Kuolan niemimaa
Wikipedia
Kuolan niemimaa (aiemmin myös Kuollan niemimaa, pohjoissaameksi Guoládat, ven. Кольский полуостров, Kolski poluostrov, norj. Kolahalvøya) sijaitsee Luoteis-Venäjällä. Niemimaan pohjoispuolella on Barentsinmeri, etelä- ja itäpuolella on taas Vienanmeri. Hallinnollisesti Kuolan niemimaa kuuluu Murmanskin alueeseen, jonka pääosan se muodostaa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Maantiede
Kuolan niemimaan pinta-ala on noin 100 000 neliökilometriä.[1] Lähes koko niemimaa sijaitsee Pohjoisen napapiirin pohjoispuolella, vain kaakkoisin osa ulottuu napapiirin eteläpuolelle. Niemimaan pisin joki on 480 kilometriä pitkä Ponoi.[2] Geologisesti alue on osa Fennoskandian kilpeä, joka koostuu kvartäärikauden aikaisten sedimenttikerrosten peittämästä gneissistä, graniitista ja kiteisistä kivilajeista. Niemimaalla on kaksi tunturialuetta: Hiipinä- ja Lujaurtunturit. Korkein tunturi Murmanskin alueella on Tsastnotsorr (1 199 metriä).
[muokkaa] Ilmasto
Golf-virran ansiosta Murmanskin alueen ilmasto on suhteellisen lauha, mikä selittää ikiroudan puuttumisen alueelta. Mereltä puhaltava kostea ja raaka tuuli tekee ilmastosta kuitenkin ankaran. Tammikuun keskilämpötila on rannikolla −8 celsiusastetta ja sisämaassa −13 celsiusastetta. Kesä kestää vain muutaman kuukauden tai joskus vain muutaman viikon, keskilämpötilojen vaihdellessa +8 celsiusasteen ja +13 celsiusasteen välillä.
[muokkaa] Väestö
Kuolan niemimaalla on ollut asutusta jo kivikaudella. Varhaisimmat kulttuurin merkit on jättänyt niin sanottu Komsan kulttuuri noin 7000–5000 eaa. Kuolan niemimaata asuttaa nykyään venäläisten lisäksi saamelaisten alkuperäiskansa, Kantalahden ympäristössä asuneet karjalaiset ovat toisen maailmansodan jälkeen käytännössä sulautuneet venäläisiin. Kuolan niemimaan asukasluku on lisääntynyt teollisuuden kehityksen myötä. Vuonna 1920 niemimaalla oli 14 000 ja vuonna 1940 jo 318 000 asukasta.[3] Nykyisin asukkaita on noin 880 000.[4] Enimmillään väkiluku oli 1980-luvulla 1 200 000 henkeä. Kuolaan muutti 1800-luvulla myös suomalaisia, jotka kuitenkin pakkosiirrettiin muualle Neuvostoliittoon kesällä 1942 toisen maailmansodan alettua. Asukkaista suuri osa asuu Kuolanvuonon rantamilla ja Pietariin vievän valtatien tuntumassa olevissa kaupungeissa, kuten Murmanskissa. Alueen suurimmat kaupungit ovat Murmansk, Apatity, Severomorsk, Montšegorsk, Kirovsk eli Hiipinä ja Kantalahti.
[muokkaa] Luonnonvarat
Kuolan niemimaalla on paljon mineraaleja, ja se onkin yksi Venäjän tärkeimmistä kaivosteollisuuskeskuksista. Esimerkiksi suuria määriä nikkeliesiintymiä löytyy muun muassa Montšegorskin kaupungista. Muista paikoista löytyy myös rautamalmia sekä muita raskasmetalleja. Alueen luonto on saastunut raskaan teollisuuden vuoksi pahasti,[1] ja myös metsien liikahakkuut ovat olleet yleisiä. Lovozeron tunturialueella harjoitetaan poronhoitoa, ja lisäksi harjoitetaan kalastusta sekä merillä että sisävesillä. Yleisimmät kalalajit ovat turska, makrilli, kolja, ahven, villakuore ja silli.
Niemimaalla toimii lukuisia Venäjän pohjoisen laivaston puolustusmekanismeja, eritoten ydinsukellusveneiden tukikohtia.
[muokkaa] Fiktiossa
Kuolan niemimaa toimii tapahtumapaikkana Eoin Colferin teoksessa Artemis Fowl: Tehtävä pohjoisessa ja Antony Horowitzin teoksessa Luurankosaari. Se mainitaan myös usein Tom Clancyn teoksissa Red Storm Rising ja Splinter Cell.
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 Ahola V, Kuhlman I. ja Luotio J. (toim.): Tietojätti 2000, s. 428. (5. painos). Helsinki: Gummerus, 1999. ISBN 951-20-5809-X.
- ↑ Kuolan niemimaa 28.8.2007. eLappi.fi. Viitattu 31.10.2007.
- ↑ Kuolan saamelaiset katoamisen partaalla 16.11.2005. Karjalan Sanomat. Viitattu 31.10.2007.
- ↑ Venäjä (Murmansk): matkustustiedote 13.9.2007. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 31.10.2007.
