Liima

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yleisliima toimii parhaiten puun ja paperin liimaamiseen
AdhesivesForHouseUse001.jpg

Liima on kiinnitysaine, joka tarttuu siihen rajoittuviin kappaleisiin ja kiinnittää ne toisiinsa. Levitettäessä liima on nestemäistä tai tahnamaista, ja kovettuu liimauksessa kalvoksi, joka kiinnittää kappaleet toisiinsa.[1] Nestemäinen liima levitetään kiinnitettäville pinnoille, minkä jälkeen kiinnitettävät pinnat painetaan tiukasti yhteen. Usein käytetään apuna mekaanisia puristimia. Kuivuessaan liima kiinnittää pinnat tiukasti toisiinsa ja pitää ne yhdessä.

Liimoja voidaan valmistaa joko synteettisesti tai käyttämällä eloperäisiä raaka-aineita kuten eläimen nahkaa.

Liimat voidaan jakaa niiden kemiallisten ominaisuuksien perusteella kahteen pääluokkaan:

  1. liimat, jotka perustuvat fysikaalisiin muutoksiin, kuten kuivumiseen
  2. liimat, jotka kovettuvat kemiallisen reaktion vaikutuksesta.

Liimojen polymeeriketjut tarttuvat liimattaviin pintoihin pääasiassa vetysidoksilla. Mitä pidempi liiman polymeeriketju on ja mitä poolisempi liimattava pinta on, sitä kestävämpi liimaus on tuloksena.

Liimatyyppejä käyttötarkoituksen tai ominaisuuksien mukaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jbweldpackage.jpg
  • pikaliima
  • paperiliima
  • puuliimat
  • perunaliima
  • kangasliima
  • soluliima
  • muoviliima
  • metalliliima
  • kaksikomponenttiliima
  • kontaktiliima
  • lennokkiliima
  • kuumaliima
  • nahkaliima
  • luuliima
  • kalaliima
  • kaseiiniliima
  • yleisliima
  • sinitarra (eli liimatahna)
  • pussiliima

Liimatyyppejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • MUF melamiiniureaformaldehydi
  • PUR Polyuretaani
  • EPI
  • PVAc Polyvinyyli
  • RUF Resorsinoliureaformaldehydi
  • PRF Fenoliresorsinoliformaldehydi

Kontaktiliima[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarttuu hyvin lähes kaikkeen. Liima levitetään liimattaville pinnoille ja annetaan kuivahtaa, jonka jälkeen kappaleet painetaan yhteen liimapinnat vastakkain. Muodostaa joustavan lopputuloksen. Kontaktiliima on yleensä väriltään keltaista.

Yleisliima[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kovettuu, kun liiman sisältämä vesi imeytyy pois liimasta liimattavaan aineeseen. Liima levitetään toiselle pinnalle. Liimattavat kappaleet painetaan yhteen, paremman pidon saamiseksi voi puristaa kappaleita puristimella. Kiinnittyy parhaiten puuhun ja paperiin, joskus myös styroxiin, tekstiileihin ja nahkaan.

Puuliima[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erilaisia puuliimoja on kymmeniä erilaisia, riippuen käyttötarkoituksesta ja käytöstä. Perinteiset puusepänliimat olivat eläinperäisiä. Synteettiset liimat ovat syrjäyttäneet ne jokseenkin täysin museaalisia konservointitarkoituksia lukuunottamatta.

Tavanomaiset puuliimat ovat polyvinyylipohjaisia (PVAc), valkoisia tai keltaisia suhteellisen sakeita liimoja. Puuliimoja käytettäessä on pinnat sovitettava hyvin yhteen, sillä mitä ohuempi liimasauma on sitä vahvempi sidos on. Pinnat on puristettava voimakkaasti yhteen ja annettava liiman vaikuttaa ohjeissa ilmoitettu puristusaika, joka on yleensä ns. nopeillakin puuliimoilla lähes tunti. Teollisilla PVAc liimoilla voidaan puristusaika tiputtaa jopa 15 minuuttiin. Polyvinyylipohjaiset puuliimat on yleensä luokiteltu euronormin EN 204 mukaisesti luokkiin D1 - D4. Luokka D1 kestää huonoiten kosteutta, luokka D4 parhaiten. Usein D3-liimaa suositellaan ulkokäyttöön, mutta vaativissa kosteusolosuhteissa kannattanee miettiä D4-tyyppisen liiman käyttöä. D4-liimoja ei saa yleensä ostettua yksityiskäyttöön ja usein liima on kaksikomponenttista, jolloin ennen liimausta liimaan lisätään happo joka parantaa säänkestoa.

Puuliimojen saralla uusin tulokas on polyuretaanipohjainen (PUR) liima, joka kestää erittäin hyvin kosteutta ja joka täyttää EN 204 luokan D4 vaatimukset. Säänkestävän liimauksen saavuttamiseksi PUR-liimalla täytyy liimattavien pintojen olla hyvin yhteensopivia ja liimattavalle pinnoille tulee saada vähintään 0,5 Mpa paine. Yleinen harhaanjohtava käsitys että PUR-liima täyttää koloja ja sallii pintojen epätasaisuuden on väärä, jos halutaan kestävä liitos. PUR-liimasta tuleva vaahto ei toimi kunnolla liimana sen lujuusominaisuudet ovat murto-osia kunnolla puristetun ja yhteensopivien pintojen lujuudesta. Puunvälissä puristettuna liima reagoi erilailla ja muodostaa vetysidoksia jotka liimaavat tehokkaasti, ilman puristusta näitä sidoksia ei synny halutussa määrin. Liima reagoi kosteuden kanssa, joten ennen kappaleiden liittämistä yhteen kannattaa levitetyn liiman ainakin pinta kostuttaa kevyesti. PUR-liimat ovat huomattavasti kalliimpia kuin PVAc-liimat. Teollisuudessa käytetään myös PUR pohjaisia kuumaliimoja, jossa PUR-komponentti parantaa säänkestoa.

Puusta valmistettujen liimapalkkien ja vanerien liimana käytetään PRF eli Fenoliresorsinoliformaldehydi-liima. Se on väriltään ruskeaa ja sillä on hyvä kosteuden ja sään kesto. PRF-liimaa käytetään myös sahatavaran sormijatkosliimana.

Yksityiskäyttöön tarkoitetut liimat ovat usein sellaisia että niitä käytettäessä liimaus on helppoa ja virheitä ei synny. Puristusajat, pottime, avoinaika, esipuristusaika ja puristusaika ovat sellaisia että liimaa on helppo käyttää. Teollisissa liimoissa prosessi voi olla hyvinkin tarkka hyvän liimaustuloksen saavuttamiseksi. Esimerkiksi liiman levityksen jälkeen liimattavat pinnat tulee pitää auki 5 min. ennen puristusta, jotta liimaus onnistuu.

Kuumaliima[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liima kuumennetaan liimapistoolissa, jossa se sulaa. Liimapistoolin kahvaa puristamalla vetelä liima tulee ulos suuttimesta, ja jäähtyessään liima kovettuu. Liimaa puuta, muovia, paperia ja kangasta. Myös metallia ja lasia voidaan liimata kuumaliimalla, kun kappaleet karhennetaan ja kuumennetaan. Liima on hyvin venyvää ja siitä jää helposti sotkuisia "nauhoja" liimattavaan kappaleeseen.

Kuumaliimaa on erilaisia tyyppejä, varsinkin teollisissa sovelluksissa. On olemassa mm. paineella ruiskutettavia hermeettisesti pakattuja ilman kanssa reagoivia kuumaliimoja.

Epoksiliima[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Epoksiliima on kaksikomponenttista, eli sitä säilytetään kahtena erilaisena aineena. Käytettäessä liimaan sekoitetaan kovettajaa, jonka jälkeen se levitetään liimattaville pinnoille ja pinnat puristetaan yhteen. Kovettaja aiheuttaa liimassa kemiallisen reaktion, jonka tuloksena liima kovettuu. Epoksiliimalla voidaan liimata melkein mitä tahansa, ja liiman pito, lämmön, liuottimen sekä kosteudenkestävyys on hyvä. Kuivuttuaan epoksi muistuttaa kovaa muovia.

Liima ei yleensä kestä yli 150 asteen lämpötiloja. Epoksiliimaa käytetään liimattaessa esimerkiksi puuveneitä. Epoksi on usein varma valinta esim. puunliimaukseen, sen korkea hinta ja hidas kuivuminen tosin vähentävät sen käyttökelpoisuutta.

Epokseja on lukematon määrä erilaisia riippuen vaadituista ominaisuuksista. Ominaisuuksia voivat olla mm. lämmönkesto, avoinaika, puristusaika, kemikaalinkesto, lujuus ym.

Pikaliima[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikaliimat kovettuvat muutamassa sekunnissa ilman vaikutuksesta ja liimaavat useita eri materiaaleja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Liimaus Muovimuotoilu
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Liima.