Narkissos

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Narkissos katsoo kuvaansa lähteessä Caravaggion maalauksessa (1594-1596).

Narkissos (muinaiskreikaksi Νάρκισσος) oli kreikkalaisessa mytologiassa kauneudestaan tunnettu Kefisoksen[1] ja Leiriopen poika[2]

Ovidius: Muodonmuutoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täytettyään kuusitoista vuotta Narkissos lähti vaeltamaan metsään, jossa nymfi Ekho huomasi hänet. Ekho rakastui Narkissoksen ulkonäköön ja alkoi seurata häntä. Mitä kauemmin hän seurasi Narkissosta, sitä enemmän hän tätä himoitsi, mutta hän ei voinut kuin odottaa, koska Hera oli aiemmin rangaistuksena tämän suulaudesta estänyt tätä puhumasta ensin. Kohta Narkissos pysähtyi ja huusi tovereitaan: "Kuka on täällä?", johon Ekho vastasi: "Täällä!" Hämillään nuorukainen jatkoi: "Tule tänne!", ja Ekho vastasi samoin. Uudelleen ja uudelleen Narkissos huusi, ja äänen pettämänä lopulta pyysi: "Yhtykäämme täällä!", johon Ekho huudahti onnellisena: "Yhtykäämme!" ja ryntäsi rakastettunsa kaulaan. Narkissos pakeni tältä huudahtaen: "Irroita kätesi! Mieluummin kuolo kuin että koskaan hyväilisit minua!" Ekho vastasi: "Hyväilisit minua", ja pakeni syvälle metsään torjumisen masentamana. Ekhon ruumis riutui pois, ja vain hänen äänensä jäi vastaamaan kutsujille kukkuloilta.[2]

Samalla tavoin Narkissos torjui kaikki muutkin, ja lopulta yksi torjutuista pyysi jumalia kieltämään tältä sen, mitä tämä koskaan rakastaisikaan. Jumalatar Nemesis kuuli rukouksen ja toteutti toiveen.[3]

Narkissos saapui koskemattomalle ja peilityynelle vuoristolähteelle Thespiaihin,[4] ja kumartuessaan juomaan siitä hän huomasi oman kuvajaisensa. Hän rakastui tähän välittömästi ja ihaili kuvajaisensa jokaista piirrettä suudellen sen huulia. Väsymys ja nälkä eivät saaneet häntä poistumaan kuvansa äärestä, ja niin hän kuihtui lähteen äärellä, kunnes lopulta kuoli pois. Najadit ja dryadit voihkivat suruaan kuoleman johdosta, ja Ekho kaiutti heidän huokauksiaan aina uudelleen ja uudelleen. Narkissoksen kuihtunut ruumis muuttui narsissiksi, Narkissoksen mukaan nimetyksi keltavalkoiseksi kukaksi.[5]

Vaihtoehtoinen versio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pausanias kertoo myös toisenlaisen version, jonka hän itse toteaa olevan vähemmän suosittu. Siinä Narkissoksella on kaksoissisar, joka oli tarkalleen hänen näköisensä – he käyttivät samanlaisia vaatteita, laittoivat hiukset samalla lailla ja metsästivät yhdessä. Narkissos rakastui sisareensa, mutta tämän kuollessa hän kaipasi tätä niin kovasti, että meni lähteelle katsomaan kuvajaistaan kuvitellen sen olevan hänen sisarensa. Pausanias jatkaa, että narsissit oli vanhemmassa tarinassa luotu jo aiemmin houkuttelemaan Demeterin tytär Persefone pois ystäviensä luota niin, että niitä poimiessaan Haades voisi siepata hänet.[6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hyginus: Fabulae cclxxi (engl. käännös).
  2. a b Ovidius: Muodonmuutoksia iii, 339–358 (engl. käännös).
  3. Ovidius: Muodonmuutoksia iii, 402–406 (engl. käännös).
  4. Pausanias: Periegesis tes Hellados ('Kreikan kuvaus') 9.31.7 (engl. käännös).
  5. Ovidius: Muodonmuutoksia iii, 407–508 (engl. käännös).
  6. Pausanias: Periegesis tes Hellados ('Kreikan kuvaus') 9.31.8–9 (engl. käännös).