Milan Kundera
| Milan Kundera | |
|---|---|
 Milan Kundera vuonna 1980. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. huhtikuuta 1929 Brno, Tšekkoslovakia |
| Kuollut | 11. heinäkuuta 2023 (94 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Kansalaisuus | Tšekkoslovakia (–1979), Ranska (1981–), Tšekki (2019–) |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | tšekki [1] |
| Tuotannon kieli | tšekki, ranska |
| Aikakausi | 1953–2000 |
| Esikoisteos | Tšekkiläinen pila (Žert, 1967) |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Milan Kundera (1. huhtikuuta 1929 Brno, Tšekkoslovakia[2] – 11. heinäkuuta 2023 Pariisi, Ranska[3][4]) oli tšekkiläinen kirjailija ja toisinajattelija.[4]
Kunderan esikoisromaani on vuonna 1967 ilmestynyt Pila. Kundera osallistui vuoden 1968 Prahan kevääseen, minkä jälkeen hänen työnsä kiellettiin Tšekkoslovakiassa vuoden 1989 samettivallankumoukseen asti. Kommunistihallinnon vainoama Kundera päästettiin vuonna 1975 Ranskaan. Hän menetti Tšekkoslovakian kansalaisuuden 1979, ja vuonna 1981 hänelle myönnettiin Ranskan kansalaisuus. Hän kirjoitti romaanien lisäksi näytelmiä, runoja ja esseitä.[5] Kundera tunnetaan erityisesti filosofisista teemoistaan.[6]
Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kunderan vanhemmat olivat Ludvík ja Milada Kundera. Ludvík-isä oli tunnettu musikologi ja pianisti, joka oli ollut säveltäjä Leoš Janáčekin oppilas ja toimi Musiikin ja esittävien taiteiden Janáček-musiikkiakatemian rehtorina. Lukion jälkeen Milan Kundera jatkoi 1948 Kaarlen yliopiston filosofiseen tiedekuntaan, jossa hän joutui vaikeuksiin porvarillisena pidetyn perhetaustansa takia. Hän vaihtoi 1953 elokuvataiteiden linjalle Prahan esittävien taiteiden akatemiaan. Hän opiskeli siellä käsikirjoittamista ja ohjaamista ja valmistui 1958.[7] Kundera toimi valmistumisensa jälkeen kirjallisuuden opettajana Prahan elokuvakoulussa.[8]
Kundera liittyi Tšekkoslovakian kommunistiseen puolueeseen vuonna 1948. Hänet erotettiin siitä vuonna 1950, mutta hänet hyväksyttiin takaisin 1956, ja hän oli puolueen jäsen vuoteen 1970 saakka.[9]
Tšekkiläinen Respekt-lehti väitti syksyllä 2008 Kunderan ilmiantaneen vuonna 1950 Miroslav Dvořáčekin, joka oli paennut Tšekkoslovakiasta Länsi-Saksaan ja palannut maahan tiedustelijana. Ilmiannon seurauksena Dvořáček pidätettiin ja tuomittiin pitkään vankeusrangaistukseen.[10] Respekt perusti väittämänsä vanhoihin vahingossa ilmi tulleisiin asiakirjoihin.[11] Kundera itse kiisti väitteet jyrkästi,[12] ja monet nimekkäät kirjailijat asettuivat puolustamaan häntä.[13]
Ura kirjailijana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kundera lienee valinnut ensimmäiseksi ilmaisumuodokseen lyriikan synnyinseutunsa vahvan runoilijakaartin takia. Esikuvia tässä olivat proletaarirunoilija Jiří Wolker ja filosofi František Halas.[5] Hän julkaisi 1949 ensimmäisen runonsa ja 1950-luvulla kolme runokokoelmaa, Člověk zahrada širá (1953), Poslední máj (1955) ja Monology (1957).[7] Poslední máj oli kunnianosoitus natsien vastaiseen liikkeeseen osallistuneelle Julius Fučíkille. Rakkausrunoja sisältänyt Monology (1957) kiellettiin myöhemmin ironisen sävynsä ja erotiikkansa takia.[9]
Monologyn jälkeen Kundera hylkäsi runouden ja julkaisi 1960 teoksen Romaanin taide, joka käsitteli kriittisesti tšekkiläistä avantgardekirjailija Vladislav Vančuraa ja puolusti romaanin asemaa modernina tyylinä.[7] Kunderan seuraava teos Majitelé klíčů (1962) oli menestynyt yksinäytöksinen näytelmä.[9] Kundera oli jo 1960-luvulla kotimaassaan tunnettu kirjallisuusvaikuttaja, ja kyseinen vuosikymmen oli myös hänen tuottoisinta aikaansa[5]. Hän julkaisi muun muassa kolme novellikokoelmaa, jotka tunnetaan yhteisnimellä Naurattavien rakkauksien kirja. Vuonna 1967 ilmestyi Kunderan ensimmäinen romaani Tšekkiläinen pila (julkaistu myös nimellä Pila), jonka seuraavana vuonna julkaistu ranskankielinen käännös toi hänelle myös kansainvälistä mainetta.[7] Se käsitteli ironisesti ihmisten kohtaloita stalinismin ajan Tšekkoslovakiassa.[9]
Kundera oli osallistunut Prahan kevääseen vuonna 1968. Hänen toinen toinen romaaninsa Elämä on toisaalla ilmestyi 1969. Se kertoi parisuhteissaan epäonnisesta sankarista, joka ottaa ilolla vastaan vuoden 1948 kommunistien valtaannousun. Teos kiellettiin kotimaassaan samalla kun maan kulttuuria alistettiin puolueen kontrolliin. Neuvostoliiton miehitettyä maan Kundera kieltäytyi “tunnustamasta poliittisia virheitään”, ja hänen kaikki työnsä kiellettiin, hänet erotettiin opettajantehtävistään ja puolueesta.[9] Tosin tämä Kunderan ja monien hänen taiteilijakollegoidensa syrjäyttäminen tapahtui vähitellen vuodesta 1970 alkaen. Kundera pyrki toteuttamaan näkemyksiään muuttamalla Brnoon, mutta lopulta vuonna 1974 oli edessä muutto Ranskaan.[5]
Kunderan 1970- ja 1980-luvun romaanit olivat suosittuja kansainvälisesti, mutta ne olivat kiellettyjä Tšekkoslovakiassa vuoteen 1989 asti.[9] Jäähyväisvalssi (1971) on hänen synkin teoksensa. Siinä tutkitaan moraalista syyllisyyttä ja tuskaa epäonnistumisen edessä.[7] Kunderalle annettiin 1975 lupa muuttaa Ranskaan, kun hän sai opettajan paikan Rennesin yliopistosta. Hän opetti siellä vuoteen 1978. Vuonna 1979 hän menetti Tšekkoslovakian kansalaisuuden.[9] Kundera sai Ranskan kansalaisuuden vuonna 1981, mikä merkitsi, ettei hän ollut parin vuoden ajan minkään maan kansalainen. Vuonna 2019 hän sai takaisin myös Tšekin kansalaisuuden.[14]
Naurun ja unohduksen kirja ilmestyi 1979. Sen teemana on omahyväisen ja skeptisen naurun sekä julkisen ja yksityisen kaipauksen ero. Vuoden 1984 Olemisen sietämätön keveys käsittelee monia metafyysisiä kysymyksiä päähenkilöiden seksuaalisuhteiden kautta.[7] Teoksen päähenkilöinä on neljä tšekkiä, jotka yrittävät sopeutua yhdessäeloon ja neuvostovaltaan Prahan kevään jälkeen. Yhdysvaltalainen Philip Kaufman ohjasi romaanista elokuvaversion vuonna 1988.[15] Elokuva sai kaksi Oscar-ehdokkuutta ja sen pääosissa nähtiin Daniel Day-Lewis, Juliette Binoche ja Lena Olin.[14]
Vuonna 1990 ilmestynyt Kuolemattomuus käsittelee taiteilijan luomistyön olemusta. Kunderan seuraava romaani Kiireettömyys (1994) on ensimmäinen, jonka hän kirjoitti ranskaksi. Hänen seuraavat teoksensa ovat pienoisromaani Identiteetti (1997) ja Tietämättömyys (2000), joka ilmestyi ensin espanjaksi vaikka oli kirjoitettu ranskaksi.[9]
Kundera oli useana vuonna mukana veikkauksissa Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Palkintoa ei kuitenkaan koskaan hänelle myönnetty.[14]
Tyyli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kundera tunnetaan tyylistään yhdistää toisiinsa fiktiota ja filosofisia sivuhyppäyksiä. Tyyliin hän lienee saanut vaikutteita itävaltalaiselta Robert Musililta ja sveitsiläiseltä Alain de Bottonilta.[6] Itse hän on kertonut saaneensa virikkeitä renessanssin ajalta François Rabelaisilta, Giovanni Boccacciolta ja kaikkein voimakkaimmin Miguel de Cervantesilta.[16]
Romaanien lisäksi Kundera on kirjoittanut näytelmiä, runoja ja esseitä. Hänen esikoisteoksensa oli runokokoelma Člověk zahrada širá. Kundera sai vuonna 1987 Ranskan akatemian kriitikkopalkinnon esseekokoelmastaan Romaanin taide (L'Art du Roman).lähde?
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Romaanit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pila (2003 painos). Aiemmin nimellä Tšekkiläinen pila, (Žert, 1967); suom. Maire Uusitalo, Helsinki: WSOY 1974. Sarja: Aikamme kertojia ISBN 951-0-06249-9
- Naurattavien rakkauksien kirja (Směšné Lásky, 1969) (novellikokoelma); suom. Kirsti Siraste, Helsinki: WSOY 1988. Sarja: Aikamme kertojia ISBN 951-0-15148-3
- Elämä on toisaalla (Život je jinde, 1969); suom. Kirsti Siraste, Helsinki: WSOY 1977. Sarja: Aikamme kertojia ISBN 951-0-07899-9 Teokselle on myönnetty Prix Médicis -palkinto 1973.
- Jäähyväisvalssi (Valčík na rozloučenou, 1970); suom. Kirsti Siraste, Helsinki: WSOY 1987. Sarja: Aikamme kertojia ISBN 951-0-14538-6
- Naurun ja unohduksen kirja (Kniha Smíchu a Zapomnění, 1978); suom. Kirsti Siraste, Helsinki: WSOY 1983. Sarja: Aikamme kertojia ISBN 951-0-11711-0
- Olemisen sietämätön keveys (Nesnesitelná lehkost bytí, 1984); suom. Kirsti Siraste, Helsinki: WSOY 1985. Sarja: Aikamme kertojia ISBN 951-0-13075-3
- Kuolemattomuus (Nesmrtelnost, 1990); suom. Kirsti Siraste, Helsinki: WSOY 1992 Sarja: Aikamme kertojia ISBN 951-0-17202-2
- Kiireettömyys (La lenteur, 1993); suom. Kirsti Siraste, Helsinki: WSOY 1992 Sarja: Aikamme kertojia ISBN 951-0-18206-0
- Identiteetti (L'Identité, 1995); suomentanut Annikki Suni, Helsinki: WSOY 1995 ISBN 951-0-20527-3
- Tietämättömyys (L'ignorance, 2000); suomentanut Annikki Suni, Helsinki: WSOY 2002 ISBN 951-0-26762-7
- Merkityksettömyyden juhla (La fête de l'insignifiance, 2014); suomentanut Ville Keynäs, Helsinki : Siltala 2015 ISBN 978-952-234-277-5
Esseet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Romaanin taide. ((L’art du roman, 1986.) Suomentaneet Jan Blomstedt ja Riikka Stewen) WSOY, 1987. ISBN 951-0-14552-1
- Petetyt testamentit: Esseitä. ((Les testaments trahis, 1993.) Suomentanut Jan Blomstedt) WSOY, 2001. ISBN 951-0-24879-7
- D'en bas tu humeras des roses. Gallimard, 1993. (ranskaksi)
- Esirippu. (Le Rideau, 2005.) Suomentanut Ville Keynäs. Siltala, 2013. ISBN 978-952-234-106-8
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ (cs) Milan Kundera – iLiteratura.cz, (viitattu ). Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ Kundera, Milan. Kirjasampo.fi. Viitattu 12.7.2023.
- ↑ Jokinen, Veera: Tšekkikirjailija Milan Kundera on kuollut 12.7.2023. Yle Uutiset. Viitattu 12.7.2023.
- ↑ a b Milan Kundera, Czech writer and former dissident, dies in Paris aged 94 AP News. 12.7.2023. Viitattu 12.7.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d ”Kundera, Milan”, Otavan suuri ensyklopedia, Täydennysosa 1, s. 9728–9729. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-05124-5
- ↑ a b Corbett, Bob: Kundera Milan: The Unbearable Lightness of Being (Archive.org) 2007. Webster Edu. Viitattu 14.12.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Skarf, Shayna D.: ”Kundera, Milan”, The Facts on File Companion to the World Novel, s. 436–438. (Edited by Michael D. Sollars) New York: Facts On File, 2008. ISBN 978-0-8160-6233-1 Google Books (viitattu 4.7.2012). (englanniksi)
- ↑ Liukkonen, Petri: Milan Kundera (b. 1929) Authors' Calendar. Viitattu 12.7.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Milan Kundera Encyclopædia Britannica: Online Academic Edition. Viitattu 12.5.2014. (englanniksi)
- ↑ Lehti: Kundera toimi ilmiantajana sodan jälkeen Turun Sanomat. 13.10.2008. Viitattu 12.5.2014.
- ↑ Třešňák, Petr & Hradilek, Adam: Milan Kundera's denunciation Respkt. 13.10.2008. Viitattu 12.5.2014. (englanniksi)
- ↑ Kundera kiistää: En ollut ilmiantaja Ilta-Sanomat. 14.10.2008. Viitattu 12.5.2014.
- ↑ Petäjä, Jukka: Nimekkäät kirjailijat puolustavat ilmiantajaksi syytettyä Kunderaa Helsingin Sanomat. 5.11.2008. Viitattu 12.7.2023.
- ↑ a b c Raatikainen, Jesse: Kirjailija Milan Kundera on kuollut 12.7.2023. Iltalehti.
- ↑ The Unbearable Lightness of Being The Criterion Collection. Viitattu 4.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Milan Kundera www.blisty.cz. Viitattu 14.7.2023.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Saariluoma, Liisa: Milan Kundera, viimeinen modernisti Turku: Faros 2005 ISBN 952-99497-0-7
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||
