Rhodesiankoira
| Rhodesiankoira | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa | |
| Alkuperäinen käyttö | leijonan metsästys- ja vahtikoira |
| Nykyinen käyttö | seura-, metsästys- ja vahtikoira |
| Muita nimityksiä | ridgeback, leijonakoira |
| FCI-luokitus | ryhmä 6 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | uros 36,5 kg narttu 32 kg |
| Säkäkorkeus | uros 63-69 cm, narttu 61-66 cm |
| Väritys | vehnänväri vaaleasta punaiseen |
Rhodesiankoira (Rhodesian Ridgeback) on afrikkalaissyntyinen ja nykyisin ainoa eteläisen Afrikan rekisteröity koirarotu. Se kuuluu FCI:n roturyhmään 6.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö
Rhodesiankoira on suuri, voimakas ja lihaksikas rotu. Se on myös erittäin kestävä ja ketterä. Rodulle tyypillinen tunnusmerkki on selässä oleva kuvio, jota kutsutaan ridgeksi. Ridge muodostuu vastakarvaan kasvavista karvoista. Ridge on yleensä noin 5 cm leveä ja sen tulee olla symmetrinen ja selväpiirteinen. Rhodensiankoiran pään kallo-osa on pitkä ja leveä. Kuonon tulee olla myös pitkä ja voimakas. Silmien tulisi sijaita melko kaukana toisistaan ja olla pyöreät sekä eloisat. Silmistä tulisi korostua koiralle älykäs ilme. Karva on lyhyttä ja tiheää, hyvin sileältä näyttävää. Karvan väri on vehnänväri vaaleasta punaiseen. Pienet valkoiset merkit sallitaan ja tumma kuono sekä korvat.
[muokkaa] Luonne
Rhodesiankoira on rohkea, uskollinen, tarmokas ja kunnioitusta herättävä rotu. Aktiivisuutensa vuoksi se tarvitsee runsaasti toimintaa ja liikuntaa. Ketteryytensä ja oppivaisuutensa takia rhodesiankoira on erittäin sopiva ja hyvä agilityyn. Vieraita kohtaan rhodesiankoira on varautunut, mutta ei aggressiivinen. Kotioloissa se on rauhallinen, mutta lenkeillä kuitenkin energinen. Rauhallinen kotikoira muuttuu kuitenkin voimakastahtoiseksi vahtikoiraksi vieraan tulessa sen reviirille.
[muokkaa] Alkuperä
Rhodesiankoira on peräisin Afrikasta ja sen esi-isät Etelä-Afrikasta Kapmaasta. Siellä paikalliset puolikesyt metsästyskoirat risteytyivät hollantilaisten maahanmuuttajien mukana tuomien koirien kanssa. Rhodesiankoiran alkuperäinen tehtävä oli suuren ketteryytensä avulla suurriistan, erityisesti leijonan, jäljittäminen ja pysäyttäminen ja sen aloillaan pitäminen, kunnes metsästäjä saapui paikalle. Ne metsästivät leijonia yleensä muutaman koiran ryhmissä. Myöhemmin sitä käytettiin myös vartiointitehtävissä. Nykyään rotua pidetään myös seurakoirana.
[muokkaa] Lähteet
- Kennelliiton rotumääritelmä (pdf)
- Ulla Kokko: Koirien pikkujättiläinen. WSOY 2004.
Sivulta puuttuu