Giacomo Puccini
Wikipedia
Giacomo Antonio Domenico Michele Secondo Maria Puccini (22. joulukuuta 1858 Lucca – 29. marraskuuta 1924 Bryssel) oli italialainen säveltäjä. Hän on yksi tunnetuimmista italialaisista oopperasäveltäjistä Giuseppe Verdin ohella.
[muokkaa] Varhaiset vuodet 1858–1890
Puccini syntyi vuonna 1858 Lucca n kaupungissa Via del Poggio 30. Hän polveutui vanhasta muusikkosuvusta. Giacomon suunniteltiin seuraavan isän uraa ja ryhtyvän San Martinon/San Pasolinin urkuriksi. Isä Michele Puccini kuitenkin kuoli Giacomon olleessa 5-vuotias. Isän kuoleman jälkeen äiti Albina otti vastuun Giacomon kasvatuksesta ja lähetti pojan veljensä Fortunato Magin luokse opiskelemaan. Kymmenvuotiaana hän liittyi San Marino- ja San Michel -kirkkojen poikakuoroihin. Jo 14-vuotiaana hän toimi urkurina Luccassa ja sävelsi kirkkomusiikkia. Koulun jälkeen vuonna 1874 nuori Giacomo aloitti opiskelun Luccalaisessa Istituto Pacinissa opettajanaan Carlo Angeloni. Monissa teoksissa mainittu 1876 matka Pisaan Aidaa katsomaan on legendaa.[1] Preludio sinfonico 1876 ja Messu As duuri 1880 olivat tänä aikana Puccinin huomattavimmat sävellykset.
Vuonna 1880 äiti Albina Puccini kirjoitti Savoian kuningattarelle Margheritalle pyytäen stipendiä lahjakkaalle pojalleen. Puccini sai stipendin 100 liiraa kuukaudessa ja aloitti opiskelun Milanon konservatoriossa Amilcare Ponchiellin ja Antonio Bazzinin johdolla. Opiskelijatoverina hänellä on mm. Pietro Mascagni. Taloudellista tukea antoi myös iso-setänsä, tohtori Nicolao Cerù. Konservatorion päättötyönä valmistui 1883 Capriccio sinfonico
Vuonna 1883 Puccini osallistui Casa Sonzognon sävellyskilpailuun säveltämään yksinäytöksisellä oopperalla Le willis/Le Villi. Puccini ei voittanut, mutta ooppera esitettiin vuonna 1884 Teatro dal Vermessä. Teos sai julkaisija Giulio Ricordin huomion. Hän tilasi Puccinilta toisen oopperan Edgar, joka valmistui vuonna 1889.
Äidin kuoleman aikoihin 1884 Puccini muutti yhteiseen asuntoon Monzaan elämänkumppaninsa Elvira Gemingnanin ( s. Bonturi) kanssa. Samana vuonna syntyi pariskunnan yhteinen poika Antonio 23. joulukuuta 1886 Monzassa. Pariskunta muutti usein ja asui eri paikkakunnilla mm. Milano, Lucca, Sant'Antonio d'Adda, Caprino Bergamasco, Monza, Pizzameglio. 1890 Puccini sävelsi jousikvartetille Crisantemin.
[muokkaa] Kypsä kausi 1891–1917
Kesällä 1891 Puccini asettui perheineen asumaan Torre del Lagon kylään vuokraamaansa vaatimattomaan taloon Casa Venanzieen. Nykyinen Villa Museo Giacomo Puccini on rakennettu Casa Venanzien tilalle. Puccinin läpimurtoteos oli säveltäjän kolmas ooppera Manon Lescaut1893, jonka ansiosta Puccinista tuli maailmankuulu. La bohèmea (1896) pideään Puccinin romanttisimpana oopperana ja se on noussut yhdeksi maailman suosituimmista oopperoista.
Manon Lescautin sekä La Bohèmen menestyksen jälkeen Puccini lunasti vuokratalonsa Torre del Lagossa ja osti Chiatrista (kylä Quiesa vuorella) 1898 vanhan maatalon. Tilalta on huikea näkymä Lago di Massaciuccolille. Hän rakennutti sinne talon ja perhe muutti sinne. Saman aikaisesti oli myös Torre del Lagossa uudisrakennus työn alla ja sen valmistuttua Puccinit muuttivat nykyiseen Villa Pucciniin 1900. Puccini oli intohimoinen metsästäjä ja Torre del Lagossa hän pystyi harjoittamaa tätäkin harrastustaan. Chiatri jäi kesäasunnoksi ja myöhemmin Puccini hankki toisen kesäasunnon Abetonesta.
Puccinin oopperat saivat yksi toisensa jälkeen ulkomaiset ensi-illat. Euroopan tärkeimmät oopperatalot tulivat tutuksi koska Giacomo Puccini oli usein ensiesityksissä läsnä. Traagis-veristinen Tosca (1900) on musiikiltaan traagissävytteistä. Tosca on vakiiinnuttanut paikkansa yhtenä kaikkien aikojen esitetyimmistä oopperoista.
Helmikuussa 1903 Puccini loukkaantui auto-onnettomuudessa, joka hidasti hänen sävellystyötään merkittäväksi. Säveltäjältä katkesi jalka, ja hän joutui toipumaan useita kuukausia. Elvira Puccinista (s. Bonturi) tuli 3.1.1904 Giacomo Puccinin laillinen vaimo. Madama Butterfly valmistui (1904). Ooppera kertoo japanilais-geishatytön onnettomasta rakkaudesta amerikkalaiseen luutnanttiin. 1904 Lokakuussa Lontoo ssa Paolo Tosti esittelee Sybil Seligmanin. Sybil Seligmanista tulee Puccinin ja hänen perheensä hyvä ystävä koko loppuiäksi. Puccinin Verdille tekemä Requiem esitetään säveltäjän läsnä ollessa tammikuussa 1905 Milanossa Casa di Riposossa.
Euroopan ulkopuolella Puccini kävi vain muutaman kerran. Elviran kanssa Giacomo matkusti Buenos Airesiin kesällä 1905, tammikuussa 1907 New Yorkiin seuraamaan Manon Lescautin Amerikan ensi-iltaa ja 1908 helmikuun pariskunta viettää kuukauden Aleksandriassa katsoakseen Madama Butterflyn Egyptin ensi-illan.
Maestro Puccini kävi toistamiseen New Yorkissa, mutta silloin oli mukana poika Antonio. He olivat todistamassa La fanciulla del Westin ensi-iltaa 10. joulukuuta 1910 Metropolitan Opera Housessa.
Vuonna 1917 valmistui Puccinin ehkä kevyin ja operettimaisin ooppera La Rondine. Samana vuonna Monacon prinssi Alberto I palkitsee Puccinin. Hän saa Grand Officer of Ordre de Saint-Charles kunniamerkin.
Puccini oli innostunut autoista, veneistä, äänitystekniikasta ja yleensä kaikesta joka liittyy tekniseen kehitykseen.
[muokkaa] Viimeiset vuodet ja kuolema 1918–1924
Vuonna 1918 Puccini sävelsi Il tritticon (triptyykin), joka koostui kolmesta yksinäytöksisestä oopperasta: Il tabarro (Viitta), Suor Angelica (Sisar Angelica) ja Gianni Schicchi. Näistä kolmesta pienoisoopperasta tunnetuimmaksi on noussut Gianni Schicchi, joka sisältää kuulun Lauretan aarian O mio babbino caro.
Vuoden 1919 tärkeimmäksi työksi tuli Inno di Roma. samoihin aikoihin Lago di Massaciuccolille rakennettiin turpeenkäsittely laitos. Ilma muuttui huonoksi ja melu häiritsi sävellystyötä. Puccini rakennutti uuden talon Viareggioon Via Marco Polo ja Via Buonarottin kulmaan ja muutti sinne 1921. Giacomo ja Antonio Puccini tekevät 1922 suuren autokierroksen Euroopassa. Eri kaupungit Italiassa, Itävallassa, Saksassa ja Hollannissa kuuluivat yli kuukauden mittaiseen matkaan nähtävyyksiin. Giacomo Puccini nimitetään Italian Senaattoriksi 1924.
Loppuvuodesta 1923 Puccinilla todettiin kurkkusyöpä. Hänet lähetettiin Brysseliin sädehoitoon. Tohtori Ledoux hoiti Puccinia ja 24.11.24 hänen kurkkunsa syöpäkasvaimeen työnnettiin 7 röntgenneulaa. Puccini ei pystynyt puhumaan mutta tuskistaan huolimatta hän kommunikoi pienillä lapuilla. Sydän ei lopulta kestänyt ja Maestro Giacomo Puccini siirtyi ikuisuuteen lauantaina 29. marraskuuta1924 klo 11.30.[2]
Brysselin Sainte-Marien kirkossa pidettiin hautajaisseremoniat 1.12.1924 ja sen johto Pyhän Istuimen edustaja monsignor Clemente Micara. Puccinin arkku kuljetettiin junalla Milanoon. Duomossa pidettiin 3.12.1924 kardinaali Eugenio Tosin johdolla viralliset hautajaiset. Arturo Toscanini ja Scalan orkesteri soittivat valerequiemin Edgarin III näytöksestä ja Hina Spani lauloi Addio mio dolce amoren. Maestron arkku siirrettiin väliaikaisesti Toscaninin perheheutaan. Poika Antonio Puccini siirrätytti 29.11.1926 Maestro Puccinin maallisen jäämistön Torre del Lago Pucciniin ja siellä se laitettiin Villa Museo Giacomo Pucciniin rakennetuun hautakammioon.
Puccinin viimeiseksi oopperaksi jäi Turandot. Hän ei ennättänyt saada teostaan valmiiksi ja sen täydensi säveltäjä Franco Alfano. Hänen oopperansa valloittivat kaikki suuret oopperalavat ja Puccini oli vuosisadan vaihteen selvästi suosituin oopperasäveltäjä.
Vaikka Puccini tunnetaan pääasiassa oopperoistaan, hän sävelsi myös orkesterimusiikkia, kirkkomusiikkia, kamarimusiikkia ja pienimuotoisia lauluja.
[muokkaa] Puccinien musiikkidynastia
Myös monet Giacomo Puccinin esi-isistä olivat säveltäjiä. Puccinien musiikkidynastia, 5 polvea, on Euroopan toiseksi pisin (Bachin dynastia on 7 polvea).
- Giacomo Puccini (1712–1781)
- Antonio Puccini (1747–1832)
- Domenico Puccini (1771–1815) mm. 4 oopperaa (Le frecce d'amore, L'ortolanella o La moglie capricciosa, Il Quinto Fabio ja Il ciarlantano ossia I finti savoiardi)[3]
- Michele Puccini (1813–1864) mm. 2 oopperaa (Antonio Foscarini ja Giambattista Cattalani)[4]
- Giacomo Puccini (1858–1924) (tässä artikkelissa)
[muokkaa] Puccinin lähisuku
[muokkaa] Äiti
Albina s. Magi 1830–1884. Oli saanut koulutuksen musiikkiin ja ohjasi Giacomoa eri opettajille. Albina oli Giacomon tärkein tukija uran alussa.
[muokkaa] Isä
Michele Puccini 1813–1864. Opiskeli Bolognassa ja toimi arvostettuna urkurina Luccassa.
[muokkaa] Siskot
Otilia 1851–1823, Tomaide 1852–1917, Temi (tai Zemi) 1853–1854, Nitetti 1854–1928 , Iginia 1856–1922, Ramelde 1859–1912, Macrina 1862–1870. Otilia, Nitetti ja Ramelde menivät naimisiin ja jatkoivat sukua. Tomaide oli naimisissa lapsettomana. Iginia meni luostariin ja otti nimen Sisar Giulia Enrichetta.
[muokkaa] Veli
Domenico Michele 1864–1891 muutti Argentiinaan ja kuoli keltakuumeeseen Rio de Janeirossa
[muokkaa] Vaimo
Elvira Puccini (s. Bonturi, avioliitto Gemignani) (13. kesäkuuta 1860–9. heinäkuuta 1930). Kesällä 1884 Puccini muutti asumaan yhteen Elvira Gemignanin kanssa. Vasta 3. tammikuuta 1904 oli Giacomon ja Elviran mahdollista mennä naimisiin Elviran aviomiehen kuoltua.
[muokkaa] Vaimon tytär ensimmäisestä avioliitosta
Fosca Gemignani 1880–1968. Narciso Gemignanin ja Elviran tytär. Fosca muutti asumaan Giacomo Puccinin luo äitinsä kanssa. Hän oli kahdesti naimisissa ja hänellä on kolme lasta.
[muokkaa] Poika
Antonio Puccini (23. joulukuuta 1886–21. helmikuuta 1946) oli Giacomon ja Elviran ainoa yhteinen lapsi. Antonio Puccini avioitui 1933Rita Dell’Annan kanssa (24.heinäkuuta 1904–24. heinäkuuta 1979). Avioliitto oli lapseton.
[muokkaa] Pojantytär
Antoniolle syntyi avioliiton ulkopuolisesta suhteesta tytär Simonetta 2.kesäkuuta 1929 Pisassa. Simonetta Puccini on Maestro Giacomo Puccinin ainoa suora jälkeläinen ja perillinen.
[muokkaa] Puccinin sankarittaret
Maestro Giacomo Puccinin luomaa naistyyppiä kutsutaan yhteisellä nimellä Puccinin sankarittariksi. Kaikilla sankarittarilla on yhteisiä ominaisuuksia ja kuitenkin jokainen heistä on kuvattu hienosti omalla tavallaan. Sankarittaret ovat naisellisia ja herkkiä ja he ovat rakastuneita. Heidän rakkautensa on elämää suurempi, syvä ja kaikenkattava. Sankaritar saattaa kärsiä rakkautensa takia nöyryytystä ja/tai halveksuntaa ja kuitenkin juuri sen takia hän on valmis uhraamaan kaiken, jopa oman elämänsä. Maestron musiikki perustuu tunteellisen lauluun ja melodisuuteen. Vokaalisesti Puccini käsitteli sankarittariaan eri tavalla, roolit ovat sopraanoja (spinto, lyyrinen tai dramaattinen) mezzosopraano Tigraanaa lukuun ottamatta.
Varsinaisia sankarittaria on 15 ja heidän lisäkseen Puccini loi vielä kaksi erilaista, mutta hyvin huomattavaa naishahmoa: Ensimmäinen heistä on armoton ja tunteeton Ruhtinatar/La Zia Principessa (Sisar/Suor Angelica) ja toinen lämpimästi kuvattu lumpunkerääjä La Frugola (Viitta/Il Tabarro) kissansa Korpraalin kera.
Puccinin sankarittaret kohtaavat rakkauden ja kuoleman eri tavalla:
- Le Villi: Anna jää kotiin odottamaan Robertoa ja kuolee suruun.
- Edgar: Edgar hylkää herkän ja syvästi rakastavan Fidelian himokkaasti rakastavan Tigranan takia. Fidelia odottaa Edgaria ja uskoo vilpittömästi häneen panettelusta huolimatta. Mustasukkainen Tigrana tappaa Fidelian.
- Manon Lescaut: Manon Lescautin suuri rakkaus Des Grieuxin kanssa johtaa nöyryytykseen ja karkotukseen Lousiaanaan. Manon kuolee rakkautensa takia yksin erämaassa.
- La bohème: Keuhkotautinen Mimi palaa suuren rakkautensa Rodolfon luo kuolemaan. Uskollinen Musetta on ystävättärensä luona loppuun asti.
- Tosca: Parooni Scarpia lietsoo Toscan mustasukkaisuuden huippuunsa ja painostaa Toscaa suostumaan ehdotukseensa Cavaradossin hengen ollessa panoksena. Tosca tappaa Scarpian ja lopulta itsensä todettuaan Scarpian pettäneen hänet jopa haudan takaa.
- Madama Butterfly: Cio-Cio-San vaihtaa uskonsa ja hylkää sukunsa seuratakseen rakastamaansa Pinkertonia. Pinkerton pitää 'Cio-Cio-Sania vain hetken huvituksena. Cio-Cio-San uhraa itsensä rakkautensa ja poikansa tulevaisuuden takia.
- Lännen Tyttö/La fanciulla del West: Suljetussa kaivosyhteisössä luottamus ja rehellisyys ovat kaikki kaikessa. Rehellinen, arvostettu ja kunnioitettu Minnie uhraa yhteisön periaatteet, valehtelee ja pettää rakkautensa takia. Korttipelissä panoksena on Dick Johnsonin henki. Minnie voittaa huijaamalla ja lopulta vielä pelastaa Johsonin hirrestä. Minnie ja Johnson ratsastavat yhdessä kohti parempaa tulevaisuutta.
- La rondine: Magda luopuu suuresta rakkaudestaan. Hän ei voi menneisyytensä takia kohdata Ruggieron vanhempia. Magda palaa entiseen elämäänsä kurtisaanina.
- Viitta/Il Tabarro: Giorgetta pettää aviomiestään rakastamansa ja ikäisensä lapsuudenystävän Luigin kanssa . Mustasukkainen aviomies Michele tappaa Luigin.
- Sisar/Suor Angelica: Sisar Angelica on saanut tietää lapsensa kuolleen. Äidinrakkaus saa Sisar Angelican juomaan yrttimyrkkyjuoman koska hän haluaa seurata lastaan Neitsyt Marian luo.
- Gianni Schicchi: Lauretta haluaa naimisiin rakastamansa Donatien sukuun kuuluvan Rinuccion kanssa ja pyytää isäänsä Gianni Schicchiä auttamaan testamentin "tulkinnassa". Buoso Donatin näin siirtynyt omaisuus tulee hyödyntämään rakastavaisia.
- Turandot: Calafiin rakastunut orjatar Liú tapattaa itsensä paljastamatta tuntemattoman prinssin (Calaf) nimeä. Jääkylmän Turandotin tunteet heräävät lopulta ja ilmoittaa tuntemattoman prinssin (Calaf) nimeksi "Rakkaus".
[muokkaa] Oopperat
[muokkaa] Puccinin käyttämät äänet
| Ääni | määrä |
|---|---|
| Sopraano | 16 |
| Mezzosopraano | 5 |
| Altto | 1 |
| Tenori | 17 |
| Baritoni | 11 |
| Basso | 8 |
Tärkeimmät soolo-osat yhteensä 58 [8]
[muokkaa] Puccinin libretot ja libretistit
Kustantaja Giulio Ricordi nimesi nuorelle Giocomo Puccinille ensimmäisen libretistin Ferdinando Fontanan. Puccini ei saanut näistä libretoista irti kaikkea mitä tarvitsi ja libreton muuttaminen oli hankalaa. Tästä jäi Puccinille elinikäinen opetus. Kaikissa seuraavissa libretoissa hän itse oli voimakkaasti mukana ja vaikutti niihin mutta hänen oli myös vaikea löytää itsellen sopivaa librettoa.
[muokkaa] Libretot ja libretistit
- Ferdinando Fontana 1850–1919 teki Le Villin ja Edgarin libretot. Le Villin libretto Alphonse Karr'n 1808–1890 tekstiin Les Wilis ja Edgar kirjailija Alfred de Mussetin näytelmään.
- Manon Lescaut: Painetussa libretossa ei ollut kenenkään nimeä. Juoni perustuu Abbè Antoine-François Prèvost d'Exilen kirjaan.
- Giuseppe Giacosa 1847–1906 (tekstitys) ja Luigi Illica 1857–1919 (juonen kehittely ja kohtaukset) tekivät yhdessä kolme menestysteosta. La bohèmen pohjana on Henri Mürgerin kirja, Tosca perustuu Victorien Sardoun ja Madama Butterfly David Belascon näytelmään.
- Guelfo Civinini 1873–1954 ja Carlo Zangarini 1874–1943 tekivät La fanciulla del Westin David Belascon näytelmään. Muistelmissaan Civinini mainitsee Puccinin voimakkaan osallistumisen libreton tekoon.
- Giuseppe Adami 1878–1946 kirjoitti Viitta / Il Tabarron Didier Goldin näytelmän pohjalta
- Giovacchino Forzano 1884–1970 loi Suor Angelican libreton todellisen tarinan pohjalta ja Gianni Schicchin aihe löytyi Dante Alighierin Jumalaisesta näytelmästä
- Giuseppe Adami ja Renato Simoni 1875–1952 työstivät Turandotin Carlo Gozzi n näytelmän pohjalta.
[muokkaa] Toteutumattomat libretot
Giacomo Puccinin ensimmäiset 5 librettoa löytyi helposti. Loput libretot syntyivät vaihekkaasti eri tapahtumien kautta. Tärkeimmät teokset ja aiheet joita Puccini harkitsi:
- 1894 Giovanni Verga 1840–1922: La Lupa (Naarassusi)
- 1900 Emile Zola 1840–1902: La faute de l'abbé Mouret (Abbe Mouret'in erehdys)
- 1900 Fjodor Dostojevski 1821–1881: Записки из мертвого дома (Muistelmia kuolleesta talosta)
- 1900 Alphonso Daudet 1840–1897: Tartarin de Tarascon (Tarsaconin Tartarin)
- 1904 Victor Hugo 1802–1885: Notre-Dame de Paris (Notre Damen kellonsoittaja) ja Les miserables
- 1905 Aiheeksi Marie Antoinette ja nimeksi L'Austriaca
- 1906 Gabriele D'Annunzio 1863–1938: La rosa di cipro (Kyproksen ruusu) ja La Parisina
- 1906 Pierre Louÿs 1870–1925: La femme et le pantin (Nainen ja leikkikalu) oopperanimi La Conchita. Peruutuksesta joutui Puccini maksamaan sakot.
- 1906 Kolme yksinäytöksistä oopperaa Maxim Gorkin 1868–1936 kertomuksiin ja laulajaksi Fjodor Saljapin
- 1911 Ouida (alias Marie Louise de la Ramée) 1839–1908: Due Zoccoletti (Kaksi puukenkää)
- 1911 Gerhart Hauptmann 1862–1946 : Hanneles Himmelfarth (Hannelen taivaaseenastuminen)
- 1912 Oscar Wilde 1854–1900: A Florentine Tragedy (Firenzeläinen murhenäytelmä)
- 1913 Gabriele D'Annunzio: La Crociata degli Innocenti (Lasten ristiretki) trittico tyyppisenä
Näiden lisäksi Mosco Carner kirjassaan Puccini listaa vielä 60 teosta ja aihetta, joita Puccinille tarjottiin oopperaksi. [9]
[muokkaa] Puccinin muu tuotanto
| Vuosi | Teos | Kokoonpano | Oma lainaus |
|---|---|---|---|
| 1874 | A te | Laulu ja piano | Toscan lause (III näyt) "Gli occhi ti chiuderò con mille baci ti dirò nomi d'amor" |
| 1876 | Preludio sinfonico E-molli | Orkesteri | |
| 1877 | (I Figli d'Italia) Cessato il suon dell'armi | Kantaatti tenorille, soolo ja orkesteri | |
| 1878 | Motetto per San Paolino | Baritoni, kuoro, orkesteri | |
| 1878 | Credo | Tenori, basso, kuoro, orkesteri | |
| 1878 | Vexilla Regis prodeunt | 2 miesääntä ja urut | |
| 1879 | Valzer (per banda) | Yhtyeelle | |
| 1880 | Messu As-duuri
(Kyrie As-duuri Gloria C-duuri, Credo C-molli, Sanctus, Agnus Dei) |
Neljälle solistille ja orkesterille | Kyrie = Egdarissa rukous ja Tigranan sisääntulo ja uudelleen Tigranan lauseessa "Qual che sognavi un dì" ja Agnus Dei = Manon Lescaut (II näyt) Madrigal "Sulla vetta tu del monte" |
| 1881 | Scherzo A-molli | Jousikvartettille | Le Villin ensimmäiseen balettikohtaukseen laajennettiin orketerointia |
| 1881 | Melanconia/Allor ch'io sarò morto | Laulu ja piano | |
| 1882 | Preludio sinfonico A-duuri | Orkesterille | Musiikkia käytettiin teoksissa Le Villi, Edgar ja Avanti "Urania" |
| 1882 | Salve Regina | Sopraano ja urut | Le Villi orkesterialkusoitto n:o 5 sekä Guglielmon rukous "Angiol di Dio" |
| 1882 | Ad una morta | Baritoni ja piano | Le Villi: Roberton romanzassa ja Annan teema "Tu dell'infanzia" ja osia teoksissa Capriccio sinfonico ja Manon Lescaut |
| 1882 | Trio | 2 viulua ja piano | |
| 1882 | Ah! se potesse | Tenori ja piano | |
| 1883 | Fuuga A-duuri | ||
| 1883 | Fuuga D-duuri | ||
| 1883 | Fuuga G-duuri | ||
| 1883 | Fuuga neljälle laululle | ||
| 1883 | Fuuga C-molli | ||
| 1883 | Mentìa l'avviso | Resitatiivi ja aaria tenorille ja pianolle | Manon Lescaut: Toinen lento teema on aarian "Donna non vidi mai" pohjana. |
| 1883 | Adagietto | Orkesterille | |
| 1883 | Storiella d'amore | Laulu ja piano | |
| 1883 | Quartetto | Jousille D-duuri | |
| 1883 | Capriccio Sinfonica | Orkesterille | Edgar (III näyt) hautajaissaattueessa osia ja myös Le Villin (I näyt) alkusoitossa. Allegro vivace on lainattu La bohèmen alkusoittoon |
| 1888 | Sole e amore | Tervehdys, laulu ja piano | |
| 1888 | Solfeggi | Laulu ja piano | |
| 1890 | Crisantemi (Chrysantehemius) | Jousikvartettille | Manon Lescautin perusmateriaalia varsinkin (III ja IV näyt) |
| 1890 | Tre minuetti | Jousikvartettille | Manon Lescaut (II näyt) osia ensimmäisestä menuetista on "L'ora o Tirsi" ja Manonin (II näyt) hienostunut kadenssi on kolmannesta menuetista |
| 1896 | Avanti "Urania" | Laulu ja piano | Tosca (I näyt ja II näyt) musiikkia käytetty samoin Madama Butterflyssa sisääntulo ja huudahdus "ei torna m'ama" (II näyt) |
| 1897 | Inno a Diana | Laulu ja piano | |
| 1897 | Cantata di Giove | Kuoro ja orkesteri | Toscan (II näyt) taustakantaatitin lähdemusiikki. |
| 1899 | Scossa elettrica | Marssi, piano | |
| 1899 | E l'uccellino – kehtolaulu | Laulu ja piano | |
| 1902 | Terra e mare | Laulu ja piano | |
| 1904 | Canto d'anime | Laulu ja piano | |
| 1905 | Requiem Verdille | Kolme ääntä, urut ja viulu | |
| 1908 | Casa mia, casa mia | Laulu | |
| 1917 | Morire? | Tenori ja piano | |
| 1919 | Inno a Roma | Kuoro ja orkesteri |
[muokkaa] Puccinin musiikkia elokuvissa
Muun muassa seuraavissa elokuvissa on käytetty Puccinin säveltämää musiikkia:
- 1982 – Fitzcarraldo
- 1984 – The Killing Fields
- 1987 - Moonstruck / Kuuhullut
- 1985 – A room with a view
- 1987 – Fatal Attraction
- 1999 – Mystery Men
- 2002 – Bend It Like Beckham
- 2006 – Puccini for Beginners
- 2007 – Mr. Bean's Holiday
[muokkaa] Triviaa
 |
Tämä osio sisältää luettelon nippelitietoa. Voit auttaa Wikipediaa yhdistämällä oleelliset tiedot artikkelin muihin osioihin ja poistamalla merkityksettömät tiedot. |
Toukokuussa 1906 Puccini teki matkan Itävaltaan, Graziin ja kävi kuuntelemassa Richard Straussin Salome-oopperan esityksen. Straussin itsensä johtamaa esitystä seuraamassa istuivat Puccinin lisäksi myös säveltäjät Gustav Mahler, Arnold Schönberg ja Alban Berg sekä 17-vuotias Adolf Hitler.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ WilliamWeaver-Simonetta Puccini: The Puccini Companion s. 62-63
- ↑ Oriano De Ranieri, Mauro Lubrani: Giacomo Puccini luoghi e sentimenti s. 109
- ↑ William Weaver - Simonetta Puccini: The Puccini companion s. 7
- ↑ William Weaver - Simonetta Puccini: The Puccini companion s. 9
- ↑ William Ashbrook: The operas of Puccini s.45
- ↑ William Weaver/Simonetta Puccini: The Puccini Companion s.258
- ↑ William Ashbrook: The operas of Puccini s.169
- ↑ Danièle Pistone: Nineteenth-Century Italian opera s. 46
- ↑ William Ashbrook: The operas of Puccini s. 50, 96, 97, 125, 126, 127, 152, 153
- ↑ William Weaver, Simonetta Puccini: The Puccini Companion s. 279-302
[muokkaa] Aiheesta muualla
- International Music Score Library Project: Giacomo Puccini
- http://www.giacomopuccini.it/ (Villa Museo Puccini)
- Centro Studi di Giacomo Puccini
