Australianterrieri
Sivulta puuttuu | Australianterrieri | |
|---|---|
|
|
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |  Australia |
| Määrä | Suomessa noin 4 000 |
| Rodun syntyaika | 1800-luku |
| Alkuperäinen käyttö | maatilojen työkoira |
| Nykyinen käyttö | seurakoira, rauniokoira |
| Elinikä | 14 vuotta |
| Muita nimityksiä | aussi, australisk, Australian Terrier |
| FCI-luokitus | ryhmä 3, terrierit |
| Ulkonäkö | |
| Paino | tavallisesti 5-6 kg |
| Säkäkorkeus | noin 25,4 cm |
| Väritys | sininen, teräksen- tai tummanharmaansininen, puhtaan hiekanvärinen tai punainen |
 |
Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille. Tarkennus: puuttuvia viitteitä |
Australianterrieri (engl. Australian terrier) on pienikokoinen terriereihin kuuluva koirarotu. Australianterrieriä käytettiin aikaisemmin maatiloilla mm. tuhoeläinten torjumisessa sekä vahtikoirana.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Alkuperä
Australianterrieri on kehittynyt brittiläisistä terriereistä (muun muassa skyen- ja dandiedinmontinterriereistä), joita siirtolaiset toivat mukanaan uuteen kotimaahansa Australiaan. Myöhemmin rotuun on luultavasti sekoittunut myös irlannin- ja yorkshirenterriereitä. Vuonna 1887 australianterrierille kirjattiin ensimmäinen rotumääritelmä, ja vuonna 1889 perustettiin ensimmäinen rotuyhdistys vaalimaan ja kehittämään rotua.
Australianterrierin alkuperäinen käyttötarkoitus oli pienten tuhoeläinten metsästys ja lampaiden kaitseminen, mutta niitä käytettiin myös ilmoittavina pihavahteina. Pienen kokonsa ja ketterien liikkeidensä ansiosta australianterrieri siirtyi helposti paikasta toiseen lampaiden selässä hyppien, ja runsas kaulakarvoitus suojeli sitä käärmeiden puremilta. Ensimmäiset australianterrierit tulivat Suomeen vuonna 1963 Tanskasta. Tanskalaisten koirien linjaa ”pehmentämään” tuotiin 1970-luvulla Australiasta koiria. Australianterrieri voi muistuttaa kauluksensa vuoksi Australianpaimenkoiraa.
[muokkaa] Luonne ja käyttäytyminen
Australianterrieri on pirteä, reipas, terhakka ja energinen terrieri, mutta myös ihmisystävällinen ja rohkea, toisinaan itsepäinenkin. Pienestä koostaan huolimatta australianterrierit tarvitsevat paljon liikuntaa ja aktivointia, eivätkä siis sovellu pelkiksi sohvakoiriksi. Nykyään australianterriereitä käytetään enimmäkseen seurakoirina.
Australianterrieri on aina valmis harrastuskoira ja myös loistava lenkkikaveri. Australianterrierin halu miellyttää omistajaansa ja työskennellä tämän kanssa yhdessä on helpottanut rodun kehitystä työkoirasta seurakoiraksi. Australianterrierille tyypillistä on edelleen ilmoittaa vieraista reviirillään. Australianterrierin luonteeseen kuuluu myös itsevarmuutta, jota tarvittiin ennen käärmeiden kanssa taistellessa. Australianterrierin ei ole suotavaa olla myöskään liian ”kääpiökoiramainen”, vaan se on edelleen vahva ja toimelias pikkukoira. Australianterrierit ovat kuitenkin yleensä lapsiystävällisiä.
[muokkaa] Tilanne Suomessa ja muualla
Suomessa australianterriereitä on noin 4 000 kappaletta. Suomeen australianterrierejä on tuotu mm. Australiasta ja Ruotsista.
[muokkaa] Terveystilanne
Australianterrieri ei kuulu Suomen Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan, mutta Australianterrierikerhon jalostustoimikunta on kerännyt aktiivisesti tietoa australianterriereiden terveydestä kasvattajilta ja omistajilta. Ilmoituksia on tullut jonkin verran diabeteksesta, virtsakivistä, reisiluun pään kuoliosta (Calve-Legg-Perthes) ja patellaluksaatiosta. Joidenkin eläinlääkäreiden käsityksen mukaan rodussa ovat lisääntyneet diabetes, epilepsia ja muut kuin ruoka-aineallergiat. Australianterrieriä voidaan kuitenkin pitää suhteellisen terveenä rotuna. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 10–12 vuotta, mutta 17-vuotiaatkaan rodun edustajat eivät ole harvinaisuus.
[muokkaa] Turkinhoito
Australianterrierin turkki vaatii trimmauksen. Kotikoirilla riittää noin 3–4 trimmauskertaa vuodessa, mutta näyttelykoirat on siistittävä useammin. Trimmaaminen tapahtuu pääasiassa nyppimällä, mutta esimerkiksi leuanaluskarvat leikataan saksilla lyhyeksi. Silmän yläpuolella olevat karvat nypitään, etteivät ne peittäisi koiran silmiä.
