Matkailuauto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Matkailuauto (puoli-integroitu)
Alkovimallinen matkailuauto teliakselilla

Matkailuauto eli asuntoauto on auto, johon on rakennettu tila asumista varten. Matkailuautot on yleensä tarkoitettu lyhytaikaiseen asumiseen retkien ja matkojen aikana, jolloin ne toimivat vaihtoehtona hotelleille, teltoille tai asuntovaunuille.

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmat tehdasvalmisteiset matkailuautot rakennetaan suurten autotehtaiden pakettiautomallien pohjalle. Tällöin niiden hinnat saadaan laskettua paljon pienemmiksi, kun koko autoa ei tarvitse rakentaa tyhjästä yksinomaan matkailukäyttöä varten. Koritehtaat tilaavat vain autojen rungot autotehtailta, ja rakentavat niiden päälle erimallisia asunto-osia. Useimmat matkailuautot pyritään tekemään kevytrakenteisiksi, jotta ne olisivat paitsi taloudellisempia niin myös suuremman ostajakunnan saatavilla, sillä Suomessa henkilöauton kuljettamiseen oikeuttava B-luokan ajokortti riittää vain ajoneuvoihin, joiden kokonaismassa on enimmillään 3 500 kiloa.[1] Koska auton runko on jo melko painava, matkailuautojen korirakenteet ja kaapistot ovatkin hyvin kevytrakenteiset. Suurimmat ja kalleimmat mallit painavat kuitenkin useampia tonneja, mutta vaativat kuljettajaltaan vähintään C1-luokan kuorma-autokortin. Alle 3 500 kiloa painavilla matkailuautoilla on joko 80 km/h tai 100 km/h nopeusrajoitus, joka riippuu auton varusteista.[2]

Suomessa oli aikaisemmin yleistä käytöstä poistetun linja-auton muuttaminen matkailuautoksi. Varsinkin 1970- ja 1980-luvuilla monet liikennöitsijät myivät pois paljon sellaisia autoja, joilla oli teknistä käyttöikää jäljellä vielä useita vuosia. Näin matkailuauton tarvitsijalla oli mahdollisuus hankkia pikkurahalla auto, jonka muuttamisessa uuteen käyttöön hän saattoi toteuttaa omia ideoitaan miltei rajattomasti. Rakentajien suosiossa olivat maaseutuautot, joissa oli sopivampi kori ja suurempi matkanopeus kuin kaupunkiautoissa. Linja-autojen koon kasvaessa ja muuttuessa teknisesti monimutkaisemmiksi niiden jälkikäyttö matkailuautoina on vähentynyt. [3]

Varusteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matkailuautossa tulee Suomen ajoneuvolain mukaan olla istuimia ja pöytä, makuupaikkoja, keittomahdollisuus ja säilytystiloja, jotta ajoneuvo voidaan rekisteröidä M1 luokan ajoneuvoverosta vapautetuksi matkailuautoksi.[4] Istuimet ja pöytä saavat olla sellaiset, että niiden osia irroittamalla ja asentamalla toisella tavalla voidaan muodostaa makuupaikkoja. Pääsääntöisesti tehdasvalmisteisiin matkailuautoihin on rakennettu nestekaasujärjestelmä ja kaasua käytetään niin kaasuliedessä, sisätilojen lämmityksessä sekä jääkaapin energialähteenä. Usein laitteet voivat käyttää sähköverkon 230 V jännitettä kaasun sijasta, kun matkailuauto on parkissa ja kytkettynä liitosjohdolla sähköverkkoon. Useimmissa autoissa on näiden lisäksi paljon muitakin varusteita, kuten asunto-osan erillinen lämmitys, jääkaappi (pakastin), tiskiallas ja juokseva vesi, WC, valaistus, takatalli polkupyörälle tai mopolle sekä kalliimmissa malleissa myös suihku, lattialämmitys, televisio digisovittimella, satelliittivastaanotin, ulkoseinän markiisi ja erillinen asunto-osan ilmastointi. Satojatuhansia maksavissa luksusmalleissa ovat asumisolosuhteet kuin normaalissakin asunnossa. Niissä saattaa olla kiviset keittiötasot, sähköuuni, pesukone, oma generaattori sekä ylelliset tilat ja sisustusmateriaalit tai vaikkapa pieni auto takatallissa. Matkailuautojen yleisin väri on ollut valkoinen, mutta nykyään myös muut värit ovat saaneet suosiota. Lähes kaikki matkailuautot Suomessa ovat dieselkäyttöisiä ja manuaalivaihteisia. Automaattivaihteisto on teknisen kehityksen myötä muuttunut halutummaksi, mutta lisähinta rajoittaa yleistymistä.

Alkovimallinen matkailuauto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkovimalli on yleisin matkailuautotyyppi ja helpoimmin tunnistettava, sillä sen tehdasvalmisteisen pakettiauto-ohjaamon päälle on kiinteäksi makuutilaksi rakennettu nukkumatila, alkovi. Kun makuutiloja on siirretty ohjaamon päälle, on matkailuauton asuintiloja voitu suunnitella siten, että niitä voidaan käyttää leiriytymisen aikana enemmän oleskeluun. Alkovimallin huonoja puolia ovat suurempi polttoaineen kulutus johtuen suuremmasta ilmanvastuksesta. Alkovimalli on kuitenkin säilyttänyt asemansa vuosien saatossa johtuen edullisemmista valmistuskustannuksesta.

Puoli-integroitu matkailuauto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viime vuosina yleistynyt malli on nk. puoli-integroitu matkailuauto, joka ulkonäöltään muistuttaa alkovimallia. Rakenteeltaan puoli-integroitu matkailuauto on rakennettu myös tehdasvalmisteisen pakettiauton ohjaamo-osan jatkeeksi. Erona alkovimalliin on paljon matalampi alkovi, joka toimii joko säilytystilana tai vaihtoehtoisesti tilaan on rakennettu alas laskettava sänkymekanismi. Yön tai leiritymisen ajaksi sänky lasketaan ohjaamon penkkien päälle, jolloin nukkumatila ei päiväkäyttöä ajatellen vie tilaa oleskelulta. Matkustamisen ajaksi sänky taas nostetaan yläasentoon, jotta ohjaamon tilat ovat käytettävissä. Puoli-integroitu alkovi on matalampi ja näin ollen virtaviivaisempi pienentäen ilmanvastusta ja saaden auton ajo-ominaisuuksiltaan ketterämmäksi.

Integroitu matkailuauto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Integroitu matkailuauto on rakennettu tehdasvalmisteisen pakettiauton (vaihtoehtoisesti kuorma-auton) rungon ja tekniikan päälle. Näin ohjaamo on osa asuin- ja oleskelutilaa antaen enemmän väljyyttä asuintiloihin eikä ohjaamon ja asuintilojen välissä ole selvästi erottuvaa rajaa kuten malleissa, missä auton ohjaamon runko säilytetään osana asuntoautoa. Matkailuauto on sisältä ja ulkoa yhtenäinen kokonaisuus. Etuna ovat ajaessa parempi näkyvyys isommista ikkunoista sekä tilavammat sisätilat ohjaamon toimiessa leirintä tilanteessa osana oleskelutilaa. Huonona puolena on korkeammat valmistuskustannukset.

Retkeilyauto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienin ja ketterin matkailuautotyyppi on retkeilyauto, eli isohko pakettiauto, jonka kuormatila on muutettu sisäpuolelta asunto-osaksi, mutta joka ulkoapäin muistuttaa enemmän pakettiautoa. Retkeilyautot ovat hieman huomaamattomampia liikenteessä kuin edellä mainitut matkailuautot, mutta sisältävät lähes samat varusteet. Retkeilyautojen huonoja puolia ovat asuinosan peltiset ohuehkot seinät, joka taas rajoittaa eristeen määrää seinän välissä. Täten retkeilyautot sopivat paremmin kesäkauden käyttöön lämmitystä, ja asuinosan lämmön ylläpitämistä ajatellen. Myös pienet sisätilat verrattuna matkailuautoihin saattavat tuottaa ongelmia, vaikka ne yleensä ovatkin kahdelle hengelle riittävät. Etuja retkeilyautossa asuntoautoihin verrattuna ovat pienet ulkomitat, ketteryys kaupunkiajossa ja pieni kulutus.

Muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkut ihmiset eivät pidä tehdasvalmisteisista matkailuautoista tai kokevat ne liian kalliiksi tai riittämättömiksi, jolloin he rakentavat itse omat autonsa. Useimmat omavalmisteiset matkailuautot tehdään vanhempiin pakettiautoihin, kuorma-autoihin tai linja-autoihin. Monien orkestereiden ”keikkabussit” tai motocross-tallien kuljetusautot ovatkin tosiasiassa matkailuautoja, vaikka ovatkin kooltaan jopa 12 metriä pitkiä. Suomen melko vapaa lainsäädäntö yli 6 000 kiloa painavien autojen suhteen antaa rakentajille mahdollisuudet monenlaisiin ratkaisuihin,[5] joihin kuuluvat esimerkiksi sauna, henkilöauton kuljetusmahdollisuus, nukkumapaikat jopa yhdeksälle, täysin varusteltu keittiö ja muita haluttuja varusteita. Suurimmat matkailuautoprojektit perustuvat kaksikerroksisille nivellinja-autoille,[6] mitä suuremmaksi ei juuri lainsäädännön rajoissa päästä.

Lainsäädäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajoneuvo voidaan rekisteröidä Suomessa autoverovapaaksi matkailuajoneuvoksi mikäli mm. seuraavat ehdot pätevät:

  • auton omamassa on vähintään 1 875 kiloa
  • auton sisäkorkeus on vähintään 1,9 metriä alueella, jonka leveys on vähintään 0,4 metriä ja pituus vähintään 40 prosenttia asunto-osan pituudesta.[7]

Valmistajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ajokorttiasetus 7.9.1990/845 (1 luku, 5 §, mom. 4) Finlex. 7.9.1990. Eduskunta. Viitattu 15.3.2008.
  2. Asetus ajoneuvojen käytöstä tiellä 4.12.1992/1257 (2 luku, 3 §, 1. c) -kohta ja 1a.-kohta) Finlex. 4.12.1992. Eduskunta. Viitattu 15.3.2008.
  3. Timo Lehtonen: Vanhat linja-autot matkailuautoina. Auto edessä, mökki takana (Mobilia-vuosikirja 2014), s. 72–77. Kangasala: Mobilia Säätiö. ISBN 978-952-67739-2-6.
  4. Ajoneuvolaki 11.12.2002/1090 (3 luku, 2 §) Finlex. 11.12.2002. Eduskunta. Viitattu 15.3.2008.
  5. Autoverolaki 29.12.1994/1482 (5 luku, 21 §, mom. 3) Finlex. 29.12.1994. Eduskunta. Viitattu 15.3.2008.
  6. Der Bus 29.12.1994. Viitattu 15.3.2008. (englanniksi)
  7. AKE - Autovero Suomessa Viitattu 15.3.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]