Australianvinttikoira
| Australianvinttikoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Australia |
| Määrä | erittäin uhanalainen |
| Rodun syntyaika | 1700-luvun loppu |
| Alkuperäinen käyttö | näön avulla metsästys, lauman suojelu |
| Nykyinen käyttö | metsästyskoira |
| Muita nimityksiä | Australian Greyhound, Kangaroo Dog |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
| Ulkonäkö | |
| Paino |
uros 32-45 kg narttu 27-40 kg |
| Säkäkorkeus |
uros 68-82 cm narttu 66-76 cm |
| Väritys | mikä tahansa |
Australianvinttikoira (Australian Greyhound) eli kengurukoira (Kangaroo Dog) on australialainen koirarotu.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Australianvinttikoira muistuttaa englanninvinttikoiraa, joskin on tätä kookkaampi ja massiivisempi. Korvat ovat taaksepäin taittuneet, mutta nousevat pystyyn koiran ollessa tarkkaavainen. Urosten säkäkorkeus on 68-82 cm ja narttujen 66-76 cm; urokset painavat 32-45 kg ja nartut 27-40 kg.[1] Desmond Morriksen mukaan keskimääräinen paino on noin 36 kg.[2]
Mario Canton luokittelee myös australianhirvikoiran samaan rotuun kuuluvaksi, minkä vuoksi hänen mukaansa on olemassa kolme eri karvanlaatua: sileä (englanninvinttikoiraa muistuttava), karkea (skotlanninhirvikoiraa muistuttava) sekä "rikkonainen" (joka on kahden ensiksi mainitun välimuoto). Näistä sileää kutsutaan kengurukoiraksi ja karkeaa australianhirvikoiraksi. Kaikki värit ovat mahdollisia.[1]
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotu on perusluonteeltaan ja kotioloissa rauhallinen. Siinä yhdistyvät kestävyys, nopeus ja voima, jotta se kykenisi metsästämään aggressiivistakin riistaa. Kuten suurin osa vinttikoirista, se tarkkailee tapahtumia ennemmin kauempaa kuin lähietäisyydeltä.[1]
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eurooppalaisten siirtolaisten mukana Australiaan kulkeutui metsästäviä vinttikoiria kuten englanninvinttikoira, skotlanninhirvikoira ja irlanninsusikoira.[2] Ne takasivat omistajilleen ruuan ottamalla kiinni riistaa kuten emuja, kenguruita ja wallabeita. Ne myös suojelivat varhaisten uudisraivaajien lammaslaumoja dingoilta.[1]
Australialaiset käyttivät jalostukseen paljon tuontiverta, mm. englanninvinttikoiraa, skotlanninhirvikoiraa, venäjänvinttikoiraa ja salukia.[3] Englanninvinttikoiraa käytettiin nopeutensa ja suurenmoisen näkökykynsä, skotlanninhirvikoiraa sekä irlanninsusikoiraa lujempien raajojensa, tiheämmän karvapeitteensä, voimakkaamman rungon ja erinomaisen sitkeyden vuoksi.lähde? Suurosa perimästä tuleekin englanninvinttikoira- ja skotlanninhirvikoira-linjoista, ja lisäksi irlanninsusikoiraa käytettiin jalostukseen silloin kun haluttiin lisätä kokoa ja fyysistä voimaa.[1] Wheatbelt-linjan kengurukoirien perimässä on paljon englanninvinttikoiraa, kun taas samaisen linjan hirvikoirien perimässä on paljon salukia, jotta rodun lämmönsietokyky paranisi.[3]
Rodusta on mainintoja ensimmäisen kerran 1700-luvun lopulta. Se kehitettiin varhaisissa läntisissä siirtokunnissa, ja ilman sitä nykyinen Australia ei olisi muodostunut yhtä nopeasti sekä alueen ihmisiä olisi kuollut nälkään. Se onkin jo pitkään ollut australialaisten maanviljelijöiden, erityisesti syrjäisillä seuduilla asuvien, suosikkikoira.[1] Se jaettiin sittemmin kahteen erilliseen joskin toisiaan muistuttavaan tyyppiin: sileäkarvaiseen australianvinttikoiraan ja karkeakarvaiseen australianhirvikoiraan. Molemmat tunnetaan nopeudestaan, sisukkuudestaan ja voimakkaista rungoistaan.lähde?
Alun perin australianvinttikoiran tehtäviin lukeutuivat metsästyksen ja dingojen kontrolloinnin lisäksi myös tuhoeläinten torjunta ja kilpailevien kasviksia syövien pussieläinten tulemisen lampaiden laitumille estäminen.[1] Nykyisin sitä käytetään enimmäkseen riistan metsästykseen näön avulla, minkä vuoksi kasvattajat eivät ole järin kiinnostuneita liittymisestä Australian kansalliseen kennelklubiin (ANKC). Pienet metsästäjäryhmät ovat kuitenkin keskustelleet työrekisterin aloittamisesta, joka keskittyisi rodun työominaisuuksiin eikä ainoastaan sen ulkonäköön.[4] Maan hallitus yritti yhdessä vaiheessa kieltää koirien pidon, jotta maanviljelijät palaisivat takaisin istutusviljelyyn, mutta tuloksetta: farmarit kasvattivat koiria salaa ja jatkoivat niillä metsästystä.[1]
Aikoinaan rotu oli Australiassa suosittu, mutta sen tiedetään esiintyneen näyttelyssä vain kerran. Kyseessä oli vuonna 1864 silloisen Walesin prinssin Lontoon kansainvälisessä näyttelyssä esittelemät kaksi yksilöä.[1] Vaikka australianvinttikoira on nykyisin harvinainen, sitä silti esiintyy syrjäisillä asuinalueilla, missä kaniinin ja ketun metsästys on suosittu vapaa-ajanviettotapa.lähde? Se on erityisen suosittu Tasmaniassa.[1]
Sileäkarvaisena rotu sopeutuu paremmin kotimaansa lämpimiin osiin, koska sillä ei ole juuri suojaa luonnonvoimia vastaan. Koska se on tyypiltään lähempänä englanninvinttikoiraa kuin hirvikoira-sukulaisensa eikä sillä ole tiheää, suojaavaa karvapeitettä, se on myös altis ihovaurioille metsästäessään vaarallista riistaa kuten dingoja ja villisikoja. Tämän vuoksi se on voimakkuudestaan huolimatta soveltuvampi pienemmän riistan kuten kaniinien, kettujen ja jänisten metsästykseen.lähde?
Kyky käyttää jäljestysominaisuuksia metsästyksen aikana vaihtelee sukulinjasta toiseen, mutta suurosalla populaatiosta on keskimääräinen hajuaisti ja ne luottavat ennemmin näkökykyynsä. Niillä yksilöillä, joissa on tanskandoggin tai irlanninsusikoiran perimää vaikuttaa olevan paremmat jäljestyskyvyt. Rotua risteytetään myös molossien ja bulldoggien kanssa, jotta sianpurija-koiran sukulinjoihin saataisiin nopeutta ja sisua.lähde?
Kengurun kaltaisten pussieläinten metsästys vinttikoirien avulla on nykyisin laitonta. Tämän vuoksi populaatio on vähentynyt rajusti, ja nykyisin rotu on sukupuuton partaalla.[1]
Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rodulle annettiin nimi "kengurukoira" yhden yksilön saavuttua Lontoon eläintarhaan vuonna 1839. Sitä kuvailtiin myös "suureksi australialaiseksi metsästäjäksi", koska se kykeni metsästämään kookkaita pussieläimiä.[1]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l Canton, Mario. Levrieri e segugi primitivi, s. 330-335. Antonio Crepaldi Editore, 2012: Porto Viro, Italia.
- ↑ a b Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 51. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
- ↑ a b Hancock, David. Sighthounds - Their Form, Their Function and Their Future, s. 104-105. The Crowood Press: Ramsbury, Marlborough, Wiltshire, 2012. ISBN 978-1-84797-392-4.
- ↑ Kangaroodog (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kuvia kengurukoirista (Arkistoitu – Internet Archive). Australianvinttikoiran ja -hirvikoiran virallinen sivusto.
| ||||||||||||||