Kiinanpalatsikoira
Sivulta puuttuu | Kiinanpalatsikoira | |
|---|---|
|
|
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |  Kiina |
| Nykyinen käyttö | seurakoira |
| FCI-luokitus | 9 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | uros: alle 5 kg narttu: alle 5,5 kg |
| Väritys | kaikki värit paitsi albiino ja maksanväri |
Kiinanpalatsikoira eli pekingeesi on kiinalainen koirarotu.
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö [muokkaa]
Olemus leijonamainen. Häntä on tiiviisti selänmyötäinen ja painuu toiselle sivulle. Jalat ovat pienet mutta vantterat. Kiinanpalatsikoiralle on myös ominaista lyttykuono. Kiinanpalatsikoira on aavistuksen verran korkeuttaan pidempi. Pekingeesiuroksen säkäkorkeus on 19–23 cm ja narttujen 15–21 cm. Rodulle tärkeää on raskas luusto ja vankka runko. Ihanteellinen paino urokselle on 5 kg ja nartulle 5,4 kg.
Turkki ja sen hoito [muokkaa]
Karva on pitkää ja suoraa. Pekingeesillä on kaulan ympärillä kaulurimainen harja. Päällyskarva on melko karheaa, alusvilla on runsas. Korvissa, raajojen takaosissa, hännässä ja varpaissa on hapsut. Turkin väreinä ovat sallittuja muut paitsi albiino
Luonne ja käyttäytyminen [muokkaa]
Pekingeesi on luonteeltaan itsepäinen ja rohkea, ja vahtikoirana se on hyvä. Arkuus tai aggressiivisuus eivät kuulu sen luonteeseen. Se on yhden ihmisen koira joka uskoutuu omistajalleen. Pekingeesi ei mielistele tai palvo, mutta osoittaa ymmärrystä ja lojaaliutta ihmistä kohtaan. Vaikka kiinanpalatsikoira puolustaa omistajaansa uskollisesti, se ei ole missään nimessä vihainen. Se on hyvin ihmisläheinen ja lempeä otus, joka sopii täydellisesti seurakoiraksi.
Alkuperä [muokkaa]
Pekingeesi on nimensä mukaiseksi kotoisin kaukoidästä, Kiinasta. Buddhalaisuudessa leijona on pyhä eläin, ja sen vuoksi keisari halusi itselleen oman pienen "pyhän leijonansa". Niinpä kiinanpalatsikoira jalostettiin ja sen haluttiin muistuttavan leijonaa niin paljon kuin mahdollista. Pekingeesin tehtävänä oli vartioida palatsin aarteita ja varoittaa varkaista sekä karkottaa pahoja henkiä. Nämä pyhät koirat olivat itsekin tarkkaan vartioituja, ja varasta odotti kuolemantuomio. Rodun sai omistaa vain keisari eikä niitä saanut myydä, vaan ne saivat olla ainoastaan keisarillinen lahja. Alamaistenkin tuli painaa päänsä kiinanpalatsikoiran edessä. Rotu levisi länsimaihin vasta boksarikapinan jälkeen. Länsimaissa rotuun ihastuttiin ja siitä tuli suosittu.
