Nukkekoti
Wikipedia
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
Nukkekoti on miniatyyrinen leikkikalu-koti. Viime vuosisadalla nukkekoti on ollut pääasiassa lasten käytössä, mutta niiden kokoelmat ja sisustukset ovat kiinnostaneet myös aikuisia.
Tämän päivän nukkekodit edustavat suoraa jatkumoa 400 vuoden takaisiin, eurooppalaisiin "vauvataloihin". Vauvatalot olivat kaappeja ja huoneisiin tehtyjä lipastoja. Kaapit oli tehty arkkitehtonisin yksityiskohdin ja täytetty miniatyyrisin kodin tavaroin. Nämä nukkekodit olivat ainoastaan aikuisten käytössä, ja niiden käyttö oli suhteellisen rajoitettua lapsille – ei niinkään lasten vaan nukkekodin turvallisuuden takia. Tällaiset kaappitalot olivat voittosaaliita, joita harvat kyllin rikkaat matroonat omistivat Hollannissa, Englannissa ja Saksassa. Ne olivat täydellisesti kalustettuna oikeankokoisen talon hintaisia. Kun aikaa kului, pienemmät nukkekodit realistisemmilla ulkomuodoilla tulivat käyttöön Euroopassa (esimerkiksi Taten House).
Termi dollhouse on yleinen Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Englannissa doll's house tai dollshouse on tavallinen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Miniatyyrikoteja kotimaisilla artikkeleilla ja vakituisilla asukkailla (sekä ihmiset, että eläimet) on tehty tuhansia vuosia. Vanhimmat tunnetut esimerkit on löydetty egyptiläisistä vanhan ajan haudoista. Ne on tehty lähes 5000 vuotta sitten. Nämä puiset mallit palvelijoista, huonekaluista, veneistä, karjasta ja kotieläimistä sijoitettiin Pyramideihin lähes ainoastaan uskonnollisiin tarkoituksiin. Varhaisimmat eurooppalaiset nukkekodit ovat 1500-luvulta. Nämä vauva- tai kabinettitalot näyttivät ideaalisen sisustuksen äärimmäisen paljon yksityiskohtia omaaviin huonekaluihin ja laitteisiin.
Varhaiset eurooppalaiset nukkekodit olivat yksilöllisiä. Niitä tekivät yksittäiset ammattimiehet. Teollisen vallankumouksen alkuaikoina leikkikaluja alettiin tuottaa tehdastuotantona mukaan lukien nukkekodit ja niihin sopivat miniatyyriesineet. Saksalaisia nukkekotivalmistajia ovat Christian Hacker, Moritz Gottschalk, Elastolin, ja Moritz Reichel -nukkekoteja. Luettelo tärkeistä englantilaisista yhtiöistä sisältää yhtiöt Siber & Fleming, Evans & Cartwright ja Lines Brothers (josta tuli Tri-ang). 1800-luvun lopulla amerikkalaisia nukkekoteja valmisti USA:ssa The Bliss Manufacturing Company.
Arvostetuimpien nukkekotien miniatyyrinukketalojen valmistusmaa oli Saksa aina 1. maailmansotaan asti. Huomionarvoisia saksalaisia miniatyyriyhtiöitä olivat Marklin, Rock and Garner ja muut. Heidän tuotteitaan ei pelkästään keräilty ahneesti Keski-Euroopassa, vaan niitä vietiin säännöllisesti Englantiin ja Pohjois-Amerikkaan. Saksalaisten menestys 1. maailmansodassa hidasti vakavasti sekä tuotantoa, että vientiä. Uusia valmistajia syntyi muihin maihin.
Tate Providencen leikkihuonekalukauppa Rhode Islandilla (TynieToy -yhtiö) valmisti autenttisia jäljitelmiä amerikkalaisista antiikkitaloista ja huonekaluista yleisessä mittakaavassa alkaen noin vuodesta 1917. Muut 1900-luvun alkupuolen yhtiöitä olivat Roger Williams Toys, Tootsietoy, Schoenhut ja the Wisconsin Toy Co. Nukkekoteja ja nukkeja valmistettiin myös Japanissa, enimmäkseen kopioita alkuperäisestä saksalaisesta muotoilusta.
Toisen maailmansodan jälkeen nukkekoteja alettiin valmistaa massatuotantona tehtaissa. 1970-luvulta alkaen Suomen myydyimpien nukkekotien ja nukkekodinkalusteiden valmistaja on ruotsalainen Lundby. Lundby-nukkekodissa on aukeavat ovet, sähkövalot ja oikeista materiaaleista (puusta ja kankaasta) tehtyjä huonekaluja.
[muokkaa] Varhaiset eurooppalaiset nukkekodit
Useita upeita nukkekoteja on näytteillä museoissa ympäri maailmaa. Niitä ei ole rakennettu koko ajanjaksoa silmällä pitäen. Joissakin niistä jokapäiväinen elämä näytetään niin suurin yksityiskohdin, että katsoja saa muutaman oivalluksen senaikaisesta kotimaisesta elämäntyylistä.
Tanskalainen Petronella Oortman (n. 1686–1705) kulutti Rijksmuseum Amsterdamin arvion mukaan kulutti 20 000 – 30 000 guldenia hänen ”mallitaloonsa”. Se on oikean talon hinta Amsterdamin kanaalin ympäristössä noina aikoina. Tämä nukkekoti näyttää pesuhuoneen, keittiön ja makuuhuoneet yksityiskohtaisesti – sen ajanjakson kodinhoidon toimet.[1]
Englantilaisista nukketeloista on kuuluisa esimerkiksi Tate House (1760), joka on Lasten museon näyttelyssä Lontoossa.
[muokkaa] Standardimittakaavat
Vauvatalot ovat 1600- ja 1700-luvuilta peräisin ja lelunukkekodit 1800-luvulta. Varhain 1900-luvulla oli harvoin yleisiä mittakaavoja, jopa edes yksittäiselle talolle. Kuitenkin lukuisa joukko valmistajia teki linjauksia miniatyyrileluille 1800-luvulla. Nämä tuotteet eivät noudattaneet tarkkoja mittakaavoja.
Vuosien varrella on ollut useita mittakaavoja nukkekodeille. Lasten leikkitalot 1900-luvulla noudattivat kolmeneljäsosakaavaa (1 jalka kuvautuu 3/4 tuumaksi), tunnettu myös 1:18 (1” vastaa 18”). Suositut brändit sisälsivät ruotsalaisen nukkekotivalmistajan Lundbyn, Renwallin, Plascon, Marxin, Petite Princessin, and T. Cohnin (kaikki amerikkalaisia) ja Caroline's Homen, Bartonin, Dol-Toin ja Triangin (Englanti). Vähemmän nimellisesti 3/4-mittakaavat voidaan ajatella 1:16-mittakaavoiksi. Lundbytä lukuun ottamatta 3/4-mittakaavan huonekalut oli tehty useimmiten muovista. Talot oli tehty useista erilaisista materiaaleista, sisältäen metallia, lasikuitua, muovia ja puuta.
Saksassa 1900-luvun puolivälissä 1/10-mittakaava tuli suosituksi. Se perustuu metriseen järjestelmään, jossa 10 tuumaa kuvataan 1 tuumalla. Tämän päivän saksalaiset lelukaupat pitäytyvät kiinteästi mieluummin 1:10-mittakaavassa kuin 1:12-mittakaavassa.
1970-luvulla aikuisten keräilijöiden standardimittakaavaksi tuli 1/12 (kutsuttiin myös 1” tai tuumamittakaavaksi edustaen USA:ssa 1:12). Rakennussarjat ja valmiiksirakennetut nukkekodit on tyypillisesti tehty vanerista tai MDF-levystä. Nämä ovat kaksi päätyyppiä. Liuska-ura -rakennussarjoissa on ohuempaa vaneria ja ne on kiinnitetty yhteen urilla ja rivoilla sekä liimalla. Nämä talot ovat yleensä kevyitä ja halpoja, mutta ne tarvitsevat lisätoimenpiteitä näyttääkseen parhaimmilta. Paksummasta vanerista tai MDF:stä tehdyt rakennussarjat on kiinnitetty nauloilla ja liimalla. USA:ssa lähes kaikissa nukkekodeissa on avoin tausta kun taas englantilaisissa nukkekodeissa on avoin edusta.
Ne, jotka haluavat haasteellisempia nukkekoteja tai joilta loppuu tila kesken, on olemassa puolen tuuman mittakaava tai 1/24 (1 jalka kuvautuu 1/2 tuumaksi), neljäsosatuuman mittakaava (1 jalka kuvautuu 1/4 tuumaksi), ja "nukkekoti nukkekodissa" (1:144). Puolen tuuman mittakaava oli suosittu Marxin nukkekodeissa 1950-luvulla, mutta tulivat laajemmin saataville keräilijöille vuoden 2002 jälkeen, samoihin aikoihin kun pienemmät mittakaavat tulivat suositummiksi. Nämä pienemmät mittakaavat ovat huomattavasti yleisempiä USA:ssa kuin Englannissa. On myös olemassa ”Play-mittakaava” tai 1/6, joka on sopiva koko Barbie-nukeille ja vastaaville.
Rakennelmat voivat olla historiallisesti tarkkoja tai persoonallisella maulla tehtyjä.
[muokkaa] Harrastuksen aloittaminen
On monta tapaa hankkia nukkekoti. Jotkut - koska se tapa voi olla kallis, ei ole kaikille tarkoitettu - ostavat valmiiksi rakennetun ja somistetun nukkekodin ensin ja myöhemmin tekevät siihen lisäprojekteja. Suhteellisen harva ostaa saatavana olevan rakennussarjan. Jotkut suunnittelevat ja rakentavat oman nukkekodin. Ne vaihtelevat kasaan pinotuista laatikoista aina taideteoksiin. Vaihtoehtona on myös tilata nukkekoti omien toiveiden mukaan rakennettuna, vaikka se on kallista. Jotkut aloittavat yksinkertaisella huonejärjestyksellä.
Sama perusperiaate pätee miniatyyritavaroihin nukkekodin huoneisiin, kuten kirjoihin ja kelloihin, huonekaluihin, ja sisustukseen, ja nukkeihin. Koska kaupasta ostetut miniatyyriesineet ovat laadukkaita, ne ovat myös kalliita. Kotona tehdyt esineet ovat halvempia ja niitä voi tehdä mistä materiaalista tahansa.
Jos lähistölläsi ei ole nukkekotikauppaa, yksi mahdollisuus on käyttää Internetin verkkokauppoja. 1/12-mittakaavan nukkekotien hinnat alkavat noin 50 eurosta, mutta hinta voi kasvaa paljon laajoissa nukkekodeissa. On myös olemassa tuhansia miniatyyrijärjestöjen järjestämiä nukkekotinäyttelyitä, joissa muotoilijat ja myyjät näyttävät ja myyvät miniatyyrituotteita. Usein how-to -seminaarit ovat osa näyttelyä.
[muokkaa] Tunnettuja nukkekoteja
Yksi tunnetuimmista ja hyvin suunnitelluista nukkekodeista on Queen Mary's Dolls' House, jonka Sir Edwin Lutyens suunnitteli vuonna 1924 kuningatar Marylle. Se on näytteillä Windsorin linnassa.
Yksi rikkaimmista nukkekodeista Pohjois-Amerikassa on Colleen Mooren Fairy-linna,[2] joka on asetettu näytteille Chicagon tiede- ja teollisuusmuseossa, Illinoisissa niinkin varhain kuin vuodesta 1950 lähtien.
Myös Chicagossa sijaitseva kuuluisa Thorne Rooms, rouva James Ward Thornen suunnittelemaa 68 miniatyyrihuonetta. Hän järjesti mestariammattimiehet luomaan kalustuksen huoneisiin 1930-1940 -luvuilla. Huoneet sijaitsevat Chicagon taideinstituutissa.
Vähemmän tunnettu mestariteos on Taran palatsi Malahiden linnassa, Dublinissa. Ron ja Doreen McDonnell aloittivat työn vuonna 1980. Se perustuu Sir Neville Wilkinsonin juhlavaan Titanian palatsiin, joka luotiin vuonna 1908. Talo itsessään on rakennettu 1/12-mittakaavassa ja se on saanut vaikutteita Castletownin Housesta, Leinsterin Housesta ja Cartonista, kolmesta huomattavasta 1700-luvun herraskartanosta Irlannissa. Talossa on 25 huonetta ja se on rakennettu lasten hyväntekeväisyyteen.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Katso kuvia Rijksmuseumin sivuilta
- ↑ Colleen Moore's Fairy Castle
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Suomen Nukkekotiyhdistys
- Nukkekotiwiki
- Nukkekoti.com
- Nukkekoti-sivut, muun muassa tee se itse -ohjeita
- Dollhouse miniatures, furniture, accessories supplies kits (englanniksi)
- Maple Street Dolls House Museum (englanniksi)
- N.A.M.E.:(National Association of Miniature Enthusiasts) (englanniksi)
- World famous Tudor Dolls House Maker Gerry Welch (englanniksi)
- A Little Something Dolls House World (englanniksi)
