Samojedinkoira
Wikipedia
| Samojedinkoira | |
|---|---|
|
|
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa | Pohjois-Venäjä ja Siperia |
| Määrä | Suomessa rekisteröity n. 8 300[1] |
| Rodun syntyaika | hyvin vanha rotu |
| Alkuperäinen käyttö | reki- ja vahtikoira, poropaimen |
| Nykyinen käyttö | seura- ja rekikoira |
| Elinikä | yli 10 vuotta |
| Muita nimityksiä | samojedi, sammari |
| FCI-luokitus | ryhmä 5 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 23-30 kg |
| Säkäkorkeus | narttu 50-56 cm, uros 54-60 cm |
| Väritys | puhtaan- tai kermanvalkoinen |
Samojedinkoira on arktinen, pystykorviin kuuluva iloinen ja itsepäinen koirarotu, joka soveltuu hyvin seura- ja rekikoiraksi. Samojedin silmien asento sekä ylöspäin vetäytyneet suupielet muodostavat rodulle tyypillisen hymyilevältä näyttävän ilmeen, "samojedinhymyn".
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö
Samojedinkoira on keskikokoinen, valkoinen pystykorva. Uroksen ihannesäkäkorkeus on 57 cm, naaraiden neljä senttimetriä vähemmän. Kolmen senttimetrin heitto suuntaan tai toiseen on sallittua. Mittasuhteiltaan samojedi on likimain neliömäinen. Tämän työkoiraksi kehitetyn rodun edustajan liikkeiden tulee ilmentää alkuperäistä voimaa ja kestävyyttä.Samojedi kuulu 5 ryhmään näyttelyssä
[muokkaa] Turkki
Samojedin kaksinkertainen turkki on väriltään puhtaan- tai kermanvalkoinen, tai perusväriltään valkoinen, jossa on vähäisiä keksinvärisiä alueita. Väritys ei saa vaikuttaa vaaleanruskealta.
Runsaan turkin kunnossa pitämiseksi samojedi tulee harjata perusteellisesti 2–4 kertaa kuukaudessa, turkin laadusta riippuen. Pesua se tarvitsee vain pari kolme kertaa vuodessa, jolloin on muistettava kuivata turkki huolellisesti iho-ongelmien välttämiseksi. Kauniin karvapeitteen kunnossapito ei vaadi erityisosaamista, mutta turkinhoidon on oltava säännöllistä. Jos turkkia ei harjata säännöllisesti eikä pestä, alkaa se haista ja tulee karvapalloja.Samojedin karvanlähdön aikaan sitä pitää harjata/kammata usein.Samojedin turkki alkaa haista ja näyttää rumalta, jos sitä ei harjaa tarpeeksi usein.
[muokkaa] Luonne ja käyttäytyminen
Samojedinkoira on hyvin seurallinen ja ystävällinen koira ja sillä on voimakas tarve kuulua laumaan. Rotu on erittäin sosiaalinen ja tulee toimeen erinomaisesti myös samaa sukupuolta olevien koirien kanssa. Se sopii erinomaisesti lapsiperheeseen, mutta suurten voimiensa vuoksi sitä ei voi antaa pelkästään lasten vastuulle. Samojedi on melko itsepäinen, mutta taitavalla koulutuksella ja motivoinnilla voi tämänkin rodun kanssa saavuttaa hyviä tuloksia. Kyseessä on aktiivinen koira ja alkuperäisen käyttötarkoituksen huomioiden ei ole ihme, että samojedi tarvitsee paljon liikuntaa. Samojedi ei viihdy yksin, ja sen huomaa jos omistat samojedin. Se seuraa omistajaansa joka paikkaan.
[muokkaa] Alkuperä
Samojedinkoira on hyvin vanha koirarotu, joka polveutuu Siperiassa asuneiden paimentolaiskansojen koirista. Nimensä se on saanut uralilaista kieltä puhuvien samojedikansojen mukaan. Nämä käyttivät koiria apuna metsästyksessä, paimennuksessa ja rekien vetämisessä. Heimojen asuttaman alueen eteläosissa valkoisia ja mustan- ja ruskeankirjavia koiria käytettiin poronpaimennukseen, pohjoisempana olleet puhtaanvalkoiset, luonteeltaan lauhkeammat koirat olivat metsästys- ja rekikoiria. Yhteiselo oli erittäin kiinteää ja koirat otettiin mukaan kaikkialle.
Englantilainen eläintieteilijä Ernest Kilburn Scott asui vuonna 1889 jonkin aikaa samojediheimojen parissa ja toi mukanaan Englantiin yhden ruskean urospennun. Myöhemmin hän tuotti Siperiasta myös toisen, kermanvärisen naaraan, sekä kolmannen lumivalkoisen uroksen. Nykyinen samojedinkoira jalostettiin näistä ja muutamista muista yksilöistä lähes täysin lumivalkoiseksi. Ensimmäinen rotumääritelmä vahvistettiin Englannissa vuonna 1909.
Nykyään samojedinkoira on levinnyt lähes kaikkialle maailmaan ja sopeutunut hyvin lämpimämpiinkin olosuhteisiin. Samojedi on suhteellisen suosittu seura- ja näyttelykoira kaikkialla, mutta tietyillä tahoilla myös käyttöominaisuuksia pyritään vaalimaan.
[muokkaa] Terveys
Samojedinkoira kuuluu Suomen Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan (PEVISAan) silmien ja lonkkien osalta. Tämä tarkoittaa sitä, että pentueen rekisteröinnin edellytyksenä on molempien vanhempien virallinen lonkka- ja silmätutkimuslausunto. Astutuspäivänä silmätutkimuslausunto ei saa olla yli kolme vuotta vanha. Rotujärjestö edellyttää jalostusneuvonnan ja pentuvälityksen piiriin otettavilta koirilta terveitä lonkkia. Toinen vanhemmista saa kuitenkin olla C-lonkkainen, mikäli sen vanhemmat ja suunniteltu jalostuskumppani ovat terveitä.
[muokkaa] Harrastukset
Samojedien alkuperäisistä ominaisuuksista jäljellä on enää soveltuvuus taakkojen vetämiseen. Samojedeista saakin opetettua oivan valjakon. Tyypiltään ne ovat ennemmin hitaasti työskenteleviä, mutta kestäviä koiria kuin sprinttereitä, kuten rakenne edellyttääkin.
Näyttävä, upeaturkkinen samojedi on tuttu näky koiranäyttelyjen rotukehissä ja tyypillinen ryhmäkehien menestyjä. Innokkaille harrastajille päätyneiden koirien kanssa on kokeiltu myös agilityä ja tottelevaisuutta ja näiden lajien suosio kasvaa tämänkin rodun parissa.
[muokkaa] Lähteet
- Ulla Kokko: Koirien pikkujättiläinen. WSOY 2004.
- Samojedinkoiran rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)
- Suomen samojedinkoirayhdistys ry
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, Suomen Kennelliitto (12.7.2007)
[muokkaa] Aiheesta muualla
