Berninpaimenkoira

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Berninpaimenkoira

Bouviers Bernois Ganjo.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Flag of Switzerland.svg Sveitsi
Määrä Suomessa noin 9 500 rekisteröityä koiraa
Alkuperäinen käyttö vahtikoira, vetokoira, karjakoira
Nykyinen käyttö seurakoira, vetokoira, harrastuskoira
Elinikä noin 8–11 vuotta
Muita nimityksiä

berni

FCI=ryhmä 2
Ulkonäkö
Paino noin 32–60 kg
Säkäkorkeus nartut 58–66 cm, ihanne 60–63 cm, urokset 64–70 cm, ihanne 66–68 cm
Väritys musta-ruskea-valkoinen

Berninpaimenkoira (saks. Berner Sennenhund, ransk. Bouvier Bernois) on kolmivärinen, pitkäkarvainen ja suuri koirarotu. Se on saanut nimensä Bernin kantonin mukaan. Berninpaimenkoira on sveitsinpaimenkoirista yleisin. Luonteeltaan se on varma ja hyväntahtoinen, omistajaansa syvästi kiintyvä koira. Alkuaan berninpaimenkoira toimi vahti-, veto- ja karjanajokoirana maatiloilla. Nykyään se on mainio seurakoira ja monipuolinen harrastus- ja työkoira.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Berninpaimenkoiran tulee olla rungoltaan voimakas ja tiivis. Säkäkorkeus on uroksilla 64–70 cm ja nartuilla 58–66 cm. Berninpaimenkoira on kolmivärinen, keskikokoa suurempi, liikkuva käyttökoira. Rakenteeltaan koiran tulisi olla sopusuhtainen sekä tasapainoinen. Pääväriltään berninpaimenkoiran tulee olla musta, jossa on punaruskeita ja valkoisia merkkejä. Valkoisia merkkejä saa olla päässä, käpälissä, rinnassa ja hännänpäässä. Lisäksi koiralla on punaruskeat merkit raajoissa, rinnassa, poskissa ja täplät silmien yläpuolella. Rotumääritelmä määrittelee varsin tarkasti sallitut merkit.

Koiran turkki on pitkä, pehmeä ja joko suora tai hieman aaltoileva. Berninpaimenkoiran raajat ovat vahvat. Kasvonpiirteet ovat ystävälliset, ja sen ruskeat silmät ovat mantelinmuotoiset. Häntä on tuuhea, ja koira kantaa sitä liikkuessaan selkälinjan tasolla. Levossa häntä on riippuva.

Bernien jalat ovat noin 30-50 cm ja tassut ovat suurehkot.

Luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonteeltaan berni on varma ja hyväntahtoinen, omistajaansa syvästi kiintyvä koira. Suuren kokonsa vuoksi berni tarvitsee perusteellisen kotikasvatuksen. Berni haluaa olla aina siellä, missä sen omat ihmisetkin ovat. Se ei siis sovi tarha- eikä juoksulankakoiraksi. Berninpaimenkoira vaatii omistajaltaan paljon. Ensimmäinen elinvuosi ratkaisee paljolti sen luonteen ja luuston kehityksen. [1]

Harrasteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Berninpaimenkoira on nykyään käyttötarkoitukseltaan pääasiassa perhe- ja seurakoira, mutta yhä lisääntyvässä määrin näkee berninpaimenkoiria myös erilaisilla kilpakentillä. Berninpaimenkoirilla on kilpailuoikeus palveluskoiralajeissa (vuodesta 1995 eteenpäin). Berninpaimenkoirat ovat saaneet tuloksia myös esimerkiksi vesipelastuksessa, agilityssä ja tokossa. Muutama berninpaimenkoira on läpäissyt myös palveluskoirien käyttäytymiskokeen hyväksytysti.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Berninpaimenkoiran ilme on ystävällinen.

Berninpaimenkoira on kotoisin Sveitsistä. Berninpaimenkoiria on alkujaan käytetty vetokoirina, pihavahteina sekä apuna karjanpaimennuksessa. Vapaasti suomennettuna saksankielinen nimi Sennenhund tarkoittaa alppiniittyjen paimenkoiraa. Kun koiria ei enää tarvittu käyttöön, niiden määrä alkoi vähentyä huomattavasti. Berninpaimenkoira alkoi jo olla sukupuuttoon kuolemisen partaalla, kunnes vuonna 1892 eräs kauppias alkoi ostaa itselleen rotutyypillisiä bernejä, joita vielä oli jäljellä, ja kehitti niistä oman rodun. Berninpaimenkoirien ensimmäinen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1907. Sveitsinpaimenkoirien oma rotuyhdistys on perustettu vuonna 1965. Suomeen perustettiin oma rotuyhdistys (Suomen Sveitsinpaimenkoirat – Finlands Sennenhundar ry.) vuonna 1965.

Tilanne Suomessa ja muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset rodun edustajat tulivat Suomeen vuonna 1950 Sveitsistä. Berninpaimenkoira on tunnettu ja suosittu rotu lähes kaikkialla maailmassa. Suomessa rekisteröidään vuosittain noin 400 pentua[2], ja kaikkiaan Suomessa on rekisteröityjä berninpaimenkoiria noin 9 500 kappaletta. Suomalaiset berninpaimenkoirat ovat hyvätyyppisiä, ja Suomesta viedäänkin vuosittain useita pentuja ulkomaille. Sveitsissä pentuja rekisteröidään vuosittain noin 700–800 kappaletta. Pohjoismaissa rotu on yleisin Ruotsissa, missä rekisteröidään pentuja vuosittain noin 500–600.

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Berninpaimenkoira kuuluu PEVISAan (Suomen Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustusohjelma) lonkka- (vuodesta 1991) ja kyynärniveltensä (vuodesta 1994) osalta, joten kaikkien jalostukseen käytettävien berninpaimenkoirien tulee olla lonkka- ja kyynärkuvattuja. Muita berninpaimenkoirilla todettuja merkittäviä sairauksia ovat syöpä- ja kasvainsairaudet. Berninpaimenkoirille on tehty kuolinsyytutkimusta, jonka perusteella pyritään kartoittamaan koirien yleisimpiä kuolinsyitä ja keski-ikää. Keskielinikä Suomessa on tällä hetkellä noin 7,5 vuotta.

Berninpaimenkoirilla esiintyy myös muita tuki- ja liikuntaelinsairauksia, vähäisessä määrin on ilmennyt myös immunologisia sairauksia, kuten kilpirauhasen vajaatoimintaa sekä munuais- ja maksavikoja. Jonkin verran on ilmennyt myös purentavikoja ja hammaspuutoksia. Myös synnynnäisiä häntämutkia ja napatyriä on pystytty diagnosoimaan. Muualla maailmassa berninpaimenkoirilla on tavattu myös muita sairauksia, joita Suomessa ei ole diagnosoitu.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta berninpaimenkoira.


Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://sennenkoirat.net/site/berninpaimenkoira Suomen Sveitsinpaimenkoirat ry. 4.helmikuuta 2013
  2. Suomi on pystykorvien maa – näin rotukoirien suosio on kehittynyt (Artikkelin alaosan grafiikasta Pinserit, snautserit, molossityyppiset sveitsinpaimenkoirat) Yle Uutiset. 15.10.2013. Viitattu 15.10.2013.