Korjakit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Korjakit
Merkittävät asuinalueet
Venäjän lippu Venäjä 8 743 [1]
Kielet korjakki, venäjä
Uskonnot šamanismi, ortodoksisuus

Korjakit ovat Koillis-Siperiassa Kamtšatkan niemimaalla, pääasiassa Korjakian autonomisessa piirikunnassa asuva mongolidikansa. Korjakkien alkuperäinen kieli on korjakki. Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan heitä asui Venäjällä 8 743 henkilöä. Määrä on vähentynyt edellisestä väestönlaksennasta vuonna 1989. Korjakki ei ole korjakkien itsensä kehittämä nimitys, vaan se juontuu venäjän kielen poroa tarkoittavasta sanasta koor. Korjakeilla ei ollut kansalleen yhteistä nimitystä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korjakkeja haarniskoissa 1900-luvun alussa.

Rannikon korjakit polveutuvat luultavasti alueen neoliittisen kivikauden asukkaista. Porotaloutta harjoittavien korjakkien alkuperä on epävarmempi. Korjakkien naapureita olivat tšuktšit, itelmeenit ja eveenit, joiden kanssa korjakit kävivät vaihtelevasti kaupankäyntiä ja sotaakin. Venäläiset tulivat korjakkien alueille 1600-luvun loppupuolella. Venäläiset valloittivat alueen, vaikkakin korjakit tekivät vastarintaa vielä 1700-luvun puolellakin. Valloituksen loppupuolella venäläiset lahjoivat ennemminkin kuin valloittivat korjakkiyhteisöt. Korjakkipääliköt saivat pitää valtansa, kunhan he auttoivat venäläisiä verojen keruussa. Ensimmäinen venäläinen asutus korjakkien alueella oli 1700-luvulla perustettu Penshino. 1800-luvulla alkoi korjakkien käännyttäminen ortodoksisuuteen.[2]

Neuvostovalta alkoi Kamtšatkassa vuonna 1923. Neuvostovallan aikana alueelle perustettiin uusia kauppa-asemia ja korjakeiden alueelle perustettiin korjakkien kansallinen piirikunta. Kollektivisointi johti asettuneempaan elämäntapaan. Osa korjakeista murhattiin kulakkeina. 1950-luvun ja 1960-luvun ilmakehässä tehdyillä ydinkokeilla oli suuri haitallinen vaikutus korjakkien elämään. Paikallisilla poronkasvattajilla on esimerkiksi 20 enemmän lyijyä ja 100 kertaa enemmän cesiumia luissaan, kuin normaalilla henkilöllä. Syöpätapaukset ovat kolme kertaa normaalia yleisempiä. Korjakkien keskimääräinen elinikä on vähemmän kuin 50-vuotta ja lapsikuolleisuus on 70–80 tuhannesta.[2]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elinkeinot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poronhoidolla oli tärkeä merkitys korjakeille. Poroja hoitaneet korjakit kutsuivat itseään nimellä chavchuv. Porojen perässä liikuttiin alunperin jalan. Kesäisin porot vietiin vuorille ja laumat tuotiin takaisin talveksi. Alutorikorjakit harjoittivat poronhoitoa pienimuotoisesti, minkä lisäksi he kalastivat. Rannikon korjakit harjoittivat hylkeenpyyntiä. Tähän käytettiin koirarekiä, sekä eskimoiden kaltaisia kajakkeja ja umiakkeja. 1700-luvulta olevissa lähteissä kuvaillaan valaanpyyntiä, joka tapahtui ajamalla valas verkoon ja tämän jälkeen se tapettiin keihäillä.[3] Kuten itelmeenit, korjakit harjoittivat myös erilaisten kasvien ja juurien keruuta.[4]

Yhteiskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korjakeilla ei ollut klaanijärjestelmää, mutta heillä oli tapoja jotka viittaisivat tällaisen järjestelmän olleen joskus käytössä. Esimerkiksi tulen vienti toiselle suvulle saattoi olla kiellettyä. Korjakit harjoittivat myös verikostoa. Rannikon korjakkien kylissä oli numelgenan-nimellä tunnettu henkilö, joka tunsi tavat ja tarinat. Numelgenan oli aina kylän perustajan jälkeläinen.[4] Numelgenanin johtamalla ryhmällä oli numelgen, eli puinen toteemi, jota palvottiin[5].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • William W. Fitzhugh ja Aron Crowell: Crossroads of Continents. Smithsonian Institution Press, 1988. ISBN 0-87474-442-3. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Venäjän vuoden 2002 väestönlaskenta Viitattu 21.6.2010. (englanniksi)
  2. a b The Koryaks The Red Book of The Peoples of Russian Empire. Viitattu 29.12.2010. (englanniksi)
  3. Fitzhugh ja Crowell 1988, s. 31
  4. a b Fitzhugh ja Crowell 1988, s. 32
  5. Fitzhugh ja Crowell 1988, s. 33