Merkityksettömyyden juhla
| Merkityksettömyyden juhla | |
|---|---|
| La fête de l'insignifiance | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Milan Kundera |
| Kieli | ranska |
| Genre | romaani |
| Julkaistu | 2014 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Ville Keynäs |
| Kustantaja | Siltala |
| Julkaistu | 2015 |
| Sivumäärä | 127 |
| ISBN | 978-952-234-277-5 |
| Aiheesta muualla | |
| Kirjasampo | |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Merkityksettömyyden juhla (La fête de l'insignifiance) on Milan Kunderan romaani vuodelta 2014. Edellisestä romaanista Tietämättömyys on kulunut 13 vuotta. Teoksen on suomentanut Ville Keynäs ja julkaissut Siltala 2015. Kunderan romaanit ovat esseistisiä ja puoliksi filosofisia, ja tämän romaanin keskustelunaiheina ovat Arthur Schopenhauer ja Immanuel Kant. Keskustelijoina on neljä miespuolista ystävystä, jotka keskustelevat eri aikaan eri paikoissa.[1]
Herman Raivio arvioi teosta Parnassossa varsin kriittisesti. Heti alkuun hän luonnehtii Kunderaa sanoin: ”[hänellä] on ikävä tapa alleviivata kulttuurisivistystään” ja ottaa esimerkiksi Merkityksettömyyden juhlasta kohdan, jossa Kundera sanoo miestä Narkissokseksi, kun olisi voinut sanoa itserakkaaksi. Antiikkiin olisi Raivion mielestä voinut astua vaivihkaisemminkin. Enkeleistä ei kannata puhua, sillä teksti voi muuttua henkevyyden sijasta ”huuruiseksi”.[1]
Kundera harrastaa totalitarismin aiheista huumoria, esimerkkinä Stalin, joka kertoo urotöistään. Seurue tuohtuu Stalinin selän takana valheesta, mutta heidän selkänsä takana nauraa Stalin: ”Ihmiset uskovat mitä tahansa.”[1]
Raivio löytää kirjan pääajatukseksi sen, että maailma tulee ottaa vastaan hyväntuulisena ja voi huvittua ihmisten typeryydestä. Olemassaolon ydin on merkityksettömyys, mikä on komedian paikka, ei tragedian. Avain viisauteen löytyy merkityksettömyyden tajuamisesta. Loppuyhteenvetona Ravio sanoo, että sitä sietää pohtia, mutta se ei riitä; sen lisäksi tarvitaan intensiteettiä.[1]
Savon Sanomissa on Jouni Tossavainen hiukan Ravion linjoilla, sillä häntä naurattaa ranskalaisen kriitikon ylistys Kunderan uutuudesta: ”Ei, rakkaat kyynikot, romaani ei ole kuollut.”[2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Herman Raivio: Väsynyttä naurua. Parnasso, 2015, nro 3, s. 66.
- ↑ Jouni Tossavainen: Milan Kundera: Merkityksettömyyden juhla Savon Sanomat. 10.4.2015. Viitattu 23.2.2024.
- ↑ François Busnel: Milan Kundera célèbre La Fête de l'insignifiance L’Express. 3.4.2014. Viitattu 23.2.2024. (ranskaksi)