharlesinspanieli on sopiva harrastuskaveri esimerkiksi tokoon, jossa tuloksia on kertynyt kohtalaisen hyvin. Tällä hetkellä tokossa pisimmälle pärjänneet cavalierkingcharlesinspanielit kisaavat voittajaluokassa. Rotu sopii hyvin myös agilityyn, jossa kilpailevat ovat parhaimmillaan saavuttaneet Suomen agilityvalion arvon. FIN AVA:n tittelin saavuttaneita rodun edustajia on Suomessa kymmenkunta, pari on menestynyt jopa kansallisella tasolla erinomaisesti.

Cavalierkingcharlesinspanieleita on myös luonnetestattu. Luonnetestattuja koiria oli 30 kappaletta vuoden 2006 syyskuuhun mennessä. Tulokset ovat hyvin vaihtelevia. Alin saavutettu pistemäärä oli -16 (Jablen Azzarro) ja korkein 240 (Jablen Xebastian).^[2]

Arkoja yksilöitä esiintyy joskus.

[muokkaa] Alkuperä

Cavalierkingcharlesinspanieli polveutuu eurooppalaisista kääpiöspanieleista, joita on ollut jo 1400-luvulla. Cavalierkingcharlesinspanielin näköisiä koiria on kuvattu lemmikkeinä maalauksissa jo 1400- ja 1500-luvuilla, vaikka alun perin spanielit olivat metsästyskoiria. Johdonmukainen jalostustyö aloitettiin Englannissa kuitenkin vasta 1600-luvulla. Rotu oli pitkään Ison-Britannian kuningashuoneen suosiossa, mutta 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa alettiin suosia lyhytkuonoisempia koiria, ja cavalierkingcharlesinspanieli hävisi lähes kokonaan. Uudelleen rotua alettiin elvyttää 1920-luvulla, jolloin kirjoitettiin myös ensimmäinen rotumääritelmä.^[3]

Suomeen ensimmäiset cavalierkingcharlesinspanielit saapuivat vuonna 1952. Cavalierkingcharlesinspanieli on nykyään erittäin suosittu seurakoira, se on Suomessa Kennelliiton vuoden 2006 rekisteröintitilastoissa yhdeksännellä sijalla.

[muokkaa] Nykytilanne Suomessa

Cavalierkingcharlesinspanieli on yleinen perhekoira. Sen sanotaan olevan sopiva lapsiperheisiin ja vanhuksille iloisen luonteensa takia ja siksi, että se ei välttämättä vaadi todella pitkiä lenkkejä ja erityisen paljon aktivointia. Pentuajan tottumukset tietenkin osaltaan vaikuttavat siihen, kuinka paljon aktiviteetteja koira aikuisena tarvitsee.

Rotu on säilyttänyt suositun asemansa niin seurakoiria kuin koko rotukirjoa vertaillessa. Vuonna 2006, kuten edellisvuonnakin, se ylsi 100 suosituimman rodun listassa yhdeksänneksi. Rekisteröintejä vuonna 2005 oli 846, kun taas 2006 rekisteröitiin 867 koiraa. Aiempien vuosien rekisteröintitiedot kertovat rodun suosion olevan pikkuhiljaa edelleen kasvussa.^[4]

[muokkaa] Nykytilanne ulkomailla

American Cavalier King Charles Spaniel Club (ACKCS) tiedottaa sivuillaan hyvin paljon cavalierkingcharlesinspanielien terveystilanteesta, vanhempien vaikutuksesta pentujen terveyteen ja mistä voi ostaa terveitä pentuja. Cavalierkingcharlesinspanielien suurimpia terveysongelmia ovat sydänsairaudet, mutta myös lonkkadysplasia mainitaan. Pentutehtailu on Amerikassa kohtalaisen yleistä, ja siitä muistetaan myös varoittaa cavalierkingcharlesinspanieleita esiteltäessä.

[muokkaa] Terveys

Cavalierkingcharlesinspanielilla huolestuttavin terveydellinen riski ovat sydänsairaudet, erityisesti krooninen sydänläpän degeneraatio, endokardioosi. Sairaus aiheuttaa puhjettuaan sydämen vajaatoimintaa. Se on vahvasti ikäsidonnainen, ja myös sukupuoli vaikuttaa, sillä urokset sairastuvat narttuja aikaisemmassa vaiheessa. Koska sairauden taustalla ovat osittain perinnölliset tekijät, sairaita koiria ei voida käyttää jalostukseen.

Rotu kuuluu Suomen Kennelliiton Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan PEVISAan, ja tämän rodun kohdalla pentueen vanhemmilta tarvitaan eläinlääkärin vahvistama ja tutkima sydämen kuuntelutulos. Koiraa, jolla sydämessä on jotain perinnöllistä vikaa, ei saa käyttää jalostukseen. Jos näin kuitenkin tehdään, syntyneitä pentuja ei rekisteröidä.^[5]

Suomen Cavalier Kingcharlesinspanieliyhdistyksen terveystoimikunta on selvittänyt cavalierkingcharlesinspanielien yleisimpiä kuolinsyitä kyselyn avulla. Vastauksia koirien omistajilta saatiin 149 kappaletta. Näistä narttuja oli 98 (66 %) ja uroksia 51 (34 %). Yleisin kuolinsyy oli sydänsairaus, ja se oli ilmoitettu lopettamisen tai kuoleman syyksi 84 (56 %) cavalierilla. 63 prosenttia uroksista ja 53 prosenttia nartuista kuoli sydänsairauteen.

Kuoliniät:

• 5 vuotta tai nuorempi: 19 prosenttia
• 6–10 vuotta: 63 prosenttia
• 11–12 vuotta: 18 prosenttia
• 13 vuotta tai vanhempi: 11 koiraa.

Uroksien elinikä on keskimäärin vuosia lyhyempi kuin nartuilla.

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Suomen Cavalier Kingcharlesinspanieliyhdistys ry
• Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)
• Koirat.com
• Cavalierpalsta