Shetlanninlammaskoira

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Shetlanninlammaskoira

Shetland Sheepdog 600.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Skotlannin lippu Skotlanti, Iso-Britannia (Shetlandsaaret)
Alkuperäinen käyttö lampaiden paimennus
Nykyinen käyttö seura- ja harrastuskoira
Elinikä 12–14 vuotta, joskus jopa 17 vuotta
Muita nimityksiä sheltti, shetlanninpaimenkoira, kääpiölassie, minilassie
FCI-luokitus ryhmä 1, jaos 1 #88
Ulkonäkö
Paino 6–15 kg
Säkäkorkeus narttu 32–38 cm, uros 34,5–41 cm
Väritys soopeli, kolmivärinen (tricolour), sininen (blue merle), mustavalkoinen ja musta punaruskein merkein

Shetlanninlammaskoira on pienikokoinen, luonteeltaan iloinen ja aktiivinen koirarotu. Se sopii sekä perhe-, harrastus- että näyttelykoiraksi.

Ulkonäkö ja liikehdintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shetlanninlammaskoiralla on pitkä karva, joka on kuitenkin suhteellisen helppohoitoinen: se ei tuuheudestaan huolimatta takkuunnu eikä likaannu helposti. Shetlanninlammaskoiran turkki on hyvin pehmeä ja sileä. Shetlanninlammaskoirilla on värityksestä riippuen joko mustat, ruskeat tai siniset silmät, jotka ovat mantelinmuotoiset. Uroksille tulee rintaan narttuja muhkeampi "leijonaharjas". Sheltin kuono on suippo ja häntä kaareutuu alas. Häntä on normaalisti erittäin tuuhea. Shetlanninlammaskoiran korvat ovat rotumääritelmän mukaisesti hieman lurpallaan päistä, mutteivat saa mennä täysin alas asti. Korvat saattavat helposti nousta pystyyn, mutta sitä voidaan ehkäistä laittamalla korviin painot tai korvat voidaan liimata maitoliimalla karvoista koiran kasvuajaksi noin 2 -4 kk ikäisenä.

Sheltit ovat hyvin ketteriä koiria, jotka pärjäävät hyvin niin agilityssa, koiratanssissa, flyballissa kuin tokossakin.

Väritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

FCI:n vuonna 2009 hyväksymän rotumääritelmän mukaan shetlanninlammaskoirilla hyväksytään seuraavat väritykset:

Soopeli: ruskea puhtaana tai kaikissa vivahteissa kullasta mahonginväriin. Värin tulee olla syvä. Sudenharmaa ja harmaa ovat virheitä.[1]

Kolmivärinen: rungon musta väri on syvänmusta, merkkien tulisi olla syvän punaruskeat.[1]

Blue Merle: yleisvaikutelma on sininen. Väritys on puhdas hopeansininen, jossa on mustia laikkuja ja mustaa marmorointia. Syvän punaisenruskeat merkit ovat toivottavia, mutta niiden puuttumisesta (bi-merle) ei rangaista. Suuret mustat läiskät merlekuviossa, liuskekiven tai ruosteen väri peitin- tai aluskarvassa ovat vakavia virheitä.[1]

Mustavalkoinen ja musta punaruskein merkein: hyväksyttäviä värejä.[1] Merkkiväritys (ilman valkoista) shetlanninlammaskoiralla on hyvin harvinainen, eikä sitä enää nykypäivänä ole tavattu.

Valkoiset merkit ovat toivottuja, mutta niiden puuttuminen ei ole virhe. Valkoista saa esiintyä otsapiirtona, kaulurina, rinnassa, jaloissa ja hännän päässä, ei kuitenkaan rungossa.[1]

Luonne ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shetlanninlammaskoira on luonteeltaan lempeä, mutta se voi olla vieraita kohtaan varautunut. Omaa perhettään kohtaan se on rakastavainen ja kiintyy perheeseensä voimakkaasti. Rodulla on taipumusta herkkähaukkuisuuteen, mikä on aiheellista ottaa huomioon jo pennun koulutuksessa. Joillain shelteillä on luonteen suhteen taipumusta miltei arkuuteen asti, muttei se ole toivottavaa eikä tyypillistä.

Shetlanninlammaskoiralle riittää peruskoulutus. Koulutuksen pitää olla kuitenkin tavallansa pehmeää, eikä kovia otteita saa käyttää rodun herkkyyden vuoksi. Alkuperältään se on paimenkoira, minkä takia se saattaa lähteä paimentamaan esimerkiksi jäniksiä. Shetlanninlammaskoira on harrastuskoirana monipuolinen: Sen kanssa on mahdollista harrastaa esimerkiksi agilitya, tokoa, koiratanssia ja flyballia sekä näyttelyitä tai match show'ta eli leikkimielisiä näyttelyitä. Rotu on melko nopea oppimaan uusia asioita ja sillä on usein myös halu miellyttää – nämä piirteet ovat hyödynnettävissä koiran koulutuksessa. Shetlanninlammaskoirat ovat suhteellisen helppoja kouluttaa.

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shetlanninlammaskoira on suhteellisen terve rotu. Sillä esiintyy jonkin verran lonkkavikaa eli lonkkaniveldysplasiaa. Sen yleisin sairaus on silmäsairaus CEA (Collie Eye Anomaly), joka voi vakavimmillaan johtaa jopa sokeutumiseen. CEA:n lievemmät muodot, CRD/CH, eivät häiritse koiran näkökykyä, mutta coloboma voi aiheuttaa ablaation, jonka seurauksena verkkokalvo voi irrota ja koira sokeutua. Paras aika tutkituttaa, onko koiralla CEA, olisi 6 viikon ja myöhemmin 1 vuoden iässä. Nykyään myös ylimääräiset silmäripset (distichiasis, trichiasis, ektooppinen cilia) ovat yleistyneet shetlanninlammaskoirilla. Myös nämä voivat hyvin harvinaisissa ja vakavissa tiloissa johtaa koiran sokeutumiseen. Shelteillä tavataan toisinaan myös PRA:ta (Progressive Retinal Atrophy), joka johtaa aina koiran sokeutumiseen. Shetlanninlammaskoira elää usein sangen pitkäikäiseksi: Ei ole harvinaista, että yksilö on seitsemäntoistavuotias. Shelteillä myös voi ilmetä joskus sydänsairauksia, mutta niitä on vain harvoilla.

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shetlanninlammaskoiran nimi tulee tämän rodun alkuperäismaasta, Ison-Britannian saarivaltiosta, Shetlandinsaarilta. Rodusta käytetään toisinaan myös nimityksiä "shetlanninpaimenkoira", "sheltti", "minilassie" ja hyvin edellistä muistuttava "kääpiölassie".

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulla Kokko: Koirien pikkujättiläinen. WSOY 2004, Shetlanninlammaskoira ry.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e [=IArticleShow::showArticle(1908) Rotumääritelmä suomalaisen rotuyhdistyksen sivuilla]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]