Lena Olin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lena Olin aviomiehensä Lasse Hallströmin kanssa vuonna 2013.

Lena Maria Jonna Olin (s. 22. maaliskuuta 1955 Tukholma) on kansainvälisen uran luonut ruotsalainen näyttelijä.

Olinin molemmat vanhemmat olivat näyttelijöitä. Hänen isällään Stig Olinilla oli pääosa useissa Ingmar Bergmanin varhaiskauden elokuvissa[1]. Lena Olin on ollut naimisissa ohjaaja Lasse Hallströmin kanssa vuodesta 1994, ja hänellä on kaksi lasta: poika August ja tytär Tora. Perhe asuu New Yorkissa.

Ennen näyttelijäuraansa Olin työskenteli mallina, ja hänet valittiin Miss Skandinaviaksi 1974. Hän opiskeli Tukholman teatterikorkeakoulussa 1976–1979, minkä jälkeen hänellä oli kiinnitys Dramateniin aina vuoteen 1991 asti. Yksi hänen ensimmäisistä elokuvarooleistaan oli Tage Danielssonin elokuvassa Picasson seikkailut (1978). Ingmar Bergman ohjasi Olinia muun muassa elokuvassa Fanny ja Alexander (1982) ja televisiotuotannossa Harjoitusten jälkeen (1984), jossa hänellä oli päärooli Erland Josephsonin vastanäyttelijänä.

Olinin kansainvälinen läpimurtorooli oli Sabina Philip Kaufmanin ohjaamassa, Milan Kunderan samannimiseen romaaniin perustuvassa elokuvassa Olemisen sietämätön keveys (1988), jossa hänen vastanäyttelijöinään olivat Daniel Day-Lewis ja Juliette Binoche. Paul Mazurskyn Singer-filmatisoinnista Vihassa ja rakkaudessa (1989) hän sai parhaan naissivuosan Oscar-ehdokkuuden. Olin on näytellyt myös muun muassa Mike Figgisin Mr. Jonesissa (1993) Richard Geren kanssa, Roman Polańskin Yhdeksännessä portissa (1999), puolisonsa Lasse Hallströmin ohjaustyössä Pieni suklaapuoti (2000), joka perustuu Joanne Harrisin menestysromaaniin, sekä televisiosarjassa Alias.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]