Vaneri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
15 mm paksuinen koivuvaneri

Vaneri on vähintään kolmesta ohuesta puuviilusta ristiin yhteen liimaamalla valmistettu levymäinen puutuote. Vaneri oli ensimmäinen teollinen puujaloste. Vaneri on aina peilikuva keskilinjan suhteen, vierekkäiset viilut voivat olla samansuuntaisia kuitenkin niin että vanerin rakenne on sama keskilinjan suhteen.

Suomalainen vaneri valmistetaan ohuista ristiinliimatuista viiluista. Koivu- ja kuusiviilun nimellispaksuus on 1,4 mm. Paksuviiluisen havuvanerin viilunpaksuudet ovat 2,0–3,2 mm.[1]

Vanerin käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivuvaneri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivuvaneri

Koivuvanerilla on erinomaiset lujuus- ja jäykkyysominaisuudet sekä hyvä virumisen kestävyys. Koska sillä on myös hyvä tasoleikkauslujuus, se on raskaassa lattiakäytössä muita vanerituotteita oleellisesti parempi ratkaisu. Myös pintakovuus ja kolhunkestävyys on hyvä.

Koivuvanerin tyypillisiä käyttökohteita ovat betonointilevyt, kuljetusvälineiden lattiat, konttien lattiat, seinät ja katot, liikennemerkit, opastetaulut, huonekalut ja kalusteiden sidelistat.[1]

Kuusivaneri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuusivaneri
Betoniseinän muotittaminen havuvanerilla

Myös kuusivanerin lujuus- ja jäykkyysominaisuudet ovat hyvät. Kuusivanerin pinta on koivuvaneria pehmeämpää ja oksaisempaa. Syykuvio on voimakas ja hieman koholla. Kuusivaneri on toisaalta suhteellisen kevyttä ja sitä on helppo työstää ja naulata.

Kuusivanerin tyypilisiä käyttökohteita on vesikattorakenteet, rakennusten lattiat, seinät ja katot, ajoneuvoissa piiloon jäävät rakenteet, pakkaukset ja laatikot, työmaarakenteet, aitaukset ja suojat sekä vähäisten valukertojen betonoimislevyt. Paksuviiluista kolmikerros/viisikerros-havuvaneria käytetään myös tuulensuojalevynä rakennuksissa hengittävyytensä ja jäykkyytensä ansiosta. [1]

Mäntyvaneri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäntyvanerit ovat käytännössä ohuita ja niitä käytetään lähinnä sisustustarkoituksissa.

Sekavaneri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistämällä koivun kovuus ja kuusen keveys ja halpuus (saatavuus) saadaan aikaan sekavaneri, jossa pintaviiluina ovat koivuviilut ja sisällä olevat viilut ovat kuusta. Vanerin kayttöön ja lujuuteen vaikuttavat voimakkaimmin pintaviilut, jotka ottavat vastaan pintarasituksen ja ison osan mekaanista rasitusta.

Lastulevy ja muut puristusmenetelmällä valmistetut puulevyt ovat korvanneet vanerin käyttöä rakennus- ja huonekalumateriaalina. Silti vaneri on säilyttänyt vankan aseman käyttökohteissa, joissa levymateriaalilta vaaditaan rakenteellista ja kosteuden kestävyyttä, iskunkestävyyttä tai näyttävää ulkoasua.

Puumateriaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puuviilun raaka-aineena käytetään lehti- ja havupuuta. Lehtipuista koivu on yleisin vanerin raaka-aine, jolloin on kyse koivuvanerista. Havupuista mänty ja kuusi soveltuvat havuvanerin raaka-aineeksi, joista kuusi on yleisempi pitkien kuitujen antaessa paremmat vanerin rakenteelliset ominaisuudet. Mikäli käytetään eri puulajeja eri viilukerroksissa, saadaan niin sanottua sekavaneria.

Itse puuviilu on ohut levy, joka leikataan yhdellä kertaa pyörivän sorvipölkyn pinnasta.

Liimaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perusvaneri liimataan nykyään kosteuden kestävällä, ruskealla fenolihartsiliimalla, kuumapuristuksena. Ennen käytettiin termiä vesivaneri, joka tarkoittaa juuri fenolihartsiliimattua, säänkestävästi liimattua vaneria. Fenolihartsin ruskea väri tulee, kun hartsin sisältämä fenoli muuntuu ilman ja hapen vaikutuksesta. Alkujaan fenolihartsi on läpikuultava.

Yleensä päällekkäiset viilut liimataan syyt ristikkäin. Näin muodostunutta vaneria kutsutaan ristiin liimatuksi vaneriksi. Viiluja on useimmiten pariton määrä, jolloin syysuunta on sama molemmissa pinnoissa tai vaneri on ns. mirror-vaneria, jonka rakenne on peilattu keskilinjan suhteen. Mirror-vanerissa on usein kaksi keskimmäistä viilua samansuuntaisia. Erikoistarkoituksiin valmistetaan samansuuntaisista viiluista valmistettuja vanerilevyjä, riippuen tavoitelluista jäykkyysominaisuuksista vanerin eri suuntiin.

Vanerilevyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanerilevyjen valmistuskoot on standardoitu. Vanerin enimmäispaksuus on noin 50 mm ja paksuudet vaihtelevat 3 mm portain välillä 3–30 mm. 3 mm ohuempia vanereita kutsutaan "ohutviiluvanereiksi" tai lentokonevaneriksi yleisen käyttökohteen mukaan. Paksuimmista viiluista valmistetut levyt soveltuvat myös runkorakenteisiin. Toisaalta on huomioitavaa että myös paksuja vanereita valmistetaan ohuista viiluista, myös näitä kutsutaan ohutviiluvanereiksi.

Jatkokäsittely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanerin pintaominaisuuksia voidaan parantaa erilaisilla pinnoitteilla. Yleisin jaloste on pinnoittaa vaneri fenolifilmillä, jolloin puupinnasta saadaan kova ja kosteutta hyvin kestävä. Vaneria voidaan pinnoittaa käyttökohteen erityisvaatimusten mukaisesti erityyppisillä pinnoitusratkaisuilla esim. kertamuovilla, kestomuovilla, maalilla, lakalla, paperilla, metallilla, kankaalla tai kumilla. Vanerin väliin voidaan myös liimata erilaisia funktionaalisia kerroksia, jotka toimivat esim. värähtelyn vaimentajina (esim. kaksi vanerilevyä ja kumimatto väliin).

Kilpailevat tuotteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Havuvanerin paras kilpailija on varsinkin Pohjois-Amerikassa OSB, joka on valmistettu suunnatuista suurlastuista. OSB:llä saavutetaan useita havuvanerin ominaisuuksia halvemmalla raaka-aineella ja yksinkertaisemmalla tuotantoprosessilla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Vanerikäsikirja 2001. Metsäteollisuus ry.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vaneri.