Don Quichotte
| Don Quichotte | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
|||||||
| Alkuperäinen nimi | Don Quichotte | ||||||
| Määritelmä | comédie héroïque en 5 actes | ||||||
| Säveltäjä | Jules Massenet | ||||||
| Libretto | Henri Cain | ||||||
| Pohjautuu |
Miguel de Cervantesin teokseen Don Quijote |
||||||
| Kieli | ranska | ||||||
| Kantaesitys |
24. helmikuuta 1910 Opéra Monte Carlo |
||||||
| Aikajana Massenet'n oopperoista | |||||||
|
|||||||
Don Quichotte on ranskalaisen säveltäjän Jules Massenet’n viisinäytöksinen ooppera, joka sai ensi-iltansa Monte Carlossa 24. helmikuuta 1910.[1] Libreton on Miguel de Cervantes Saavedran romaanin pohjalta kirjoittanut Henri Cain. Inspiraationa säveltäjälle oli runoilija Jacques Le Lorrainin näytelmä Le chevalier de la longue figure, joka ensiesitettiin Pariisissa 1904. Oopperan tapahtumat seurailevat alkuperäisteosta vain osittain – esimerkiksi Dulcinea, joka ei suoraan esiinny kirjassa, on oopperassa merkittävässä roolissa.
Henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Don Quijote - basso
- Sancho Panza
- Pedro
- Garcias
- Rodriguez
- Juán
- Rosvopäällikkö
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäinen näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaupunkilaiset ovat järjestäneet fiestan, juhlan ja Dulcineaa kosiskelee neljä eri yrittäjää, joista yksi, Juán, pilkkaa Don Quijotea ja Sancho Panzaa heidän saapuessaan. Juán haastaa ritarin kaksintaisteluun, mutta Dulcinea tulee väliin ja hätistää Juánin matkoihinsa. Tämän jälkeen hän vaatii Donilta todistamaan rakkautensa häneen tuomalla takaisin kaulakorun, jonka rosvot ovat häneltä varastaneen. Quijote hyväksyy tämän haasteen ja lähtee Sancho Panzan kanssa.
Toinen näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaksikko on etsimässä rosvoja. Sancho Panza laulaa naisia vastustavaa taistelulaulua kun Don näkee edessään ryhmän vaarallisia jättiläisiä (todellisuudessa tuulimyllyjä). Aseenkantajansa ällistykseksi Don haastaa tuulimyllyt ja lopulta jää kiinni yhteen niiden siivistä.
Kolmas näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etsinnän jatkuttua tovin kaksikko nukahtaa taivasalle. He heräävät rosvolauman ääniin ja Sancho Panza säntää pakoon. Don jää paikoilleen ja bandiitit valmistautuvat surmaamaan hänet, mutta liikuttuvat Quijoten viimeisestä rukouksesta jumalalle. Hän kertoo olevansa ritari suorittamassa jaloa tehtävää kauniille naiselle, jonka jälkeen rosvot heltyvät ja palauttavat kaulakorun. Don antaa heille siunauksensa.
Neljäs näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dulcinea on viihdyttämässä yleisöä. Quijote lupaa Sancholle saaren palkkioksi hänen avustaan kaulakorun etsinnässä. Yleisö hämmästelee kun Quijote palauttaa Dulcinealle korun ja pyytää häntä vaimokseen. Yleisö puhkeaa nauruun, mutta Dulcinea ajaa heidät tiehensä, jonka jälkeen hän kuitenkin torjuu Quijoten kosinnan - hänen sielunsa on vapaa eikä hän halua tulla sidotuksi vakiintuneeseen elämään. Don kiittää naista hänen rehellisyydestään ja lempeydestään, muttei kykene peittämään pettymystään. Kansanjoukon palatessa pilkkaamaan Quijotea Sancho puolustaa isäntäänsä ja johdattaa Donin pois.
Viides näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Don Quijote on lyöty. Hänen sydämensä on murtunut ja hän valmistautuu kohtaamaan kuoleman. Ritari pyytää Sancho Panzan anteeksiantoa sille, että ainoa saari jonka hän voi tälle lahjoittaa, on hänen kuvitelmissaan. Quijote lepää kumppaninsa käsivarsilla ja näkee vielä sielunsa silmin Dulcinean. Kyynelehtien, Sancho Panza anoo isäntäänsä taistelemaan, mutta Don Quijote ei jaksa vaan heittää henkensä
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Säveletär, 15.02.1911, nro 3, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.07.2018.