Kuolan niemimaa
Sivulta puuttuu 
Kuolan niemimaa (ven. Кольский полуостров, Kolski poluostrov, kiltinänsaameksi ja turjansaameksi Guoládat), aik. myös Kuollan niemimaa sijaitsee Luoteis-Venäjällä. Niemimaan pohjoispuolella on Barentsinmeri, etelä- ja itäpuolella Vienanmeri sekä rajana lännessä on Vienanmeren Kantalahteen laskeva Nivajoki, Imantero, pieni bifurkaatiojärvi jokineen, Kuolajärvi ja Kuolajoki, joka laskee Kuolanvuonoon. Hallinnollisesti Kuolan niemimaa kuuluu Murmanskin alueeseen, jonka pääosan se muodostaa.
Sisällysluettelo |
Maantiede[muokkaa]
Kuolan niemimaan pinta-ala on noin 100 000 neliökilometriä.[1] Lähes koko niemimaa sijaitsee Pohjoisen napapiirin pohjoispuolella, vain kaakkoisin osa ulottuu napapiirin eteläpuolelle. Niemimaan pisin joki on 480 kilometriä pitkä Ponoi.[2] Geologisesti alue on osa Fennoskandian kilpeä, joka koostuu kvartäärikauden aikaisten sedimenttikerrosten peittämästä gneissistä, graniitista ja kiteisistä kivilajeista. Niemimaalla on kaksi tunturialuetta: Hiipinä- ja Lujaurtunturit. Korkein tunturi Murmanskin alueella on Tsastnotsorr (1 199 metriä).
Ilmasto[muokkaa]
Golf-virran ansiosta Murmanskin alueen ilmasto on suhteellisen lauha, mikä selittää ikiroudan puuttumisen alueelta. Mereltä puhaltava kostea ja raaka tuuli tekee ilmastosta kuitenkin ankaran. Tammikuun keskilämpötila on rannikolla −8 celsiusastetta ja sisämaassa −13 celsiusastetta. Kesä kestää vain muutaman kuukauden tai joskus vain muutaman viikon, keskilämpötilojen vaihdellessa +8 celsiusasteen ja +13 celsiusasteen välillä.
Väestö[muokkaa]
Kuolan niemimaalla on ollut asutusta jo kivikaudella. Varhaisimmat kulttuurin merkit on jättänyt niin sanottu Komsan kulttuuri noin 7000–5000 eaa. Kuolan niemimaata asuttaa nykyään venäläisten lisäksi saamelaisten alkuperäiskansa, Kantalahden ympäristössä asuneet karjalaiset ovat toisen maailmansodan jälkeen käytännössä sulautuneet venäläisiin. Kuolan niemimaan asukasluku on lisääntynyt teollisuuden kehityksen myötä. Vuonna 1920 niemimaalla oli 14 000 ja vuonna 1940 jo 318 000 asukasta.[3] Nykyisin asukkaita on noin 880 000.[4] Enimmillään väkiluku oli 1980-luvulla 1 200 000 henkeä. Kuolaan muutti 1800-luvulla myös suomalaisia, jotka kuitenkin pakkosiirrettiin kesällä 1942 muualle Neuvostoliittoon toisen maailmansodan alettua. Asukkaista suuri osa asuu Kuolanvuonon rantamilla ja Pietariin vievän valtatien tuntumassa olevissa kaupungeissa, kuten Murmanskissa. Alueen suurimmat kaupungit ovat Murmansk, Apatity, Severomorsk, Montšegorsk, Kirovsk eli Hiipinä ja Kantalahti.
Luonnonvarat[muokkaa]
Kuolan niemimaalla on paljon mineraalivaroja, ja se onkin yksi Venäjän tärkeimmistä kaivosteollisuusalueista. Esimerkiksi suuria määriä nikkeliesiintymiä löytyy muun muassa Montšegorskin kaupungista. Muista paikoista löytyy myös rautamalmia sekä muita raskasmetalleja. Alueen luonto on saastunut raskaan teollisuuden vuoksi pahasti,[1] ja myös metsien liikahakkuut ovat olleet yleisiä. Lovozeron tunturialueella harjoitetaan poronhoitoa, ja lisäksi harjoitetaan kalastusta sekä merillä että sisävesillä. Yleisimmät merikalat ovat turska, makrilli, kolja, ahven, villakuore ja silli.
Niemimaalla toimii lukuisia Venäjän pohjoisen laivaston puolustusmekanismeja, eritoten ydinsukellusveneiden tukikohtia. Sisämaassa Poljarnyje Zorissa on 1760 megawatin Kuolan ydinvoimalaitos.
Lähteet[muokkaa]
- Armi Pekkala, Minna Turunen: From Past to Present. Documenting Northwest Russia. (Lisätietoja DVD:hen) Lapin yliopisto, Arktinen keskus.
Viitteet[muokkaa]
- ↑ a b Ahola V, Kuhlman I. ja Luotio J. (toim.): Tietojätti 2000, s. 428. (5. painos). Helsinki: Gummerus, 1999. ISBN 951-20-5809-X.
- ↑ Kuolan niemimaa 28.8.2007. eLappi.fi. Viitattu 31.10.2007.
- ↑ Kuolan saamelaiset katoamisen partaalla 16.11.2005. Karjalan Sanomat. Viitattu 31.10.2007.
- ↑ Venäjä (Murmansk): matkustustiedote 13.9.2007. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 31.10.2007.
Katso myös[muokkaa]
