Katto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Harjakatto on yleisin taloissa käytettävä kattomuoto. Tämän katon lappeet kaartuvat räystäiltä ns. hollantilaistyylisen satulakaton tapaan.
Tasakatto Turussa.

Katto on rakennusta, huonetta tai vastaavaa tilaa päältä päin suojaava rakennusosa, tai yleensä jonkin tilan yläpinta. Rakennustekniikassa katto jaotellaan eri osiin: vesikate, vesikattorakenteet, yläpohja, sisäkattorakenteet ja sisäkattopinnat.

Vesikatto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesikatto on rakennuksen katon ylin kerros. Vesikaton on tarkoitus suojata rakennuksen sisäosia ulkoapäin tulevalta vesi- ja lumisateelta, sekä muilta sään vaihteluilta.

Rakenteellisesti vesikatto jaetaan kuormitusta vastaanottavaan, lämpöä eristävään ja rakennusrunkoa jäykistävään yläpohjarakenteeseen, sekä sadevedeltä suojaavaan vesikatteeseen.

Vesikaton muoto on keskeinen tekijä rakennuksen massoittelussa eli ulkomuodon kolmiulotteisessa sommittelussa. Muoto vaikuttaa suuresti myös sadeveden johtamiseen pois kattopinnalta.

Harja- ja aumakatoissa rakennuksen harja on vesikaton ja samalla rakennuksen korkein kohta, josta vedet virtaavat alaspäin. Auma on katon harjaan liittyvä kalteva kolmiomainen päätyharja. Harjalta lähtevää yhtenäistä kaltevaa kattopintaa nimitetään lappeeksi. Erisuuntaisten lappeiden yhtymäkohdassa on joko sisätaite (sisäjiiri, kuvetaite) tai ulkotaite (ulkojiiri, selkätaite).lähde?

Tasakatoissa ei normaalisti ole harjaa eikä lappeita, vaan katto on sadevesien johtamiseksi hieman kallistettu sen keskeisillä kohdilla olevia kattokaivoja kohti. Kattokaivoista vesi johdetaan viemäreillä rakennuksen läpi sadevesiviemäreihin.

Räystäs on katon osa, joka ulottuu ulkoseinän ulkopinnan ulkopuolelle. Räystäs on tyypillinen korkeille kattomuodoille, kuten harja-, auma- ja kupolikatoille. Rakennuksen räystäiltä sadevesi johdetaan räystäskouruin ja sadevesisyöksyin rakennuksen ulkopuolisiin sadevesikaivoihin. Myös tasakattoisessa rakennuksessa voi olla räystäät, mutta tällöin sadevesi on johdettu kattokaivojen kautta. Kaikissa rakennuksissa ei välttämättä ole räystäitä lainkaan.

Yläpohjan rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yläpohja on rakennuksen ylimmän kerroksen yläpuolisen rakenteen ja vesikaton muodostama rakennusosa. Yläpohja toimii yleensä myös yhtenä rakennuksen vaipan lämpöäeristävänä rakennusosana yhdessä ulkoseinien ja alapohjan kanssa.

Yläpohjaan kuuluvat tyypillisesti seuraavat rakennusosat (ulkoa sisäänpäin):

  • varsinainen vesikate
  • vesikatteen pohjarakenne
  • erityisesti räystäiden, harjojen ja jiirien vedensulkua varmentava aluskate
  • tuulettuva yläpohjan ontelo
  • ylimmän huonetilan yläpuolinen kantava rakenne
  • kantavaan rakenteeseen liittyvinä lämmöneriste ja höyryn- tai ilmansulku
  • mahdollisesti ylimpään huonetilaan liittyvä verhoilu, esimerkiksi levytys

Erityisesti tasakattotyypeissä rakenne on yksinkertaisempi, ja esimerkiksi tuulettuvaa yläpohjan onteloa ei välttämättä ole, vaan se on korvattu tuulettuvalla rakennekerroksella.

Vesikatteen ja yläpohjarakenteiden väliin jäävää kylmää yläpohjan onteloa ei pidä sekoittaa ullakkoon tai käyttöullakkoon, jotka ovat rakennuksen tiloja, olivat ne siten lämmittämättömiä, puolilämpimiä tai lämmitettyjä.

Kattomuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kattomuotoja:

  • harjakatto eli satulakatto ja sen muunnokset aumakatto, pulpettikatto ja mansardi- eli taitekatto
  • tasakatto
  • holvikatto eli tynnyrikatto
  • kupolikatto
  • suippo- ja tornikatto
  • säterikatto

Sisäkatto ja alakatto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisäkatto on huonetilan yläpinta eli laipio[1] [2]ja tyypillisesti yläpohjarakenteen alapinta. Monikerroksisissa rakennuksissa alemman kerroksen kattopinnan ja ylemmän kerroksen lattiapinnan välinen rakennusosa on nimeltään välipohja.

Sisäkatto voi olla suora eli vaakasuuntainen tai vino, jolloin se tavallisimmin mukailee rakennuksen vesikaton muotoa. Asuintiloihin verrattuna julkisissa tiloissa sisäkatto on rikkaammin muotoiltu esimerkiksi erilaisin pintarakentein. Teollisuustiloissa sisäkatto on usein palkkikatto tai ylöspäin levenevien pilarien kannattama ns. sienipilarikatto. Kasettikatto on sisäkatto, jossa on nelikulmaisia koristeltuja syvennyksiä eli kasetteja. Sisäkaton muodolla on hyvin keskeinen asema tilan hahmottamisessa.

Alakatto on sisäkatossa oleva erillinen alaslasku. Tyypillisesti alakatot ovat LVI- ja sähköteknisten asennusten peittämiseen tehtäviä kotelointeja. Akustisesti vaativissa huonetiloissa voidaan käyttää ääntävaimentavaa akustiikka-alakattoa.

Viherkatto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viherkatoiksi kutsutaan vakiintuneen käytännön mukaan kattoja, joiden päällä on kasvillisuutta. Edelleen näillä katoilla tulee olla kasvillisuuden edellyttämät tekniset alusrakenteet, esimerkiksi juurisuojaus.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Katto.