Nenetsinlaika
| Nenetsinlaika | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Venäjä |
| Määrä |
Suomessa ainakin 4 kpl Venäjällä n. 25 000 |
| Alkuperäinen käyttö | porojen paimennus |
| Nykyinen käyttö | paimen-, vahti-, etsintä-, pelastus- ja seurakoira |
| Muita nimityksiä | Ненецкая оленегонная лайка, Ненецкая лайка, оленегонный шпиц, Olenegonka, Nenets Herding Laika, Nenets Laika, Reindeer Herding Laika, neenetsi porokoer |
| FCI-luokitus |
ei FCI-rotu RKF: ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset rodut |
| Ulkonäkö | |
| Paino |
uros 11-17 kg narttu 8,5-12 kg |
| Säkäkorkeus |
uros 42-50 cm narttu 38-46 cm |
| Väritys |
valkoinen, fawn, punainen, sudenpunainen, ruskea, brown&tan, sudenharmaa, musta, black&tan tai valkokirjava - sininen sallittu, muttei toivottu |
Nenetsinlaika (Ненецкая лайка, Nenetskaya laika), nenetsinporolaika (Ненецкая оленегонная лайка, Nenetskaya olenegonnaya laika) tai poropystykorva (Oленегонный шпиц, Olenegonniy spits), toisinaan tunnettu myös nimellä olenegonka[1] on venäläinen koirarotu. Se on alkuperältään Siperiasta kotoisin oleva paimenpystykorva, jota on käytetty poropaimennukseen ja metsästykseen tuhansia vuosia. Sen alkuperäinen levinneisyysalue ulottui Kuolan niemimaalta Jakutiaan asti. Lisäksi rotua on kasvatettu myös Siperian itäisissä osissa 1930-luvulta alkaen.[2]
Ulkomuoto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koiran korvat ovat pystyt, rintakehä syvä ja häntä tavanomaiseen pystykorvamaiseen tapaan selän päälle kiertynyt.[3] Rodusta on kaksi eri karvamuunnosta, lyhyt- (yando) ja pitkäkarvainen (erre); ensiksi mainitussa karva on vähintään 4 cm pitkää (poskipäissä vähintään 6cm pitkää) ja muodostaa poskipäissä viikset sekä niskassa ja olkapäillä eräänlaisen puuhkan; jälkimmäisessä karva on vähintään 8–10 cm pitkää (lantiossa enimmillään 25 cm pitkää) ja muodostaa poskipäissä viikset, niskassa ja olkapäillä kauluksen sekä raajojen takaosissa röyhelöiset housukarvat (joiden pituus on 15–20 cm). Sallitut väritykset ovat valkoinen, fawn (maskilla tai ilman; tummilla karvankärjillä tai ilman), punainen (maskilla tai ilman; tummilla karvankärjillä tai ilman), sudenpunainen, ruskea, ruskea tan-merkein (brown & tan), sudenharmaa, musta, musta tan-merkein (black & tan) ja valkokirjava (edellä mainituin värivaihtoehdoin). Myös sininen väritys hyväksytään, mutta se ei ole toivottu. Urosten säkäkorkeus vaihtelee 42–50 cm (ihanne 46 cm) ja paino 11–17 kg (ihanne 14 kg) välillä. Nartuilla vastaavat mitat ovat 38–46 cm (ihanne 42 cm) ja 8,5–12 kg (ihanne 10 kg).[4]
-
musta -
mustavalkoinen -
blue merle, väri ei ole toivottu
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotu on ikivanha, ja sitä on perinteisesti kasvatettu Nenetsiassa ja Jamalin Nenetsiassa. Nykyisin se on erittäin suosittu perinteisillä poronkasvatusalueilla Pohjois- ja Koillis-Venäjällä. 1800-luvulla nenetsiläiset pystykorvat tunnettiin vielä hirvikoirina. Vuonna 1898 järjestetyssä näyttelyssä porolaikat Belka ja Belko voittivat kultamitalin. 1940-luvulla rotu oli usein esitteillä maatalousnäyttelyssä. Ensimmäinen rotumääritelmä julkaistiin vuonna 1994, ja RKF tunnusti nenetsinlaikan virallisesti vuonna 1999.[4]
Nykyisin rotua käytetään myös etsintä- ja pelastustehtävissä sekä monikäyttöisenä seurakoirana.[4]
Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuten lähisukulaisensa samojedinkoira, myös tämä rotu on saanut nimensä sen jalostaneesta kansasta, Siperian Nenetsiassa asuvista suomalais-ugrilaisista nenetseistä.[3] Rotua on eri aikakausilla kutsuttu eri nimillä. Näihin lukeutuvat muun muassa hirvikoira, jurakien valkoinen porokoira, nenetsin poropaimenlaika, nenetsin paimenlaika ja nenetsin poropaimenpystykorva. Metsänenetsien kielellä sitä kutsutaan nimellä veneko ('koira').[4]
Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tällä hetkellä rodun kannan koon arvioidaan olevan alkuperäisellä käyttöalueella Siperian länsiosissa noin 20 000 yksilöä ja itäisissä osissa noin 5 000 yksilöä. Länsi-Siperiassa nenetsinlaikoja käyttävät alkuperäisissä työtehtävissä suomensukuiset siperialaiset alkuperäiskansat nenetsit, saamelaiset, komit, hantit, mansit ja nganasanit.[2]
Siperian ulkopuolella nenetsinlaika on harvinainen, vaikkakin yksittäiset ihmiset ovat niitä tuoneet ja kasvattaneet eripuolella Venäjää enimmäkseen rekistereiden ulkopuolella. Niitä on käytetty poronhoitoalueen ulkopuolella metsästykseen, vetokoirina, paimennukseen, pelastuskoirina ja seurakoirina. Tällä hetkellä virallisia kasvattajia on Venäjällä muutamia. FCI:n alaisista kenneljärjestöistä nenetsinlaikaa rekisteröivät ainakin Venäjän kennelliitto RKF ja Viron kennelliito EKF, mutta rekisteröitynä koirana nenetsinlaika on hyvin harvinainen.[2]
Rodun säilyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaikka kanta rodun alkuperäisellä asuinalueella on vielä varsin suuri, on rodun tilanne haasteellinen. Porotalous Siperiassa on murroksessa johtuen paitsi poliittisista ratkaisuista myös esimerkiksi Venäjän energiapolitiikasta, jonka seurauksena öljyputket ja tuotantolaitokset halkovat nyt porojen laidunmaita ja vaikeuttavat porotaloutta. Myös ilmastonmuutos vaikuttaa arktiseen ympäristöön ja sitä kautta poronhoitoon. Kaikki, mikä vaikuttaa poronhoitoon vähentävästi, muuttaa rodun käyttötarvetta ja vaikuttaa sitä kautta populaation kokoon ja rodun mahdollisuuksiin säilyä. Rodun säilyttämiseen ollaan kuitenkin herätty. The Arctic -sivustolla on 15. syyskuuta 2020 julkaistu artikkeli, jossa kerrotaan suunnitelmista auttaa rodun säilyttämisessä sen alkuperäisillä elinalueilla perustamalla sitä varten keskus Jamalin niemimaalle.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gondrexon, A. & Browne, Ives: Maailman koiraopas
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ PADS (Arkistoitu – Internet Archive). Haettu 19.6.2013
- ↑ a b c Shirokiy, Boris, Shiroki, Oleg & Juzhakov, Aleksander, 2022: Nenetsinlaikojen populaatio.
- ↑ a b Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 484-485. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
- ↑ a b c d Nenetskaya Olenegonnaya Laika (Nenets Reindeer Herding Laika). Russian Kennel Federation, 2022. Haettu 4.3.2024.
- ↑ Yamal to launch recovery of native Nenets herding dog. The Arctic, 15.9.2020. Haettu 4.3.2024.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nenetsinlaika Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||