Jules Massenet

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jules Massenet, lyyrisen oopperan mestareita

Jules-Émile-Frédéric Massenet (12. toukokuuta 1842 Montaud, Saint-Etienne13. elokuuta 1912 Pariisi) oli ranskalainen säveltäjä, nykyään tunnettu eritoten oopperoistaan.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opiskeltuaan Ambroise Thomas'n johdolla Pariisin konservatoriossa Massenet voitti Prix de Romen ja muutti kolmeksi vuodeksi Roomaan. Italiassa hän meni naimisiin ja tapasi mm. Frans Lisztin. Hänen ensimmäinen oopperansa oli yksinäytöksinen Grand'Tante Opéra-Comiquessa 1867. Ranskan-Preussin sodan sytyttyä Massenet pisti nuottivihkonsa hyllylle ja astui isänmaan palvelukseen sotilaan ominaisuudessa, mutta palasi vuoden kuluttua sävellystyöhön.

Menestysvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1870-luvun alun kahdella oopperalla, Don César de Bazanilla ja Marie-Magdaleinella Massenet nousi valokeilaan, saaden tunnustusta mm. Tšaikovskilta ja Gounod'lta. Suursuositussa Manonissa Massenet käytti johtoaiheita, minkä vuoksi häntä nimitettiin Mademoiselle Wagneriksi, ehkä hieman kateudestakin sillä Massenet oli tällöin Ranskan suosituin oopperasäveltäjä. Manonin jälkeiset kolme oopperaa Le Cid, Le Mage ja Esclarmonde eivät menestyneet mutta 1892 Massenet iski jälleen kultasuoneen Wertherillä.

Massenet opettajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1878-1892 hän toimi Pariisin konservatoriossa professorina, opettaen sävellystä. Hänen kuuluisimpia oppilaitaan ovat olleet Paul Vidal, George Enescu, Ernest Chausson ja Gustave Charpentier ja suomalainen Armas Järnefelt.

Myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joksikin aikaa Massenet siirtyi verismo-oopperoihin, mutta palasi vanhaan, kevyempään ja lyyrisempään tyyliinsä. Ranskalaiset musiikkivirtaukset olivat kuitenkin muuttaneet suuntaa eivätkä Massenet'n vuosisadan vaihteen jälkeen sävelletyt oopperat ehkä Don Quichottea lukuun ottamatta saavuttaneet menestystä.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oopperoiden lisäksi Massenet sävelsi myös balettimusiikkia, oratorioita ja kantaatteja, orkesteriteoksia sekä lauluja. Vincent d'Indy kuvaili hänen varhaisempia oopperoitaan ja oratorioitaan "puoliuskonnollisesti eroottisiksi". Massenet antoi itsekin ymmärtää ettei juuri perusta "jeesushömpötyksistä", mutta tekevänsä niitä mikäli yleisö niin haluaa. Hänen teoksistaan voi löytää myös itämaisia vaikutteita koko uran ajalta.

Oopperat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cendrillonin eli Tuhkimon juliste vuodelta 1899.


Massenet'sta sanottua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Niin kuin jokaisella italialaisella muusikolla on itsessään pieni osa Verdiä tai Puccinia, kantaa jokainen ranskalainen sydämessään vähän Massenet'a." -Francis Poulenc

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]