Aniara

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aniara. Katsaus ihmiseen ajassa ja tilassa
Aniara, en revy om människan i tid och rum
Alkuperäisteos
Kirjailija Harry Martinson
Kieli ruotsi
Julkaistu 1956
Suomennos
Suomentaja Aila Meriluoto
Kustantaja WSOY
Julkaistu 1963
Sivumäärä 219
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Aniara. Katsaus ihmiseen ajassa ja tilassa on Harry Martinsonin runoelmamuotoinen tieteiskertomus vuodelta 1956. Aniara kertoo kurssistaan pois joutuneesta tulevaisuuden avaruusaluksesta, joka vei ihmisiä ydinsodassa saastuneesta Maasta Marsiin. Mutta onnettomuuden takia alus syöksyykin ulos Aurinkokunnasta. Teoksen on suomentanut Aila Meriluoto. Martinson sai pääosin Aniaran ansiosta vuonna 1974 kirjallisuuden Nobelin palkinnon. Eepos sisältää 103 runoa, "laulua".

Ruotsalainen säveltäjä Karl-Birger Blomdahl on säveltänyt Aniarasta oopperan, johon libreton on tehnyt Erik Lindegren. Ruotsalainen progressiivinen metalli tyylistä musiikkia soittava Seventh Wonder julkaisi vuonna 2010 levyn The Great Escape (Seventh Wonderin albumi), jonka 30-minuuttinen nimikappale perustuu Aniara-saagaan.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Runojen alkutilanne on kaukainen tulevaisuus uuden jääkauden jälkeen.[1] Jääkauden aikaan taantunut ihmiskunta on noussut uudestaan jaloilleen ja kehittynyt tekniikassaan pidemmälle kuin ennen jääkautta. Planeettojen väliset lennot ovat yhtä arkisia kuin junamatkat. Mutta ihmiset ovat yhtä sotaisia ja julmia toisia ihmisiä ja kansoja kohtaan kuin aiemminkin. Maa on pahoin saastunut ydinsodan takia[2] ja ihmisiä pakenee suurilla avaruusaluksilla Marsiin[3] ja Venukseen. Evakuoinnissa on silti kyse vankien hankkimisesta Marsin tundralle ja Venuksen rämeisiin orjatyöleireille.

Ja vaikka avaruuden värähtelyt, nuo kuuliaiset
veivät tiedotusta -
valtaisin renkain, ylös, alas, sivuun
se vitkaan haipui tyhjiin avaruuksiin

– Harry Martinson: Aniara

Avaruusalus, goldonderi Aniara on ylellinen matkustaja-alus, joka kuljettaa mukanaan 8 000 matkustajaa radioaktiivista säteilyä pakenevaa matkustajaa pois Gondin maasta[1]. Heidän päämääränään on keskitysleiriä muistuttava orjatyöleiri Marsin tundralla, vaikka mautkustajat eivät tiedä sitä. Alussa matka näyttää menevän niin kuin kymmenet aikaisemmat matkat.

Mutta loistoristeilijä on vähällä törmätä asteroidi Hondoon, ja lukuisten väistöliikkeiden jälkeen ohjausmekanismiin osuu meteoroidi. Goldonderi menettää ohjattavuutensa. Alus joutuu pois kurssistaan, eikä Maahan saada yhteyttä. Aniara syöksyy huimaa vauhtia ulos Aurinkokunnasta kohti Lyyran tähdistöä.[4] Sähköt, lämmitys ja muut järjestelmät toimivat yhä.

Yrityksistä huolimatta alusta ei saada ohjaajien hallintaan. Johto kauhistuu tapahtunutta. Vuodet kuluvat ja matkustajille ei aluksi kerrota onnettomuudesta mitään. Lopulta on pakko kertoa matkustajille, ettei Maahan ole paluuta. Matkustajat joutuvat ensin paniikkiin muuta rauhoittuvat lopulta. Kuukausien ja vuosien kuluessa ihmisten tyytymättömyys tilanteeseen kasvaa. [4]

Ja sarkofagissamme kiitämään
me jäimme merta loppumattomuuden
hautamme ympärillä ikiyö
kuin holvi lasinkirkkaan hiljaisuuden.

– Harry Martinson: Aniara

Aniarassa on televisiota tai tietokonetta muistuttava Miima, joka välittää kuvia Maasta ja kaukaisista maailmoista. Tunteva Miima tekee ihmiset onnelliseksi. Ihmiset palvovat Miimaa. Mutta kun Miima näyttää ihmisten toivomuksesta kuvia Aniaran kotisataman, Gondin maassa olevan Dorisburgin tuhosta, se rikkoutuu ihmisten pahuuden vuoksi[1]. Dorisburg tuhoutui vihollisen räjäyttämän ydinaseen, fototurbin takia.

Miiman hajoaminen ja lopullinen sammuminen merkitsevät yhteisön lopun alkua. Maan päällä kansanmurhaan syyllistynyt johtaja chefone alkaa vainota matkustajia ja miehistöä. Hän etsii syylliset Aniaran katastrofiin. Kertoja, miima-asentaja joutuu ruumaan vangiksi, mutta vapautetaan, kun alukseen syntyy vakava vika, jonka vain miima-asentaja ja muut aluksen älyköt osaavat korjata. Miiman korjaaminen ei onnistu, ja sen korvikkeeksi miima-saliin asennetaan peilejä. Aniaraan syntyy erilaisia kultteja, joista yksi on seksikultti. Tanssityttö Daisi Doodi tanssii jurgia, ja osaa Dorisburgin slangia. Tanssi, musiikki, ja seksikultti ovat eräitä keinoja paeta todellisuutta, samoin kuin muut kultit, hyödytön tiede ja totalitarismi.

Ihmiset jakautuvat ryhmiin, ja matkustajia kuvataan eri tyylilajeissa. Uutta sukupolvea ei synny. Lopussa valtakultiksi nousee tulikultti, johon liittyy ihmisuhrejakin. Tämäkin menettää lopulta voimansa. Alussa chefone yrittää saada teloituksilla uhkaamalla ihmisiä jatkamaan uhrikulttia, mutta tämä epäonnistuu. Kun 20 vuotta on kulunut, kaikille on selvää etteivät matkustajat pelastu. Ihmiset menettävät toivonsa, kun alus on pitkän ajan jälkeen hyvin kaukana Lyyran Vegasta. Chefone muuttuu kuolemansa edellä ja aluksen lopun lähestyessä ystävälliseksi aluksen matkustajia ja miehistöä kohtaan. Ihmisiä alkaa kuolla vanhuuteen, aluksen laitteiden reistailu lisääntyy. Kun aluksen valot pimenevät ja lämmitys särkyy, jäljelle jääneet tekevät itsemurhan. Aniarasta tulee kosmisella nopeudella kiitävä äänetön sarkofagi.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Martinson, Harry: Aniara: Katsaus ihmiseen ajassa ja tilassa. (Aniara, en revy om människan i tid och rum, 1956.) Suomentanut Aila Meriluoto. 4. painos (1. painos 1963). Porvoo Helsinki: WSOY, 1974. ISBN 951-0-02568-2.
  • Aniara-kuunnelma (C-kasetilla), Ylen tallennepalvelu, 1975. 88 minuuttia. Ohjaus Väinö Vainio.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Risingshadow.net
  2. Harry Martinson, Aniara, Neljäs painos, 1974, kansiteksti
  3. Leo Mirala: Aniara
  4. a b Kirjasto.sci.fi Harry Martinson