Pitkäkarvainen skotlanninpaimenkoira

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
pitkäkarvainen skotlanninpaimenkoira / pitkäkarvainen collie

Rough Collie 600.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Skotlannin lippu Skotlanti, Iso-Britannia
Rodun syntyaika 1861
Alkuperäinen käyttö paimenkoira
Nykyinen käyttö seurakoira, harrastuskoira
Muita nimityksiä Rough Collie, Lassie, pehko
FCI-luokitus ryhmä 1
Ulkonäkö
Säkäkorkeus uros 56–61 cm, narttu 51–56 cm
Väritys tricolor, soopeli ja blue merle

Pitkäkarvainen skotlanninpaimenkoira eli pitkäkarvainen collie on Skotlannista peräisin oleva koirarotu, missä sitä edelleen käytetään paimentamaan lampaita. Se muistuttaa ulkonäöltään shetlanninlammaskoiraa, mutta on selvästi isompi.

Pitkäkarvaisesta colliesta on tullut suosittu seurakoira; maailman kuuluisin collie on Lassie, elokuvissa ja tv-sarjoissa näytellyt sankaricollie, jonka nimeä käytetään lähes synonyymina rodulle. Sisarrodun, lyhytkarvaisen collien, sanotaan eroavan pitkäkarvaisesta vain karvanlaadun perusteella.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkäkarvaisen collien alkuperä on melkoisesti hämärän peitossa. On olemassa monia teorioita collie-rodun esi-isistä. Erään teorian mukaan 1700-luvun lopulla Islannista tuotiin koiria Englantiin. Jotkut väittävät collien olevan suoraan näiden koirien jälkeläinen. Todennäköisesti collie on kuitenkin syntynyt vanhoista brittiläisistä koirista. Saattaa kuitenkin olla että näihin vanhoihin brittiläisiin paimenkoiriin on jossain vaiheessa sekoittunut muualta tullutta verta.

1500-luvun lopulla tuli Briteissä voimaan laki, jonka mukaan kaikki koirat, joista ei maksettu veroa piti tehdä raajarikoiksi. Ainoastaan lammas- ja sikopaimenet sekä metsämiehet saivat pitää koiraa verotta, mikäli siltä typistettiin häntä. Satojen vuosien valinnan tuloksena perinnöllinen töpöhäntäisyys yleistyi. Näillä luonnostaan töpöillä koirilla oli aina valkoinen hännänpää. Paimenilla oli apunaan lampaita paimentamassa niin sanottu grazier’s dog. Nämä paimenkoirat ovat varmasti vaikuttaneet matkalla kohti nykypäivän collieta. Collie-rodun kehitykseen on kuitenkin vaikuttanut eniten viime vuosisatoina skotlantilaiset paimenet, jotka vaikuttivat ulkonäön lisäksi paljon myös luonteeseen. Tyypiltään nämä koirat olivat tietysti epäyhtenäisiä. Ulkonäöltään alkuperäinen collie muistutti paljon nykypäivän bordercollieta. Se ei ollut korkearaajainen, sen kallo oli leveämpi ja pää lyhyempi. Lammaskoirille asetettiin kuitenkin tiettyjä vaatimuksia: työkykyisyys ja – halu, oppimiskyky ja tottelevaisuus, ja tietysti vaikeisiin ilmastoihin sopeutuminen. Koiran oli oltava myös erittäin kestävä, ja pystyttävä tarvittaessa ketteryyteen.

Näihin piha- ja paimenkoiriin ei juurikaan kiinnitetty huomiota. Käännekohta rodulle tuli kuitenkin 1800-luvulla, kun kuningatar Viktoria kiinnostui rodusta. Kuninkaallisten ja aristokraattien kiinnostus on varmasti vaikuttanut rodun suosioon. Prinsessa Viktorian tullessa kuningattareksi vuonna 1837 hänen rakkautensa koiriin oli yleisesti tiedossa ja hänellä oli useita pitkä- ja lyhytkarvaisia collieita, joita käytettiin sekä paimenina että seurakoirina. Tunnetuimpia kuningattaren koirista oli Gipsy, joka oli pikimusta lukuun ottamatta varpaiden kärkiä, jotka olivat valkoiset. Lyhytkarvaisista tunnetuin oli uros Sharp, joka oli kuningattaren kumppani 15 vuoden ajan ja sen haudalla on Windsorin puistossa on muistopatsas. Suurin osa sen ajan koirista oli lyhytkarvaisia, tai ainakin ne näyttivät siltä. Siihen aikaan oli tavallista, että myös pitkäkarvaiset koirat kerittiin samaan aikaan lampaiden kanssa. Näyttelytoiminta alkoi Britanniassa 1800-luvun puolivälin jälkeen, jolloin myös monesta rodusta alkoi kehittyä nopeasti kaksi eri linjaa, näyttelykoirat ja käyttökoirat. Väitetään, että collien värin parantamiseksi jalostuksessa käytettiin irlannin- ja gordoninsetteriä. Pään muodon aikaansaamiseksi rotuun risteytettiin luultavasti myös borzoita.

Englannin kennelklubin rotukirja ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1874 ja siinä on rekisteröitynä 78 lammaskoiraa ja scotch-colleyta, joista kuusi oli töpöhäntäisiä. Vuonna 1895 collie oli Englannin rekisteröintilistan kärjessä. Ensimmäisen rotumääritelmän collielle tekivät Mr. Shirley ja W.W. Thomson vuonna 1881. Rodun nimeksi muutettiin pitkä- ja lyhytkarvainen collie 1885. Rotumääritelmät olivat samanlaiset molemmille, turkinlaatua lukuun ottamatta. Ensimmäinen maailmansota vaikeutti kovasti jalostustyötä. Koirille ei kyetty hankkimaan ruokaa, ja niitä oli lopetettava. Sodan jälkeen kasvattajille koitti uusi aika ja monet maailmankuulut kasvattajat aloittivat toimintansa. Toinen maailmansota aiheutti monen colliekennelin tuhon, ja useimmat joutuivat rajoittamaan koiriansa yhteen tai kahteen. Vuonna 1946 huomattiin, että collieita oli jäljellä vain muutamia yksilöitä. Silloin alkoi muutaman kasvattajan ahkera jalostustyö.

Suomeen ensimmäiset pitkäkarvaiset colliet tulivat Englannista vuonna 1889. 1920-luvulla collie ei saavuttanut suurta suosiota, rekisteröintejä oli vain parikymmentä vuodessa. Heti toisen maailmansodan jälkeen colliet pääsivät vauhtiin. Suomeen tuotiin paljon koiria Ruotsista ja Englannista, vaikka laatu ei korvannutkaan määrää.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Collie on alun perin kehitetty lammaspaimenien avuksi lampaita paimentamaan. Nykyisin koirien käyttö paimennuksessa on suureksi osaksi hävinnyt. Suosituin harrastus collieilla on näyttelyt joihin niitä on usein ilmoitettu suuret määrät. Kolmen sertifikaatin lisäksi Suomen muotovalion arvoa varten colliella täytyy olla hyväksytty luonnetesti tai palveluskoirakokeista koulutustunnus ykkösluokasta. Collie on kuitenkin hyvin monipuolinen rotu, joten harrastaminen ja kilpaileminen ei ole ongelma. Se on sopiva koira lapsiperheisiin tai vanhukselle lenkkikaveriksi, mutta se on myös oikeutettu osallistumaan palveluskoirakokeisiin. Palveluskoira kokeissa niitä useimmiten näkyy haku – tai jälkipuolella, mutta myös viestikokeesta on kokemuksia. Tottelevaisuuskokeet ovat myös suosittuja, ja koska collie on ketterä ja vilkas rotu, myös agilityssä niitä tapaa melko useasti. Colliesta on moneen eri harrastukseen innokkaan ja toimintavalmiin luonteensa vuoksi.

Pitkäkarvainen collie nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa collien suosio on kasvanut tasaisesti vuosien myötä. 1990- luvun alussa pk. collieita rekisteröitiin noin 1500 yksilöä vuodessa. 2000-luvun alkupuolella collien rekisteröinnit ovat vaihdelleet 600 molemmin puolin. Koiria on tuotu tasaisesti myös ulkomailta.

Pitkäkarvainen collie on levinnyt koko maailmaan ja suurimmat rekisteröintiluvut ovat Englannissa ja Yhdysvalloissa. Yhdysvalloissa collien rotumääritelmässä säkäkorkeus on +7cm ja väreissä on pieniä eroja. Ulkomuodollisesti poikkeavuudet ovat kuitenkin vähäisiä.

Vuonna 2012 Suomen Kennelliitto päätti muuttaa virallisen rotunimen muotoon "pitkäkarvainen skotlanninpaimenkoira l. pitkäkarvainen collie" ja 24.8.2011 hyväksytty uusi rotumääritelmä tunnustaa kyseisen nimen.[1]

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkäkarvainen skotlanninpaimenkoira on yleisesti katsottuna verrattain terve rotu. Se kuuluu Suomessa PEVISA-ohjelmaan, ja pentueen rekisteröintivaatimuksiin kuuluu vanhempien lonkkakuvaus- ja silmätarkastuslausunnot. Perinnöllisistä sairauksista rodulla esiintyy lonkkaniveldysplasiaa, CEA:ta ja haiman vajaatoimintaa.

CEA eli collie eye anomaly on yleisnimitys collierodulla tavattaviin silmäsairauksiin. Se on hyvin yleinen ja todennäköisesti kaikki suomalaiset colliet ovat sen kantajia, mutta se esiintyy vakava-asteisena hyvin harvoin. CEA:n ensimmäinen aste CH ja CRD ei vaikuta koiran näkökykyyn mitenkään. Toinen aste coloboma ei yleensä vaikuta koiran näkökykyyn. Kolmas aste ablaatio vaikuttaa näkökykyyn heikentävästi, ja koira saattaa jopa sokeutua kokonaan. Sairauden eteneminen kolmanteen asteeseen on kuitenkin harvinaista, ja useimmiten se vaikuttaa vain toiseen silmään. Neljäs muoto on silmänsisäiset verenvuodot. Se voi osittain parantua, mutta on todennäköistä että niitä ilmenee iän myötä uudelleen. Tämä on todella harvinainen, mutta hyvin vakava tila ja voi aiheuttaa kivuliasta silmän sisäistä painetta.

Haiman vajaatoiminta on erittäin harvinaista, sitä esiintyy noin 1% collieista. Haiman vajaatoiminnan on todettu olevan perinnöllinen pitkäkarvaisilla collieilla. Sairauden puhkeamiseen vaikuttaa todennäköisesti myös ympäristötekijät perintötekijöiden lisäksi. Oireet ilmenevät tavallisesti 1-3 vuoden iässä.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Collien säkäkorkeus on rotumääritelmän mukaan nartuilla 51-56 cm ja uroksilla 56–61 cm. Urokset ovat siis selvästi suurempia. Pitkäkarvaisella colliella on huomiota herättävä, pitkä ja erittäin tiheä karvapeite. Peitinkarva on suoraa ja karkean tuntuista, pohjavilla pehmeää ja tuuheaa sekä hyvin tiivistä. Eturaajat ovat hyvin hapsuiset ja häntäkarvat erittäin runsaat. Colliella on kolme hyväksyttyä värimuunnosta. Soopeli, tricolor ja blue merle. Soopeli on mikä tahansa sävy vaalean kullanväristä tumman mahonginruskeaan tai sävyttynyt soopeli mustin karvankärjin. Tricolor, eli kolmivärisessä on pääväri musta, syvän punaruskeat merkit raajoissa ja päässä. Blue merlessä on pääväri puhtaan hopeansininen, joka on marmoroitunut mustalla värillä. Syvät punaruskeat merkit ovat toivottuja, mutta niiden puuttuminen ei ole virhe. Kaikkiin väreihin kuuluvat valkoiset merkit, joiden määrä voi vaihdella. Seuraavat merkit ovat toivottuja: täysi tai osittainen valkea kaulus, valkea rinta, raajat ja käpälät, valkea hännänpää. Kuonossa, kallossa tai molemmissa voi olla valkea piirto. Soopeli voidaan jakaa vielä kahteen tyyppiin. Dominanttisoopeliin ja ns. tricolor-tekijäiseen soopeliin. Dominanttisoopeli on yleensä vaalea, kultainen tai punainen, eikä sillä ole yleensä mustia karvoja. Tricolor-tekijäinen soopeli on ns. tumma soopeli, mahonkisoopeli. Värejä ei saa kuitenkaan sekoittaa miten sattuu. Sallittuja väriyhdistelmiä ovat soopeli ja soopeli, soopeli ja tricolor, tricolor ja tricolor sekä tricolor ja blue merle. Aikaisemmin kaikki yhdistelmät olivat sallittuja, mutta nykyisin kahden blue merlen sekä blue merlen ja soopelin yhdistäminen on kiellettyä. Collien pää kapenee tasaisesti ja pehmeästi kirsua kohti. Collien askeleiden tulisi olla kohtuullisen pitkät, kevyet ja vaivattomilta näyttävät.

Luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotumääritelmän mukaan collien luonne on ystävällinen eikä aggressiivinen, vaikka jotkut niin väittävätkin. Nykyään useat colliet ovat hyvin arkoja ja se vaikuttaa myös koirien työskentelykykyyn. Collie on myös paljon muuta. Se on toiminnanhaluinen ja valpas koira. Se kiintyy helposti tiettyyn ihmiseen perheessä, ja osoittaa selkeästi kiintymystään. Colliet ovat oikeita laumakoiria, mutta paimennusominaisuudet ovat valitettavasti heikentyneet. Se ei tule kaikkien syliin hyppimään innokkaasti, vaan viileän rauhallisesti. Collien tulee olla omanarvontuntoinen ja työskentelykykyinen. Se on tarmokas, iloinen ja kestävä koira, jonka kanssa pystyy melkein mihin vain.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]