Siperianhusky
Sivulta puuttuu | Siperianhusky | |
|---|---|
|
|
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |  Venäjä (Siperia) ja  Yhdysvallat |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 12 109 kpl |
| Rodun syntyaika | vanha |
| Alkuperäinen käyttö | Vetokoira |
| Nykyinen käyttö | Vetokoira ja seurakoira |
| Elinikä | yli 10 vuotta, monet yli 12 vuottakin |
| Muita nimityksiä | husky, arctic husky, siperianpystykorva |
| FCI-luokitus | ryhmä 5 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 16-27 kg |
| Säkäkorkeus | 51-60 cm |
| Väritys | Kaikki värit sallittuja |
Siperianhusky on siperialainen rekikoira. Se saattaa muistuttaa joidenkin mielestä sutta, mutta todellisuudessa se on hyvin lempeä kesykoirarotu.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Alkuperä
Siperianhusky polveutuu alun perin koillissiperialaisten alkuperäiskansojen jukagirien, korjakkien, kamtsadaalien ja tšuktšien rekikoirista, joita myös venäläiset olivat omiin nopeisiin tarpeisiin kehitelleet. Siperianhuskyt ovat rekikoirina ennen kaikkea kestäviä. Ne eivät ole vahvemman ja rotevamman alaskanmalamuutin kaltaisia kuormanvetäjiä, eivätkä aivan yhtä nopeita valjakkokilpailuissa, kuin alaskanhuskyt ja lintukoiraristeytykset. Ne ovat kuitenkin nopeimpia puhdasrotuisista arktisista rekikoirista. Kun koirarotu tuotiin Amerikkaan, siellä raskaampiin rekikoiriin tottuneet rekikoiramiehet eivät aluksi uskoneet rodun kykyihin. Siperianhusky oli pieni paikallisiin vetokoiriin verrattuna, mutta se osoittautui kestäväksi rekikoiraksi ja pian Amerikassa huomattiin siperialaisten koirien kyvyt.
Husky on virallisesti yhdysvaltalainen rotu, sillä se jalostettiin siellä nykyiseen muotoonsa ja sen rotumääritelmä kirjoitettiin siellä. Se on levinnyt joka puolelle maailmaa ja se tunnetaan ennen kaikkea hyvänä rekikoirana.
Suomessa ensimmäinen siperianhusky rekisteröitiin vuonna 1965, ja nykyisellään rotua on Suomessa noin 3 000–3 200 yksilöä. Vuosittaiset rekisteröintimäärät ovat noin 250–350 koiraa vuodessa.
[muokkaa] Ulkonäkö
Keskikokoinen siperianhusky on nopeasti ja keveästi liikkuva koira, jolle liikunta on luonteenomaista ja vaivatonta. Runko on tiivis ja hieman korkeutta pidempi. Siperianhuskyn ei tule antaa vähääkään liian kevyttä tai raskasluustoista vaikutelmaa. Huskyn pää on sopusuhtainen, päälaki pyöristynyt ja kallo silmiä kohti kapeneva. Myös kuono kapenee kärkeä kohti, ja kirsun väri vaihtelee mustasta lihanväriseen. Pystyt korvat ovat korkealle kiinnittyneet ja tuuhea häntä riippuu levossa, mutta kaartuu sirppinä selän päälle koiran ollessa tarkkaavainen. Siperianhuskyn säkäkorkeus on 51–60 cm, urokset ovat narttuja kookkaampia.
Karvapeite on keskipitkää, peitinkarva suoraa ja rungonmyötäistä niin, että ääriviivat erottuvat hyvin. Pohjavilla on erittäin tiheää ja pehmeää. Tiheä karvapeite, pystyt korvat ja tuuhea häntä antavatkin sille pohjoisen rodun leiman. Karvanlähtöaika on kaksi kertaa vuodessa, jolloin karvaa irtoaa runsaasti. Kaikki värit sallitaan. Siperianhuskyn silmät ovat mantelinmuotoiset ja hieman vinoasentoiset. Väriltään ne voivat olla siniset, ruskeat, keskenään eri väriset tai sekaväriset.
[muokkaa] Luonne ja käyttäytyminen
Ystävällinen ja seurallinen siperianhusky vaatii paljon liikuntaa ja aktiviteettejä. Valppaus ja innokkuus tekevät siitä miellyttävän seuralaisen ja hyvän käyttökoiran, tosin husky osaa olla myös itsepäinen ja vaatii omistajaltaan määrätietoisuutta. Koiraa voi pitää joko ulko- tai sisäkoirana, mutta molemmissa tapauksissa tulee muistaa tarjota sille riittävästi aktiviteettia ja tekemistä. Vahtimisviettiä huskylla ei ole, eikä se ole epäluuloinen vieraita kohtaan, mutta tietty pidättyväisyys ja omanarvontunto kuuluvat huskyn luonteeseen. Siperianhusky ei kuitenkaan saa olla arka eikä koskaan aggressiivinen.
Vedättäminen on erittäin suositeltavaa, sillä vetäminen on huskylle luontainen ominaisuus. Noin kuuden tai seitsemän kuukauden iässä voidaan aloittaa kevyt harjoittelu reen vetämisessä, ensi alkuun vain pienellä painolla. Vedättäminen on suositeltavaa, vaikkei koiraa muuten varsinaisissa kilpailuissa käytettäisikään. Lisäksi huskyn kanssa voi harrastaa muun muassa tokoa, agilityä, koirajuoksua tai hiihtoa.
[muokkaa] Terveystilanne
Siperianhusky on perusterve rotu. Yleisimpiä vaivoja ovat erilaiset silmäsairaudet. Tavallisin on HC eli harmaakaihi. Myös CCD:tä on todettu Suomessa. Mainita voi myös XL-PRA:n, jota esiintyy siperianhuskyllä, mutta on hyvin harvinainen. Suomessa ei ole todettu yhtään XL-PRA tapausta, USAssa muutamia. Silmien väri ei siperianhuskylla vaikuta näiden sairauksien esiintymiseen. Jonkin verran esiintyy myös lonkkadysplasiaa, tosin yli 97 % maailman siperianhuskykannasta on tervelonkkaisia.
Sukusiitos on joissakin sukulinjoissa melko yleistä. Se aiheuttaa muun muassa elinvoiman laskemista ja hedelmällisyyden laskemista (pienet pentuekoot). Suomessa sukusiitos on suhteellisen harvinaista, sillä Suomessa kanta on suuri ja eri sukuja on paljon.
