Taitekatto
Wikipedia
Taitekatto eli virheellisesti myös mansardikatto on harjakaton tyyppi, jossa lappeet taittuvat vielä kahdeksi osaksi, kahteen eri kulmaan. Tällä menetelmällä lappeen alle saadaan osin korkeampaa tilaa kuin harjakatolla. Mansardikatosta poiketen taitekattoisen rakennuksen päädyt ovat pystyt katon harjaan asti.
Suomessa vallitseva kattotyyppi on ollut loiva satula- eli harjakatto. Taitekatto tuli meillä käyttöön ensin kartanoissa, virkataloissa ja pappiloissa 1700-luvulla. Pientaloissa sitä ruvettiin näkemään 1920-luvulla.[1] Nykyisin taitekattoa käytetään Suomessa lähinnä puolitoista- ja kaksikerroksisissa omakotitaloissa.
Katso myös [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Outi Palttala-Heiskala: Kattomuodot ja katteet, kuvaus ja historia Talotori. Viitattu 7. maaliskuuta, 2012.
