Saluki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saluki

Saluki 600.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Lähi-itä
Määrä Suomessa rekisteröity 2 581 kpl
Rodun syntyaika n. 6 000 eaa.
Alkuperäinen käyttö Metsästyskoira
Nykyinen käyttö seura- ja näyttelykoira sekä kilpa-ajokoira
Elinikä 11−15 vuotta
Muita nimityksiä persianvinttikoira
FCI-luokitus ryhmä 10
Ulkonäkö
Paino 15−30 kg
Säkäkorkeus 58−71cm
Väritys Kaikki värit ja väriyhdistelmät sallittu

Saluki eli persianvinttikoira (tunnetaan myös nimellä gasellikoira) on itämainen vinttikoira. Rotu kuuluu maailman vanhimpiin, sillä salukeja tai niiden läheisiä sukulaisia esiintyy monenlaisissa arkeologisissa löydöissä ajalta 5 000–6 000 eaa.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salukilla on muiden vinttikoirien tapaan varsin ylväs ulkonäkö, ja siitä heijastuu itämaista tyylikkyyttä ja arvokkuutta. Salukeista löytyy kahta erilaista muunnosta: pitkä- ja sileäkarvainen, joista jälkimmäinen on harvinaisempi. Saluki saa rotumääritelmän mukaan olla minkä värinen tahansa, myös kaikki väriyhdistelmät sallitaan. Ainoastaan brindle (juovikkuus) ei ole toivottua, mutta sitäkin väriä esiintyy. Karva on laadultaan sileää ja pehmeää. Pitkäkarvaisella salukilla pitkää karvaa eli hapsutusta esiintyy korvissa, raajojen takaosissa, tassuissa sekä hännässä. Sileäkarvaisen salukin turkki on kauttaaltaan lyhyt. Salukin rungon pituus on yleensä suunnilleen sama kuin säkäkorkeus, vaikka yleisvaikutelma saattaa antaa aavistuksen suorakaiteenomaisen vaikutelman. Urosten säkäkorkeus on 58−71 cm, nartuilla hieman pienempi. Saluki on kohtuullisesti kulmautunut ja sen alalinja kuroutuu. Salukin ilme on rauhallinen ja silmät ovat kauas katsovat.

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saluki on alkuperäiseltä käyttötarkoitukseltaan näöllä metsästävä ja saaliin kiinniottava koira. Salukilla on yleensä vahva metsästysvietti, ja se osaa metsästää tehokkaasti. Suomessa saluki ei ole metsästyskoirarotu eikä sitä kiinniottavana koirana saa käyttää varsinaisena metsästyskoirana. Metsästysviettiään saluki voi toteuttaa vinttikoirien maasto- ja ratajuoksukokeissa.

Vieraita kohtaan salukit ovat jossain määrin varautuneita, mutta eivät aggressiivisia tai arkoja. Luonteeltaan saluki on suhteellisen pehmeä eikä sillä ole suurta miellyttämisen halua. Omistajalta vaaditaan määrätietoisuutta, kekseliäisyyttä sekä kärsivällisyyttä salukia koulutettaessa. Saluki pysyy yleensä leikkisänä koko elämänsä. Rotu on energinen ja tarvitsee varsinkin nuorena suhteellisen paljon liikuntaa purkaakseen energiaansa. Vanhemmiten saluki on tavallisesti huomaamaton ja rauhallinen perheenjäsen. Salukeilla on yleensä vain vähän vahti- ja vartiointitaipumusta.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salukin juuret löytyvät Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta jo noin 6 000 vuotta eaa. Sitä voidaan pitää ehkä maailman vanhimpana koirarotuna. Rodun ulkonäkö ja käyttötarkoitus ovat säilyneet lähes ennallaan tähän päivään saakka.

Salukeilla oli aivan erityinen asema islaminuskoisten keskuudessa, vaikka uskonnon mukaan koirat ovat yleensä saastaisia. Salukeita pidettiin "Allahin lahjana maailmalle". Salukia ei voinut ostaa, vaan sen saattoi saada ainoastaan lahjaksi. Kiimaisia narttuja suojeltiin uroksilta, jotta rotu pysyisi puhtaana. Kerrotaan, että saluki sai nukkua isäntänsä kanssa teltassa ja syödä samaa ruokaa kuin isäntä.

Suomeen saapui ensimmäinen saluki vuonna 1941. Nykyisin Suomessa rekisteröidään vuosittain noin 70 pentua.

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saluki kehittyy hitaasti ja on suhteellisen pitkäikäinen. Saluki on perusterve rotu. Rodussa tavataan sekä autoimmuuni- että sydänsairauksia. Myös allergiat ovat yleistyneet jonkin verran. Salukit voivat saada suuria pentueita, tyypillisesti pentuja on 6−10.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta saluki.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]