Kolja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kalalajia. Kolja on myös venäläisen Nikolai-etunimen diminutiivimuoto.
Kolja
Haddock, Boston Aquarium.JPG
Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1]
Vaarantunut
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Turskakalat Gadiformes
Heimo: Turskat Gadidae
Suku: Melanogrammus
Laji: aeglefinus
Kaksiosainen nimi
Melanogrammus aeglefinus
(Linnaeus, 1758)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kolja Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kolja Commonsissa

Kolja eli hyyssä[2] (Melanogrammus aeglefinus) on Pohjois-Atlantin molemmin puolin esiintyvä turskakala, jolla on suuri merkitys kalataloudessa.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koljan tuntomerkkejä ovat koko kyljen mittainen musta kylkiviiva sekä rintaevän yläpuolella oleva tumma laikku. Pyydettävän koljan koko on yleensä 30-50 cm; ennätyskala oli yli 110 cm ja lähes 17 kg:n painoinen.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koljan levinneisyys on suunnilleen sama kuin turskan. Euroopassa se ulottuu Biskajanlahdelta Islantiin, Huippuvuorille ja Novaja Zemljaan, Pohjois-Amerikassa New Jerseystä Newfoundlandiin ja Etelä-Grönlantiin. Laji on yleinen Pohjanmeressä, Skagerrakissa ja Pohjois-Kattegatissa. Suolaisten virtausten mukana se voi joskus ajautua Juutinraumaan ja satunnaisesti Lounais-Itämereen. Toisin kuin turska se ei kuitenkaan lisäänny Itämeressä.

Kolja elää rannikkojen ulkopuolella hiekka- ja sorapohjilla 40-200 m:n syvyydessä.

Lisääntyminen ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolja tulee sukukypsäksi 2-5 vuoden ikäisenä. Kutu tapahtuu tammi-toukokuussa, eritoten maalis-huhtikuun vaihteessa. Koljat kutevat 50-150 m:n syvyydessä vapaassa vedessä. Mätijyviä on isossa naaraassa n. 1,8 miljoonaa. Ne kelluvat vedessä, kunnes hautuvat poikasiksi 8-10 vuorokauden kuluttua. Poikaset elävät planktonista ja hakeutuvat mielellään meduusojen suojaan. Vasta 8-11 cm:n pituisina ne hakeutuvat pohjalle ja alkavat käyttää pohjaravintoa, matoja, nilviäisiä, äyriäisiä ja piikkinahkaisia. Jossakin määrin ne syövät myös pelagisia kaloja.

Tärkeimmät kutualueet ovat Keski-Norjan ja Lounais-Islannin edustalla sekä Georges Bank -matalikko Luoteis-Atlantilla.

Kolja färsaarelaisessa postimerkissä

Kalastus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koljaa pyydetään pääasiallisesti troolaamalla, nuotilla, myös pitkälläsiimalla ja verkoilla. Esimerkiksi Skotlannissa se on tärkein merikalastuksen saaliskala.

Koljakantojen koot ovat vaihdelleet suuresti, syntyvien vuosiluokkien heilahtelun seurauksena. Amerikassa koljasaaliit romahtivat rajusti 1960- ja 1980-lukujen lopulla; vähittäisestä palautumisesta huolimatta ne ovat vieläkin alle pitkän ajan keskiarvojen. Euroopassa kantojen odotettiin olevan vahvoja vuonna 2007.

Koljan kokonaissaalis vuonna 2004 oli noin 325 000 tonnia, josta kolmannes Ison-Britannian kalastusta.

Koljan liha on vähärasvaista ja hyvin proteiinipitoista. Sitä myydään tuoreena, fileinä, savustettuna ja pakastettuna. Suolakalaksi se soveltuu turskaa huonommin, joten perinteiset säilöntätavat ovat olleet kuivaaminen ja savustaminen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sobel, J.: Melanogrammus aeglefinus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 1996. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 26.08.2013. (englanniksi)
  2. Jouni Kauhanen: Petsamo kutsui. Kansan Tahto, 9.10.2014, s. 8.