Venäjänspanieli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Venäjänspanieli

Rosyjski spaniel myśliwski MB 01.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Venäjän lippu Venäjä
Määrä Suomessa muutamia yksilöitä
Rodun syntyaika 1951
Alkuperäinen käyttö pienriistan metsästys
Nykyinen käyttö metsästys- ja seurakoira
Elinikä 14 vuotta
Muita nimityksiä Русский охотничий спаниель, Russian Spaniel, Rosyjski Spaniel
FCI-luokitus ei
Ulkonäkö
Paino 9,1-16 kg
Säkäkorkeus 38-45,1 cm
Väritys yksivärinen, kaksivärinen, täplikäs, black & tan tai monen eri värin yhdistelmä

Venäjänspanieli on venäläinen koirarotu.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjänspanieli näyttää paljon cockerspanielilta, paitsi että sillä on lyhyempi, tiiviimpi karvapeite ja pidempi runko. Rotu on pienikokoinen, mutta tanakka. Sen lyhyt, tiivis ja silkkinen karvapeite on korvissa ja raajoissa pitkää.[1] Väritys vaihtelee suuresti, sisältäen yksivärisen, kirjavan, täplikkään, mustan ruskein merkein ja erilaiset yhdistelmät.[2] Pää ja korvat ovat usein tummat.[3]

Venäjänspanielin runko on samanlainen kuin metsästykseen käytettävällä käyttölinjaisella cockerspanielilla, mutta sen pidemmät korvat muistuttavat näyttelylinjaisen cockerspanielin korvia. Runko on yleensä pidempi kuin cockerspanielilla, ja toisin kuin viimeksi mainittu, tämä rotu ei ole jakaantunut kahteen eri linjaan.[4]

Sukupuolesta riippumatta koira painaa noin 9,1-16 kg ja on 38-45,1 cm korkea.[5] Tämän perusteella se on samankokoinen cockerspanielin kanssa tai tätä hieman suurempi. [6]

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotu on energinen ja eloisa. Vaikka se on lintukoira, sitä käytetään myös seurakoirana, koska se on mukavuudenhaluinen ja omistajalleen uskollinen.[7] Se on elämäniloinen, aktiivinen koira, aina valmis leikkimään vastaten mihin tahansa huomionosoitukseen iloisella hännänheilutuksella. Rotu on helppo kouluttaa, siitä saa hyvän vahtikoiran ja se tulee erinomaisesti toimeen lasten kanssa.[8]

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliittolainen postimerkki vuodelta 1988 kuvaa moniväristä venäjänspanielia

Venäjänspanieli on nuorin venäläisistä lintukoirista. Se kehitettiin vuonna 1951 Toisen maailmansodan jälkeisessä Neuvostoliitossa risteyttämällä keskenään cockerspanieli, englanninspringerspanieli ja muita spanielirotuja. Tästä huolimatta venäjänspanieli-nimellä tunnettu rotu on mainittu Uudessa Seelannissa jo vuonna 1891.[9]

Ensimmäinen Venäjällä rekisteröity spanieli oli metsästystä harrastaneen suurherttua Nicholas Nikolaevichin musta cockerspanieli 19. vuosisadan loppupuolella. Jalojen yhteyksien vuoksi eri rotuisia spanieleja tuotiin tämän jälkeen Moskovaan ja Pietariin. Joitain käytettiin metsästykseen, mutta pienemmille spanieleille ei ollut käyttöä linnunmetsästyksessä Venäjän ilmasto- ja maasto-olosuhteista johtuen.

20. vuosisadan alkupuolella alkoi pidempiraajaisten spanieleiden valikoiva jalostus; erityisesti maahantuomalla englanninspringerspanieleita, jotta venäjänspanieli saatiin kehitettyä. 1930-luvun loppupuolella Moskovassa ja Sverdlovskissa oli paljon spanieleita jotka eivät sopineet minkään tietyn spanielin rotumääritelmään, mutta joita ei myöskään oltu vielä määritelty nykyiseksi venäjänspanieliksi. Tarkoituksenmukainen jalostus Toisen maailmansodan jälkeen johti venäjänspanielin alkuperäisen rotumääritelmän kirjoittamiseen vuonna 1951. Uudet versiot julkaistiin vuosina 1966 ja 2000.[10]

Rodun suosio Venäjällä nousi 1990-luvun alkupuolen jälkeen, mistä lähtien moskovalaisissa koiranäyttelyissä on nähty vuosittain 120-131 yksilöä. Se on nykyisin yksi maan suosituimmista metsästyskoirista irlanninsetterin ohella. Tästä huolimatta sitä ei tavattu ulkomailla ennen 1990-lukua eikä yksikään suurempi kennelliitto ole vielä hyväksynyt sitä. Vuonna 2002 Yhdysvaltoihin perustettiin Venäjänspanieli-yhdistys jotta tietämys Venäjän ulkopuolellakin kasvaisi ja ulkomaalaiset omistajat voisivat rekisteröidä koiransa.

Tämän lähinnä metsästyskoiraksi jalostetun rodun tehtävä on löytää lintu, ajaa se ilmaan ja noutaa se käskystä kun metsästäjä on saanut sen ammuttua.[11] Venäjänspanieli soveltuu työskentelemään yhtä hyvin soilla ja pelloilla kuin metsissäkin, sekä lintujen että kaniinien ja muun pienriistan metsästykseen. Rotu on suosittu myös kotimaassaan koska sen pieni koko tekee siitä helppohoitoisen kiireisissä kaupungeissa, kuin myös helposti metsästysalueille siirrettävän.[12]

Vaikka suurimmat kennelliitot eivät ole rotua tunnustaneet, se on hyväksytty Continental Kennel Club'ssa, Kansainvälisten Koirien Yhdistyksessä, Pohjois-Amerikan Kennelklubissa ja Universaalissa Kansainvälisessä Kennelklubissa.[13]

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruskeavalkoinen venäjänspanieli

Kuten kaikkien pitkäkorvaisten spanielien, venäjänspanielin korvat tulee tarkistaa säännöllisesti tulehdusten välttämiseksi. [14] Sillä on taipumusta lihoa helposti, mikä voidaan estää säätelemällä ruuan määrää. Se saattaa altistua ruoka-aineallergioille, jotka yleensä tunnistetaan 1-5 kuukauden iässä. Yleisimmät allergeenien aiheuttajat ovat kana ja porkkana. Muita nykyisin tunnettuja rotukohtaisia terveysongelmia ei esiinny.[15]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Continental Kennel Club
  2. Venäjänspanielin värit
  3. DogBreedInfo
  4. Toinen All-Russia Spaniel -kilpailu
  5. Cunliffe, Juliette. The Encyclopedia of Dog Breeds. 1999, Parragon. ISBN 0-75258-018-3. Sivu 347
  6. The Cocker Spaniel Club: Rotumääritelmä
  7. Worldly Dogs
  8. HeyDogs!: Venäjänspanieli
  9. Evening Post
  10. Venäjänspanieli-yhdistys: Rotumääritelmä
  11. Dreaming of a Russian Spaniel
  12. Venäjänspanieli-yhdistys: Historia
  13. Universal Kennel Club International: Venäjänspanielin rotumääritelmä
  14. Novgorodin Venäjänspanieli-yhdistys
  15. Venäjänspanieli-yhdistys: Rodusta

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Russian Spaniel