George Enescu
George Enescu (19. elokuuta 1881 Liveni – 4. toukokuuta 1955) oli romanialainen säveltäjä, pianisti, viulisti, kapellimestari ja opettaja.[1]
Enescu aloitti opiskelunsa 6-vuotiaana säveltäjä Eduard Caudellan johdolla. 7-vuotiaana hän jatkoi opintojaan Wienin konservatoriossa vuosina 1888-94 Sigismund Bachrichin, J.M. Grünnin ja Joseph Hellmesberger nuoremman (viulu), Ernst Ludwigin (piano), Robert Fuchsin (teoria ja sävellys), Adolph Prosnitzin (musiikinhistoria) ja Joseph Hellmesbergerin (kamarimusiikki) johdolla. Vuonna 1895 hän siirtyi Pariisiin, jossa häntä opettivat muun muassa Jules Massenet ja Gabriel Fauré.[2]
Vuonna 1898 Bukarestin filharmonian johtaja Edouard Wachmann kutsui Enescun orkesterinsa kapellimestariksi. Hän perusti Pariisissa Trio instrumentalin vuonna 1902 ja Georges Enesco -kvartetin 1904 sekä George Enescu -sinfoniaorkesterin Iașissa 1918.[2]
Enescu esiintyi ensimmäistä kertaa kapellimestarina New Yorkissa vuonna 1923. Hän myös johti New Yorkin filharmonikkoja vuosina 1937–1938. Vuonna 1939 Enescu meni naimisiin Marie Cantacuzino-Rosettin kanssa. Säveltäjä asui vuodesta 1947 kuolemaansa saakka Pariisissa.
Enescu toimi elämänsä aikana myös viulunsoiton opettajana. Hänen oppilaitaan oli muun muassa Yehudi Menuhin.[1]
Enescun sävellyksiä ovat muun muassa Romanialaiset rapsodiat (1901–1902), ooppera Œdipe (1936), viisi sinfoniaa ja sinfoninen runoelma Vox maris.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b George Enescu (Conductor, Violin, Composer) Bach Cantatas. Viitattu 10.4.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Otavan Iso Musiikkitietosanakirja 2, s. 168. Keuruu: Otava, 1977. ISBN 951-1-04191-6.
| ||||||||||||||||||||||||||
