Indira Gandhi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Indira Gandhi
Indira2.jpg
Intian pääministeri
24. tammikuuta 196624. maaliskuuta 1977
15. tammikuuta 198031. elokuuta 1984
Edeltäjä Lal Bahadur Shastri
Choudhary Charan Singh
Seuraaja Morarji Desai
Rajiv Gandhi
Tiedot
Syntynyt 19. marraskuuta 1917
Allahabad, Uttar Pradesh, Brittiläinen Intia
Kuollut 31. elokuuta 1984 (66 vuotta)
New Delhi, Intia
Puolue Intian kongressipuolue
Puoliso Feroze Gandhi
Ammatti Asianajaja
Uskonto hindulaisuus

Indira Gandhi (kašmiriksi/hindiksi: इंदिरा प्रियदर्शिनी गांधी) (o.s. Nehru) (19. marraskuuta 1917 Allahabad, Uttar Pradesh, Brittiläinen Intia31. lokakuuta 1984 New Delhi, Intia) oli Intian pääministeri vuosina 1966–1977 ja 1980–1984. Hän oli Intian ensimmäisen pääministerin, Jawaharlal Nehrun, ainoa lapsi. Tämän lisäksi hän oli Intian ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa naispääministeri. Sikhiterroristit surmasivat Gandhin vuonna 1984. Murhan taustalla olivat Punjabin osavaltion itsenäistymispyrkimykset. Indira Gandhia seurasi pääministerinä hänen poikansa Rajiv Gandhi, joka murhattiin vuonna 1991. Indira Gandhi on yksi merkittävimmistä poliittisista johtajista Intian itsenäisyyden aikana. Huolimatta kuuluisasta sukunimestään hän ei ole sukua Mahatma Gandhille.[1]

Uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Indira Nehru oli mukana Intian itsenäisyysliikkeen toiminnassa ja oli perustamassa Intian kongressipuolueen Vanara Sena -nuorisoliikettä 1920-luvun lopulla. Indiran äiti Kamala Nehru kuoli tuberkuloosiin vuonna 1938. Indira opiskeli Intiassa sekä brittiläisissä ja muissa eurooppalaisissa oppilaitoksissa, kuten Santiniketanissa ja Oxfordissa. Indira avioitui Feroze Gandhin kanssa vuonna 1942 . Indira ja Feroze olivat vangittuina muutamia kuukausia hallituksen vastustamisesta. Gandhi auttoi järjestämään pakolaisleirejä ja huolehtimaan miljoonien pakistanilaisten pakolaisten terveydenhuollosta vuonna 1947. Tämä oli hänen ensimmäinen kokemuksensa suurten ihmisjoukkojen hallinnasta, josta oli hyötyä myöhemmin.

Feroze Gandhi oli työssä kongressipuolueen sanomalehdessä. Feroze sai sydänkohtauksen vuonna 1957 ja hän kuoli 8. syyskuuta 1960. Indira toimi isänsä pääministeri Jawaharlal Nehrun henkilökunnan päällikkönä ja hoitajana.[2]

Nousu valtaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Indira Gandhi valittiin Intian kansallisen kongressin puheenjohtajaksi vuosiksi 1959–1960. Hän toimi isänsä Nehrun sijaisena varapääministerinä. Nehru itse vastusti nepotismia, ja Indira ei asettunut ehdolle vuoden 1962 vaaleissa. Nehrun kuoleman jälkeen Gandhi menestyi vaaleissa: hänet valittiin heti Lal Bahadur Shastrin hallitukseen ministeriksi.

Pääministerinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Indira Gandhi valittiin kongressipuolueen edustajana Intian pääministeriksi 24. tammikuuta 1966. Gandhi voitti äänestyksen Morarji Desaita vastaan äänin 355–169.

Vihreä vallankumous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punjabin maanviljelyskoulun tohtori D. S. Athwal suoritti kokeita uusilla siemenlaaduilla. Hän onnistui tuottamaan uuden lajikkeen helmihirssiä (bajra). Norjalais-amerikkalaisen Norman Borlaugin aikaisemmin tekemät kokeilut vehnälajikkeiden jalostamisessa olivat suureksi avuksi Intian maataloudelle. Borlaug sai työstään Nobelin rauhanpalkinnon. Tohtori Athwalin kehittämän uuden vehnälajikkeen, kalyan, viljely aloitettiin Punjabissa vuonna 1967. Kalyan viljely levisi kaikkialle Intiaan. Intian vehnäsato kohosi 12,3 miljoonasta tonnista 20 miljoonaan tonniin vuosina 1964–1970. Vihreä vallankumous sai tästä nimensä, ja se vaikutti maaseudun uudistumiseen. Maareformilakien käyttöönotto tuli ajankohtaiseksi. Bengalissa osavaltioparlamentti oli hyväksynyt zamindar-reformin jo vuonna 1953. Maatilan suurin koko sai olla enintään 10 hehtaaria. Valtion oli määrä ottaa ylijäämämaata jaettavaksi se omaisuudeksi, elinikäiseksi vuokramaaksi tai sopimusviljelysmaaksi. Maareformia ei ollut toteutettu vielä vuonna 1968.[3]

Gandhin uudistukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • hyväksyttyjen maareformien toteuttaminen
  • yleisten töiden järjestäminen
  • keinokastelun parantaminen
  • teiden rakentaminen ja maanparannustyöt
  • metsän istutustyöt
  • Intian väestön syntyvyyden alentaminen 4,1 prosentista 2,5 prosenttiin vuoteen 1976 mennessä.
  • laajat pakkosterilisaatiot.

Intian ydinvoimaohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1971 sodan aikana Yhdysvallat oli lähettänyt USS Enterprisen Bengalinlahdelle varoittamaan Intiaa käyttämästä sotilaallista voimaa Itä-Pakistanissa. Pääministeri Gandhi muutti kansallista turvallisuus- ja ulkopolitiikkaa. Intia ja Neuvostoliitto olivat sopineet ystävyys- ja avunantosopimuksen, jonka tuloksena poliittinen ja sotilaallinen apu auttoivat Intian voittoon vuoden 1971 sodassa. Gandhi käynnisti nyt kansallisen ydinvoimaohjelman Intian turvaksi, Kiinan osalta tulevaa ydinaseuhkaa vastaan, ja mahdollisuuden Intian ydinvoiman lisäämiseen kahden ydinvoimalan avulla.

Intian sisäpolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maanviljelijöiden tyytymättömyys käynnisti eri poliittisten ryhmien yhteisrintaman Bengalissa vuonna 1969. Liittohallitus joutui puuttumaan tapahtumiin Indira Gandhin johdolla. Gandhi käytti hyväkseen Intian perustuslain pykälää, joka mahdollisti suoran presidentinvallan käytön. Liittovaltion viranomaiset saivat vallan lain ja järjestyksen ylläpitämiseen.

Gandhi toteutti vasemmistolaista politiikkaa, joka johti kongressipuolueen hajaantumiseen vuonna 1969. Gandhi poisti asetuksella eläkkeellä olevien maharadžojen etuoikeudet syyskuussa 1970. Gandhi päätti hajottaa Lok Sabhan ja järjestää ennenaikaiset vaalit. Indira Gandhin kongressipuolue sai yli kaksi kolmannesta paikoista helmikuussa 1971. Gandhi julisti sodan köyhyyttä vastaan uuden Lok Sabhan avajaisissa vuonna 1971.

Gandhi voitti osavaltiovaalit maaliskuussa 1972. Tämän jälkeen hänen suosionsa alkoi laskea. Huono taloudellinen tilanne aiheutti levottomuuksia Intiassa. Rautatielakko pysäytti Intian toiminnan vuonna 1974. Gujaratin osavaltiossa tapahtui levottomuuksia, joita Indira Gandhi joutui rauhoittamaan poliisin avulla. Gandhi puuttui korkeimman oikeuden kokoonpanoon. Hän suosi poikaansa Sanjay Gandhia antamalla tälle autotehtaan lisenssin. Korkein oikeus julisti Gandhin syyllistyneen vaalivilppiin, ja häneltä poistettiin äänioikeus Lok Sabhassa. Hän vangitutti tuhansia poliittisia vastustajiaan. Gandhi muutti poliittista suuntaansa oikealle ja antoi suuremman vapauden yksityisille yrittäjille.[4]

Intian hätätilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intian maatalous kärsi kuivuudesta vuonna 1972. OECD-maiden öljykriisi vaikeutti Intian maatalouden keinokastelua. Maareformien toteuttaminen oli käytännössä vaikeaa. Indira Gandhi julisti Intiaan poikkeustilan kesällä 1975 huonontuneen taloustilanteen ja maatalouden vaikeuksien vuoksi. Intia oli nälänhädän uhkaamana.[5]

Vallasta luopuminen ja uudelleen valinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intian maataloudessa saatiin vihdoinkin parempia satoja. Kuitenkaan uutinen ei parantanut Indira Gandhin suosiota vuonna 1977 pidetyissä vaaleissa: kongressipuolue sai vain 154 edustajaa. Uuden hallituksen johtoon nousi Morarji Desai janata-puolueesta (kansanpuolueesta). Indira Gandhi tuli uudelleen valituksi pääministeriksi vuonna 1980.[6]

Operaatio Sininen tähti ja murha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääministeri Indira Gandhi ja presidentti Richard Nixon. Valtiovierailulla Yhdysvalloissa 4.11.1971.

Gandhin ongelmaksi muodostui Punjabin tilanne. Paikallinen aluejohtaja Jarnail Singh Bhindranwale oli valittu paikallisen kongressin johtoon Shiromani Akali Dal -puolueesta. Bhindranwale oli vangittu Amritsassa, mutta vapauduttuaan 25 päivää myöhemmin hän henkivartijoiden kanssa linnoittautui Kultaiseen Temppeliin. Gandhi antoi armeijalle käskyn puhdistaa Kultainen Temppeli Bhindranwale ja hänen seuraajistaan 3. kesäkuuta 1984. Monien sikhien mielestä heidän pyhiä paikkojaan oli häväisty.

Kaksi Indira Gandhin sikhi-henkivartijaa, Satwant Singh ja Becant Sing, murhasivat hänet pääministerin virka-asunnon puutarhassa 31. lokakuuta 1984. Gandhi oli kävelemässä oltuaan brittiläisen näyttelijän Peter Ustinovin haastateltavana dokumentista Irlannin televisioon. Gandhi oli palaamassa sivukatua pitkin oppainaan Satwant ja Becant, ja kun Gandhi oli polvistunut alas tervehtiääkseen heitä perinteiseen tapaan, he ampuivat tätä konepistooleilla. Gandhi kuoli matkalla sairaalaan virka-autossa muutamia tunteja myöhemmin. Indira Gandhi on polttohaudattu 3. marraskuuta lähelle Raj Ghatia, paikkaan nimeltä Shakti Sthal.[7][8]

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intia jakaa vuosittain Indira Gandhin rauhanpalkinnon henkilölle, joka on edistänyt maailmanrauhaa ja aseistariisuntaa Indira Gandhin hengessä. Vuonna 2013 palkinnon sai Saksan liittokansleri Angela Merkel.[9]

Indira Gandhi sai Neuvostoliitolta tunnustuksena rauhanpyrkimyksistään Leninin kansainvälisen rauhanpalkinnon vuonna 1983.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gandhi,Indira.(1982)"My Truth"
  2. Frank,Katherine.2001"Indira:The Life of Indira Nehru Gandhi",
  3. BBC BBC News. Viitattu 24.02.2008. (englanniksi)
  4. Kochanek,Stanely, Mrs.Ganhi's Pyramid:The New Congress(Westwiew Press,Boulder,Co 1976)sivu.98
  5. The Indian Emergency 1975-1977 Asia Media
  6. On this day 1980: Gandhi returned by landslide vote BBC.
  7. Memorials in Delhi Tour of Taj Mahal. Viitattu 9.7.2008. [vanhentunut linkki]
  8. Ibid,s.105
  9. Indian media: Indira Gandhi Peace Prize to Merkel. BBC 20.11.2013. Viitattu 16.2.2014.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Barth, Reinhard: Historian suurnaiset. (Frauen, die Geschichte machten. Von Hatschepsut bis Indira Gandhi. Suomennos Tuulikki Virta, Katja Zöllner. Alkusanat Kaari Utrio. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2005. ISBN 951-20-6762-5.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Indira Gandhi.