Kolja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kalalajia. Kolja on myös venäläisen Nikolai-etunimen diminutiivimuoto.
Kolja
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut [1]

Vaarantunut

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Luukalat Osteichthyes
Alaluokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Turskakalat Gadiformes
Heimo: Turskat Gadidae
Suku: Melanogrammus
Laji: aeglefinus
Kaksiosainen nimi

Melanogrammus aeglefinus
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Kolja Wikispeciesissä
  Kolja Commonsissa

Kolja eli hyyssä[2] (Melanogrammus aeglefinus) on Pohjois-Atlantin molemmin puolin esiintyvä turskakalalaji, jolla on suuri merkitys kalataloudessa.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koljan tuntomerkkejä ovat koko kyljen mittainen musta kylkiviiva sekä rintaevän yläpuolella oleva tumma laikku. Pyydettävän koljan koko on yleensä 30–50 cm; ennätyskala oli yli 110 cm ja lähes 17 kg:n painoinen.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koljan levinneisyys on suunnilleen sama kuin turskan. Euroopassa se ulottuu Biskajanlahdelta Islantiin, Huippuvuorille ja Novaja Zemljaan, Pohjois-Amerikassa New Jerseystä Newfoundlandiin ja Etelä-Grönlantiin. Laji on yleinen Pohjanmeressä, Skagerrakissa ja Pohjois-Kattegatissa. Suolaisten virtausten mukana se voi joskus ajautua Juutinraumaan ja satunnaisesti lounaiseen Itämereen. Toisin kuin turska se ei kuitenkaan lisäänny Itämeressä.

Kolja elää rannikkojen ulkopuolella hiekka- ja sorapohjilla 40–200 metrin syvyydessä.

Lisääntyminen ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolja tulee sukukypsäksi 2–5 vuoden ikäisenä. Kutu tapahtuu tammi-toukokuussa, eritoten maalis-huhtikuun vaihteessa. Koljat kutevat 50–150 metrin syvyydessä vapaassa vedessä. Mätijyviä on isossa naaraassa noin 1,8 miljoonaa. Ne kelluvat vedessä, kunnes hautuvat poikasiksi 8–10 vuorokauden kuluttua. Poikaset elävät planktonista ja hakeutuvat mielellään meduusojen suojaan. Vasta 8–11 cm:n pituisina ne hakeutuvat pohjalle ja alkavat käyttää pohjaravintoa, matoja, nilviäisiä, äyriäisiä ja piikkinahkaisia. Jossakin määrin ne syövät myös pelagisia kaloja.

Tärkeimmät kutualueet ovat Keski-Norjan ja Lounais-Islannin edustalla sekä Georges Bank -matalikko Luoteis-Atlantilla.

Kolja färsaarelaisessa postimerkissä

Kalastus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koljaa pyydetään pääasiallisesti troolaamalla, nuotilla, myös pitkälläsiimalla ja verkoilla. Esimerkiksi Skotlannissa se on tärkein merikalastuksen saaliskala.

Koljakantojen koot ovat vaihdelleet suuresti, syntyvien vuosiluokkien heilahtelun seurauksena. Amerikassa koljasaaliit romahtivat rajusti 1960- ja 1980-lukujen lopulla; vähittäisestä palautumisesta huolimatta ne ovat vieläkin alle pitkän ajan keskiarvojen. Euroopassa kantojen odotettiin olevan vahvoja vuonna 2007.

Koljan kokonaissaalis vuonna 2004 oli noin 325 000 tonnia, josta kolmannes Ison-Britannian kalastusta.

Koljan liha on vähärasvaista ja hyvin proteiinipitoista. Sitä myydään tuoreena, fileinä, savustettuna ja pakastettuna. Suolakalaksi se soveltuu turskaa huonommin, joten perinteiset säilöntätavat ovat olleet kuivaaminen ja savustaminen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sobel, J.: Melanogrammus aeglefinus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 1996. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 14.4.2021. (englanniksi)
  2. Jouni Kauhanen: Petsamo kutsui. Kansan Tahto, 9.10.2014, s. 8.