Australiankelpie

Australiankelpie
Avaintiedot
Alkuperämaa	Australia
Määrä	Suomessa rekisteröity noin 640
Rodun syntyaika	1800-luvun lopulla
Alkuperäinen käyttö	lampaiden paimennus
Nykyinen käyttö	paimen- ja harrastekoira
Muita nimityksiä	kelpie
FCI-luokitus	ryhmä 1
Ulkonäkö
Säkäkorkeus	uros 46–51 cm ja narttu 43–48 cm
Väritys	musta, musta ruskein merkein, punainen, punainen keltaisin merkein, fawn, suklaanruskea tai savunsininen

Australiankelpie on ominaisuuksiltaan tyypillinen paimenkoira, kevyt, ketterä ja notkea. Rotu on melko harvinainen Suomessa. Rodun erikoisuutena mainitaan sen kyky liikkua lammaslauman päällä lampaan selästä toiseen hyppimällä. FCI:n roturyhmittelyssä australiankelpie kuuluu ryhmään 1 (lammas- ja karjakoirat).

Ulkonäkö

Australiankelpie on notkea, toimelias, hyvärakenteinen, hyväkuntoinen ja lihaksikas koira, jolla on joustavat raajat. Se kykenee työskentelemään väsymättä eikä ole millään lailla hento. Koira on suoraselkäinen ja lantio on keskipitkä. Pää on leveä ainoastaan korvien väliltä ja kuono on vähän kalloa lyhyempi. Koiran silmät ovat mantelinmuotoiset ja ilme valpas. Korvat ovat pystyt, terävät ja kaukana toisistaan. Häntä on levossa riippuva, mutta liikkeessä kohoaa hieman.

Karvoitus on melko lyhyttä, kaksinkertaista ja vedenkestävää. Australiankelpie on väriltään musta, musta ruskein merkein, punainen, punainen keltaisin merkein, fawn, suklaanruskea tai savunsininen. Yleisimmät värit Suomessa ovat musta ja suklaanruskea. Karvapeite on helppohoitoinen.

Luonne ja käyttäytyminen

Kelpie pystyy liikkumaan sujuvasti lampaiden päällä.

Kelpien täytyy olla luonteeltaan valpas ja jatkuvasti tarkkaavainen sekä väsymättömän työteliäs. Rotu ei ole laiskan omistajan koira. Koira on ihmisille ystävällinen ja paimennuksessa hyödyllistä terävyyttä esiintyy. Luontainen taipumus lampaiden paimennukseen sekä maastossa että kotipiirissä. Kaikki muut kuin käyttökoiramaiset piirteet epätyypillisiä.

Australiankelpietä pidetään eräänä älykkäimmistä koiraroduista. Se on nopea oppimaan, ja paimenkoirana se reagoi hyvin herkästi kouluttajan pienimpiinkin eleisiin. Australiankelpie jaksaa työskennellä tuntikausia ja sillä on yleensä hyvin korkea työskentelymotivaatio. Vihaisuus ja sairaalloiset piirteet ovat hylkääviä virheitä.

Tavoitteena tulisi pyrkiä luonnetestaamaan ainakin jalostukseen käytettävät yksilöt.

Alkuperä

Kelpie on gaelin kieltä ja tarkoittaa veden henkeä. Rodun juuret juontavat Britteinsaarille, josta siirtolaisten mukana kulkeutui 1800-luvun puolen välin jälkeen collie-tyyppisiä paimenkoiria Australiaan. Australialaiset lampaankasvattajat huomasivat jo varhain, että pitkäturkkiset eurooppalaiset paimenkoirat soveltuivat huonosti mantereen kuivaan ja kuumaan ilmastoon. Niinpä he jalostivat oman koirarodun pitämään suuret lammaslaumat koossa ja avustamaan laumojen kuljettamisessa. Rodun kantakoirana oli Kelpie-niminen narttu, joka voitti vuonna 1872 ensimmäiset Australiassa järjestetyt paimennuskokeet.

On myös epäilyjä siitä, olisiko dingolla osuutta australiankelpien perimässä. Yhdennäköisyyttä on varsinkin työlinjaisten workingkelpieiden kanssa.

Suomeen ensimmäinen australiankelpie saapui vuonna 1976. Nykyään Suomessa on hieman yli 640 australiankelpietä sekä joitain rekisteröimättömiä ns. working kelpie -tyyppisiä koiria, jotka työskentelevät maatiloilla paimenina. Australiankelpien rekisteröintimäärät ovat pysyneet tasaisen alhaisina (noin 20–30 kpl vuosittain) koko 2000-luvun ajan.

Rodun nykytilanne

Rodun kotimaassa kelpiestä on nykyisin muodostunut kaksi erillistä linjaa: australiankelpiet sekä paimentavat työkoirat workingkelpiet. Australiankelpiet ovat alun perin lähtöisin samoista linjoista workingkelpieiden kanssa. 1900-luvun alusta Australiankelpien jalostus on perustunut enemmän monipuoliseen harrastuskäyttöön ja ulkonäköön kuin pelkästään lampaiden paimennukseen. Australiankelpiet rekisteröidään Australiassa FCI:hin kuuluvaan ANKC:hen (Australian National Kennel Council). Workingkelpieiden rekisteröinnistä vastaa Australiassa The Working Kelpie Council (WKC), joka ei kuulu FCI:hin. Suomen Kennelliitto ei hyväksy jälkimmäisen WKC:n rekisterissä olevia koiria omiin rekistereihinsä.

Australiassa kelpieitä on eräiden arvioiden mukaan noin 80 000. Koko kelpiekannan kokoa on hankala määritellä, koska kaikkia koiria ei rekisteröidä.

Nykyään australiankelpie on suosittu harrastuskoira. Rotu on tottunut työskentelemään itsenäisesti ja sen työmotivaatio on erittäin korkea. Erityisen suosittu australiankelpie on agilitykoirana. Rodulla on myös PK-oikeudet, mikä mahdollistaa osallistumisen palveluskoirakokeisiin. Australiankelpieillä on saavutettu menestystä agilityn lisäksi tottelevaisuuskokeissa sekä palveluskoirakokeissa. Australiankelpieitä on tällä hetkellä Pohjoismaista eniten Ruotsissa, jonne niitä vietiinkin ensimmäisenä Pohjoismaista. Tanskassa ja Norjassa kelpieitä on vähemmän.

Terveys

Kelpie agilityradalla

Yleisesti ottaen australiankelpie tunnetaan erittäin terveenä rotuna. Rotu ei kuulu Suomen Kennelliiton Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan PEVISA:an. Jalostukseen käytettäviltä koirilta seurataan yleisimmin lonkkia sekä lisäksi kyynärniveliä, silmiä ja polvia.

Lähteet

• Tapio Eerola: Suomen koirarodut, Tammi 2004
• Suomen Kennelliitto: Rotumääritelmä
• KelpieNet
• Suomen Bordercolliet & Australian Kelpiet ry.

Katso myös

• Barb