Kolja
| Kolja | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1] |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Melanogrammus aeglefinus (Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Kolja Wikispeciesissä |
Kolja (Melanogrammus aeglefinus) on Pohjois-Atlantin molemmin puolin esiintyvä turskakala, jolla on suuri merkitys kalataloudessa.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Koljan tuntomerkkejä ovat koko kyljen mittainen musta kylkiviiva sekä rintaevän yläpuolella oleva tumma laikku. Pyydettävän koljan koko on yleensä 30-50 cm; ennätyskala oli yli 110 cm ja lähes 17 kg:n painoinen.
Levinneisyys [muokkaa]
Koljan levinneisyys on suunnilleen sama kuin turskan. Euroopassa se ulottuu Biskajanlahdelta Islantiin, Huippuvuorille ja Novaja Zemljaan, Pohjois-Amerikassa New Jerseystä Newfoundlandiin ja Etelä-Grönlantiin. Laji on yleinen Pohjanmeressä, Skagerrakissa ja Pohjois-Kattegatissa. Suolaisten virtausten mukana se voi joskus ajautua Juutinraumaan ja satunnaisesti Lounais-Itämereen. Toisin kuin turska se ei kuitenkaan lisäänny Itämeressä.
Kolja elää rannikkojen ulkopuolella hiekka- ja sorapohjilla 40-200 m:n syvyydessä.
Lisääntyminen ja elintavat [muokkaa]
Kolja tulee sukukypsäksi 2-5 vuoden ikäisenä. Kutu tapahtuu tammi-toukokuussa, eritoten maalis-huhtikuun vaihteessa. Koljat kutevat 50-150 m:n syvyydessä vapaassa vedessä. Mätijyviä on isossa naaraassa n. 1,8 miljoonaa. Ne kelluvat vedessä, kunnes hautuvat poikasiksi 8-10 vuorokauden kuluttua. Poikaset elävät planktonista ja hakeutuvat mielellään meduusojen suojaan. Vasta 8-11 cm:n pituisina ne hakeutuvat pohjalle ja alkavat käyttää pohjaravintoa, matoja, nilviäisiä, äyriäisiä ja piikkinahkaisia. Jossakin määrin ne syövät myös pelagisia kaloja.
Tärkeimmät kutualueet ovat Keski-Norjan ja Lounais-Islannin edustalla sekä Georges Bank -matalikko Luoteis-Atlantilla.
Kalastus ja käyttö [muokkaa]
Koljaa pyydetään pääasiallisesti troolaamalla, nuotilla, myös pitkälläsiimalla ja verkoilla. Esimerkiksi Skotlannissa se on tärkein merikalastuksen saaliskala.
Koljakantojen koot ovat vaihdelleet suuresti, syntyvien vuosiluokkien heilahtelun seurauksena. Amerikassa koljasaaliit romahtivat rajusti 1960- ja 1980-lukujen lopulla; vähittäisestä palautumisesta huolimatta ne ovat vieläkin alle pitkän ajan keskiarvojen. Euroopassa kantojen odotettiin olevan vahvoja vuonna 2007.
Koljan kokonaissaalis vuonna 2004 oli noin 325 000 tonnia, josta kolmannes Ison-Britannian kalastusta.
Koljan liha on vähärasvaista ja hyvin proteiinipitoista. Sitä myydään tuoreena, fileinä, savustettuna ja pakastettuna. Suolakalaksi se soveltuu turskaa huonommin, joten perinteiset säilöntätavat ovat olleet kuivaaminen ja savustaminen.
Lähteet [muokkaa]
- Melanogrammus aeglefinus (peilipalvelin) FishBase. R. Froese ja D. Pauly (toim.). (englanniksi)
- Svensk fisk - Kolja
- Species factsheet on haddock from the UK Sea Fish Industry Authority (PDF, 2MB)
- Status of Fishery Resources off the Northeastern US
- ↑ Melanogrammus aeglefinus IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
