Renessanssin kirjallisuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuvitusta renessanssikirjailija Giovanni Boccaccion Decameronesta noin vuodelta 1492.

Renessanssia pidetään yleisesti antiikin kulttuurin uudelleen heräämisen aikana, joka sijoittui noin 1400-luvun puolivälin ja 1600-luvun väliseen ajanjaksoon. Antiikin arvostus näkyi tieteissä, taiteissa, kuin myös kirjallisuudessa. Tuohon aikaan antiikin klassikoita käännettiin latinaksi sekä aiheita kirjallisuuteen haettiin antiikin myyteistä sekä taruista. Tarinoiden mukaisesti antiikin naisihannetta korostettiin, joissain tapauksissa aiheita etsittiin myös keskiajalta. Joitakin teoksia kirjoitettiin kokonaan uudelleen renessanssin tyylille sopivaksi.

Tyylipiirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tärkeimpiä tyylipiirteitä:

  • yksilön ylistäminen
  • ihmisyyden korostaminen
  • ihmiskuvan syvempi tarkastelu

Renessanssin myötä kriittinen asenne kirjallisuutta kohtaan yleistyi, jonka ansioista oma mielipide uskallettiin tuoda selvemmin esille. Myös kirjallisuuden viihteellisyyden lisääntyminen, sekä antiikin myyttien innoittama fantasiointi jätti jälkensä renessanssin ajan kirjallisuuteen ja sen tyylipiirteisiin. Muun muassa fantasioinnin myötä syntyivät esimerkiksi tietoisesti fantasian maailmasta kertovat pastoraalit.

Synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteiskunnallinen tilanne muuttui, kun katolisen kirkon jumalakeskeisyyden tilalla alettiin suosia ihmiskeskeisyyttä ja arvostaa yksilön vapautta, persoonallisuutta sekä älyä kirkon ja skolastiikan arvovaltaa vastaan. Maailmankuva laajeni löytöretkien, Kopernikuksen ja Galilein aurinkokeskisen maailmankuvan ja Gutenbergin kehittämän kirjapainotaidon myötä. Tämä mahdollisti humanismin aatteen ja kirjallisuuden leviämisen sekä antiikin kirjoitusten keräämisen talteen. Renessanssin uudet aatteet johtivat 1500-luvun alussa uskonpuhdistukseen, jolla oli suuri merkitys kansankielisen kirjallisuuden synnylle useissa maissa. Uskonpuhdistus on haluttu nähdä myös renessanssin torjumisena, haluttomuutena korostaa ihmistä yksilönä. Yhteisiä piirteitä sekä renessanssille että uskonpuhdistukselle oli kuitenkin paljon keskiajan koulutuksen ja opetuksen virheiden korjaamisessa sekä uuden sisällön antamisessa kirjalliselle sivistykselle. Yhteistä oli myös halu uudistaa ihmisen ja Jumalan suhdetta.

Renessanssiajan kirjailija William Shakespeare niinkutsutussa Cobben muotokuvassa.

Merkittävimmät henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Renessanssin isänä Danten (1265-1321) ohella pidetään italialaista runoilijaa, renessanssifilosofia ja humanistia Francesco Petrarcaa (1304-1374), joka nähdään myös ensimmäisenä modernina runoilijana. Nykyaikaisen novellitaiteen luojana puolestaan pidetään italialaista Giovanni Boccacciota (1313-1375), jonka tunnetuin romaani on sadasta novellista koostuva Decamerone. Kirjallisuudessa uskonpuhdistuksen aikana merkittäviä henkilöitä olivat käännöstyöstään tunnettu Martti Luther (1483-1546) ja humanisti Erasmus Rotterdamilainen (1466-1536), jonka tunnetuin teos on nimeltään Tyhmyyden ylistys. Erasmus myös käänsi lukuisia antiikin klassisia teoksia latinaksi muun muassa Cicerolta ja Aristoteleeltä.

Italian renessanssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italian renessanssi voidaan jakaa kirjallisuuden osalta kahteen vaiheeseen: Petrarcan sekä Boccaccion aikaan firenzeläiseen 1300-luvun varhaisrenessanssiin. Heidän edustamansa humanismi, joka tarkoitti aikanaan antiikin ihanteisiin perehtynyttä oppineisuutta, levisi ensin yläluokan sivistykseksi humanismikoulujen kautta.

Italian elintavat olivat suotuisat renessanssin kasvulle sekä kehitykselle. Italian pikkuvaltioiden vallan tasapaino syntyi paavin ja keisarin yhteistyöstä. Näin ollen yksipuolisen vallan sijasta pienet valtakeskukset saivat tilaa. Tasainen tilanne edesauttoi renessanssin yksilöllisyyden nousua, koska ylimykset saattoivat vaihtuvan valtapolitiikan keskellä luottaa vain itseensä. Renessanssin keskuksen syntymiseen Italiaan vaikutti eniten kaksi asiaa: taloudellinen vauraus ja tavaranvaihdon keskittymä.

Suomen renessanssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa renessanssiaikana ei luotu varsinaista kaunokirjallisuutta, vaan renessanssi loi vain pohjan äidinkielisen kulttuurin kehittymiselle Mikael Agricolan käännöstyön myötä. Euroopassa renessanssin kirjailijat loivat pohjan nykyromaanille ja renessanssin aikana syntyivät ensimmäinen romaani ja novelli.

Renessanssikirjailijoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

http://kolmenmintaskuin.wordpress.com/2008/10/29/renessanssin-ja-symbolismin-ajan-kirjallisuuden-kirjailijoiden-vertailua/

http://www.arthis.jyu.fi/kirjallisuushistoria/index.php/11_renessanssi/1_italia/