Idiootti (romaani)
| Idiootti | |
|---|---|
| Идиот | |
|
Alkuperäisteos
|
|
| Kirjailija | Fjodor Dostojevski |
| Kieli | venäjä |
| Julkaistu | 1868-1869 |
|
Suomennos
|
|
| Suomentaja | V.K.Trast |
| Kustantaja | Otava |
| Julkaistu | 1929 |
 |
|
Idiootti (ven. Идиот, Idiot) on Fjodor Dostojevskin romaani, joka ilmestyi ensimmäisen kerran venäjän kielellä vuonna 1868. Romaanin päähenkilö on ruhtinas Lev Nikolajevitš Myškin. Tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Pietarin seurapiireihin.
Myškin on epilepsiaa sairastaessaan ollut pitkiäkin aikoja täysin ulkopuolisena arkielämästä, ja tästä sekä siitä syystä että hän on ympäristön mielestä naiivilla tavalla hyväntahtoinen, häntä pahansuovasti kutsutaankin idiootiksi. Idiootti sisältää myös varhaisia eksistentialistisia piirteitä. Ruhtinaan hahmossa on nähty yhteyksiä kirjailijaan muun muassa siinä, että tiettävästi myös Dostojevski itse sairasti epilepsiaa.
Sisällysluettelo |
Juoni [muokkaa]
Tarina [muokkaa]
Kirja jakaantuu neljään osaan. Ensimmäisessä osassa tutustutaan ruhtinas Lev Nikolajevits Myškiniin, joka kuuluu Venäjän arvostetuimpiin aatelissukuihin. Myškin on viettänyt viimeiset neljä vuotta sveitsiläisessä parantolassa ja häntä pidetään Venäjällä älyllisesti vajaana, idioottina. Ruhtinas on kuitenkin junamatkalla Venäjälle, matkallaan hän tapaa Parfen Rogožinin, joka kertoo Myškinille rakastetustaan, Nastasjasta.
Pietarissa Myškin majoittuu kaukaisen sukulaisensa, Jelizaveta Jepantšinin ja tämän perheen luokse. Perheen talossa Myškin tutustuu Gavril Ivolgin-nimiseen mieheen, joka rakastaa Jelizavetan nuorinta tytärtä Algajaa mutta pyrkii menemään naimisiin Nastasja Filippovnan kanssa, koska hänelle on luvattu Nastasjan, kohtalokkaan naisen naimisesta 75 000 ruplaa. Koska Myškin vaikuttaa Gavrilin mielestä naiivilta hän kertoo hänelle aikeistaan ja Myškinille selviää, että nainen on sama, johon hänen tapaamansa Rogožin on rakastunut.
Ruhtinas Myškin vuokraa huoneen Gavrilin asunnosta, jossa asuvat myös Gavrilin äiti, isä, sisar ja veli. Pian Nastasja saapuu ja syyttää Ganjan perhettä, joka on loukannut häntä kieltäytymällä siunaamasta hänen ja Ganjan liittoa. Myškin kuitenkin estää naista jatkamasta syytteitään. Samassa asuntoon saapuu myös Rogožin, joka lupaa tuoda Nastasjan samaniltaiselle syntymäpäivälle 100 000 ruplaa. Rogožinin tarkoituksena on tehdä Nastasjaan vaikutus rahoillaan.
Syntymäpäiväjuhlille, joilla Nastasja valitsee tulevan puolisonsa saapuu myös ruhtinas Myškin, jota ei ole kutsuttu mutta joka pääsee Koljan mukana sisälle. Myskinin ohjeita noudattaen Nastasja torjuu Ganjan kosinnan. Pian Rogožin saapuu lupaamiensa rahojen kanssa ja pyytää Nastasjan kättä. Myškin ei kuitenkaan halua Nastasjan tahraavan mainettaan ja kosii Nastasjaa kertomalla samalla, että hän on saannut suuren perinnön. Nastasja on iloisesti yllättynyt Myškinin ehdotuksesta mutta päättää lähteä Rogožinin mukaan sanomalla, että hän ei voi turmella Myškinin kaltaista pienokaista.
Seuraavan puolen vuoden aikana Nastaasja miettii valintaansa, koska Myškinin teot estääkseen häntä tuhoamasta elämäänsä ovat koskettaneet häntä syvästi. Samanaikaisesti Myškin ei halua nähdä hänen kärsivän vuokseen ja Rogožin taas ei pidä Nastasjan osoittamasta myötätunnosta Myškiniä kohtaan. Selvittääkseen asian Myškin päättää vierailla Rogožinin luona, jossa Myškiniä kauhistuttaa Rogožinin asenne naista kohtaan, kun Rogožin myöntää harkinneensa naisen tappamista.
Myöhemmin samana päivänä Myškinin puheista ärsyyntyt Rogožin yrittää tappaa ruhtinaan mutta Myškinin epilepsiakohtaus pelastaa hänet. Myškin palaa takaisin Pavlovskin huvilalle, jossa viettää kesän Jepantšinin ja Ivolginin perheiden sekä Nastasja Filippovnan kanssa. Viettäessään aikaa Jepantšinin perheen kanssa hän rakastuu perheen nuorimpaan tyttäreen Aglajaan, joka tuntuu vastaavan hänen tunteisiinsa mutta ei kuitenkaan myönnä asiaa avoimesti. Jepantšinin perhe on valmis naittamaan tyttärensä Myškinille, kunnes Myškin saa epileptisen kohtauksen ja perhe päättää, että sairas ruhtinas ei ole sopiva Algajalle. Algaja ei kuitenkaan luovuta ja tapaa Nastasjan, joka on kirjoittanut hänelle kirjeitä, joissa kannustaa Algajaa naimaan Myškinin. Naisten tavatessa he vaativat Myškiniä valitsemaan välillään. Ruhtinas Myškin rakastaa Aglajaa mutta haluaa samalla pelastaa Nastasjan. Hän valitsee Nastasjan pelastamisen häpeältä ja pyytää Aglajaa lähtemään. Nastasja kuitenkin kieltäytyy naimasta ruhtinasta ja lähtee jälleen Rogožinin matkaan.
Myškin seuraa Nastasjaa ja Rogožinia Pietariin, jossa traagiset tapahtumat alkavat. Kirjan lopussa Myskin menettää järkensä ja palaa takaisin parantolaan Sveitsiin. Rogožin taas tuomitaan murhasta 15 vuoden pakkotyöhön Siperiassa.
Tärkeimpiä henkilöitä [muokkaa]
- Ruhtinas Lev Nikolajevits Myškin: Lähes kolmekymmentävuotias venäläinen aatelismies, jolla on siniset silmät ja kalpea iho. Hän oli sveitsiläisessä parantolassa neljä vuotta, koska hänen epäiltiin olevaan älykkyydeltään vajaa, sillä hän sairastaa epilepsiaa. Häntä nimitetään tämän takia idiootiksi. Lukijalle kuitenkin selviää, että Myškin on vain liiallisen jalomielinen.
- Nastasja Filippovna: Kaunis aatelisperheen neito, joka säälii ruhtinas Myškinia ja toisaalta myös rakastaa häntä. Rogožinin rakastettu. Esiintyy pääosin kirjan ensimmäisessä osassa.
- Parfen Rogožin: 27-vuotias tummasilmäinen ja -hiuksinen mies, joka kuuluu kauppiassukuun. Hän on saannut suuren perinnön ja rakastaa Nastasjaa.
- Aglaja Ivanova Jepantšina: Kenraalin nuorin tytär ja äitinsä suosikki. Myškin on rakastunut häneen.
- Aleksandra Ivanova Jepantšina: Aglajan vanhin, 25-vuotias sisar.
- Adelaida: Aglajan toiseksi vanhin sisar, 23-vuotias. Harrastaa maalaamista
- Jelizaveta Prokofjevna Jepantšina:Ruhtinas Myškinin kaukainen sukulainen. Aleksandran, Adelaidan ja Aglajan äiti.
- Ivan Fjodorovits Jepantšin: Varakas kenraali, jota arvostetaan venäläisissä seurapiiressä.
- Gavrila "Ganja" Ivolgin: Mies, joka on rakastunut Aglajaan mutta on valmis naimaan Nastasjan 75 000 ruplasta.
- Kolja Ivolgin: Ganjan nuorin veli.[1]
Katso myös [muokkaa]
- Idiootti (elokuva) - Akira Kurosawan filmatisointi
Suomennoksia [muokkaa]
- Idiootti. Suomentanut Juhani Konkka (1968). Suomennoksen tarkistanut Vappu Orlov. WSOY, 2006. ISBN 951-0-31680-6.
- Idiootti. Suomentanut Lea Pyykkö (1979). Karisto, 2008, 8. painos. ISBN 978-951-23-5066-7.
- Idiootti. (Idiot, 1868.) Suomentanut Olli Kuukasjärvi. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-23972-7. [2]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Idiootti. 8. painos (1. painos 1979). Karisto, 2008. ISBN 978-951-23-5066-7.
- ↑ Fjodor Dostojevski: Idiootti Fennica-Suomen kansallisbibliografia. Viitattu 23.04.2012.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Idiootti Gutenberg-projektissa (englanniksi)
- Idiootti kokotekstinä (venäjäksi)
- Idiootti kokotekstinä (englanniksi)
- Aino Rajala: Idiootti, Kristus vai psykologinen tapaus? Kiiltomato.net 30.8.2006.
- Väinö Immonen: Ruhtinaan kauneus, ilo, tuska ja armo. Kansan uutiset, Lukupiiri 20.9.2010.
