Chortai
 |
Tämän artikkelin nimi saattaa olla virheellinen. Ehdotettu uusi nimi on Hortai. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: tai Hortaja borzaja (ei "tšortai") |
| Hortai | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Venäjä |
| Määrä | Suomessa yksi |
| Rodun syntyaika | 1952 |
| Alkuperäinen käyttö | metsästyskoira |
| Nykyinen käyttö | metsästyskoira |
| Muita nimityksiä | Хортая Борзая, Hortaya Borzaya, Hortaya Boraya, Hortaya[1], Chortaj[1][2], Chortai Sighthound, Russian Greyhound[2], Eastern Greyhound[2][3], West Russian Coursing Hound[3], horthurt[4], Euroopanpuoleisen Neuvostoliiton arovinttikoira[5] , Levriero Russo dell'Est[1] |
| FCI-luokitus |
ei FCI-rotu RKF: ryhmä 10 Vinttikoirat alaryhmä 3 Lyhytkarvaiset vinttikoirat |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus |
uros 65-75 cm narttu 61-71 cm |
| Väritys |
valkoinen, kerma, fawn, punainen, punainen mustin karvankärjin, harmaa, harmaa-tan, musta, black&tan, musta punaisin karvankärjin, valkokirjava tai täplikäs -maskilla tai ilman |
Hortai (ven. Хортая борзая, Hortaja borzaja) on venäläinen koirarotu, jonka Venäjän Kennelliitto RKF on virallisesti tunnustanut.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hortai on lyhytkarvainen, pitkähäntäinen, leveäkalloinen, pitkäpäinen ja suippokuonoinen vinttikoira. Sillä on suuret silmät, vähäinen otsapenger, pitkät ja ohuet ruusukorvat ja kaareva ja pitkä kaula. Lantio on kaareutuva, rintakehä syvä ja raajat pitkät. Vatsalinja vetäytyy voimakkaasti ylös, ja käpälät ovat vahvat.[5] Väritys voi olla valkoinen, kerma, fawn, punainen, punainen mustin karvankärjin, harmaa (tuhkanharmaasta kellanharmaaseen), harmaa tan-merkein, musta, musta tan-merkein (black&tan) tai musta punaisin karvankärjin; värit ovat joko yksivärisiä tai valkoisin merkein. Kermassa, fawnissa, punaisessa ja harmaassa värityksessä voi esiintyä täplitystä/marmoroitua väritystä. Tumma tai vaalea maski hyväksytään. Uroksen säkäkorkeus on 65-75 cm ja nartun 61-71 cm.[6]
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hortai tunnetaan suuresta nopeudestaan.[1] Se on pelkästään metsästyskoira eikä viettiensä vuoksi sovellu seurakoiraksi[5]. Sen avulla metsästetäänkin yhä Venäjän aromailla, jolloin se kulkee tyypilliseen tapaan hevosella ratsastavan metsästäjän ja metsästyshaukan rinnalla.[1][2]
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotu polveutuu kahdesta sukupuuttoon kuolleesta rodusta, jotka olivat krymskaja ("krimiläinen") ja gorskaja ("vuoristolainen").[1][2] Näiden kahden ulkonäkö muistutti borzoin ja englanninvinttikoiran risteytystä.[1] Jalostamiseen käytettiin aikoinaan myös keskiaasianvinttikoiraa.[5] Virallisen rotumääritelmän mukaan hortai kuuluisi vinttikoirien itäiseen ryhmään ja sen alkuperä olisi muinaisessa taittokorvaisessa aasialaisessa vinttikoirassa.[6]
Ensimmäinen kuvaus rodusta oli vuodelta 1859.[6] Vuonna 1952 se hyväksyttiin Moskovan kynologisessa kongressissa eteenpäin kehitettäväksi.[5] Vuonna 1829 yksi hortai oli esitteillä Lontoon eläintarhassa nimellä Russian Greyhound, mutta sen jälkeen rodun edustajia ei ole enää tavattu Britanniassa.[1][2] Hortai on kotialueensa ulkopuolella edelleenkin melko tuntematon. Rodulla metsästetään jänistä, pientä peuraa, kettua ja sutta.[1]
Venäjän vallankumouksen myötä moni hortai hylättiin oman onnensa nojaan, ja ne risteytyivät paikallisten koirien kanssa – tästä tuloksena syntyi etelävenäjänvinttikoira.[1]
Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1600-luvulla sana hort viittasi yleisesti vinttikoiraan, riippumatta sen rodusta. Sanaa hortai käytettiin ensimmäisen kerran merkitsemään nimenomaan lyhytkarvaisia vinttikoiria noin 1700-luvun alussa.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j Canton, Mario. Levrieri e segugi primitivi, s. 124-126. Antonio Crepaldi Editore, 2012: Porto Viro, Italia.
- ↑ a b c d e f Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 41. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
- ↑ a b Hancock, David. Sighthounds - Their Form, Their Function and Their Future, s. 146. The Crowood Press: Ramsbury, Marlborough, Wiltshire, 2012. ISBN 978-1-84797-392-4.
- ↑ Standards. Eesti Kennelliit. Haettu 13.3.2024.
- ↑ a b c d e Gondrexon, A. & Browne, Ives. Maailman koiraopas, s. 186. Weilin+Göös, 1974: Helsinki.
- ↑ a b c d ХОРТАЯ БОРЗАЯ. Russian Kennel Federation, 2022. Haettu 12.3.2024.
| ||||||||||||||||||||||