Eduskuntavaalit 1966
Sivulta puuttuu Suomen 24. eduskuntavaalit järjestettiin 20.–21. maaliskuuta 1966. Vasemmistopuolueet (SDP, SKDL, TPSL) saivat ainoan kerran Suomen eduskuntavaalien historiassa enemmistön äänistä (51,0 %) ja myös eduskuntaan kaikkien aikojen suurimman enemmistön (103–97). Vuonna 1966 aloittanut hallitus tunnetaan nimellä Paasion I hallitus, jota seurasi Koiviston I hallitus ja Auran I hallitus. Ennen vaaleja vaalilakia muutettiin siten, että vaalit siirrettiin heinäkuun alusta maaliskuuhun.
Uusia kansanedustajia olivat muun muassa Reino Breilin, Pauli Burman, Margit Eskman, Sakari Knuuttila, Mikko Laaksonen, Sinikka Luja, Valde Nevalainen, L. A. Puntila ja Arvo Salo (SDP), Katri-Helena Eskelinen, Erkki Haukipuro, Katri Kaarlonen, Heimo Linna, Ahti Karjalainen ja Sylvi Saimo (Kesk.), Ele Alenius, Kauko Hjerppe, Osmo Kock, Lauha Männistö ja Veikko Saarto (SKDL), Jouni Apajalahti ja Pentti Mäki-Hakola (Kok.), Ingvar S. Melin ja Henrik Westerlund (RKP) sekä Pirkko Aro ja Arne Berner (LKP).
Eduskunnan jättivät näissä vaaleissa muun muassa SDP:n Karl-August Fagerholm ja Edvard Pesonen, TPSL:n Martta Salmela-Järvinen, Keskustapuolueen Eemil Luukka, SKDL:n Ville Pessi, Kokoomuksen Reino Ala-Kulju, joka oli valittu eduskuntaan 1933 IKL:n edustajana, RKP:n Sven Högström ja Bertel Lindh, sekä LKP:n Armi Hosia ja Esa Kaitila.
Eduskunnasta pudonneisiin kuuluivat muun muassa SDP:n Olavi Kajala ja Olavi Lindblom, Keskustan Yrjö Hautala, Erkki Ryömä ja Veikko Svinhufvud, SKDL:n Tauno Kelovesi, Juho Mäkelä, Gösta Rosenberg, Hannes Tauriainen ja Irma Torvi, Kokoomuksen Aksel Airo, Jussi Saukkonen ja Toivo Wiherheimo, RKP:n Johan Otto Söderhjelm, sekä LKP:n Antti Linna.
TPSL lisäsi paikkalukuaan tuntuvasti, mutta puolueen puheenjohtaja Aarre Simonen ei onnistunut pääsemään takaisin eduskuntaan. Useita muita entisiä kansanedustajia taas palasi taukojen jälkeen, muun muassa SDP:n Uuno Takki, Keskustan Mikko Kaarna ja Kerttu Saalasti, Kokoomuksen Tuure Junnila, TPSL:n Tyyne Leivo-Larsson ja Olli J. Uoti sekä SMP:n Veikko Vennamo. LKP:n Juho Tenhiälä loikkasi pian vaalien jälkeen Keskustaan.
Keskustan kansanedustaja Marja Lahti kuoli talvella 1967 ja hänen tilalleen eduskuntaan tuli hiihtäjä ja maanviljelijä Heikki Hasu. Eduskuntaan palannut, TPSL:n keskeisiin hahmoihin kuulunut Olli J. Uoti kuoli saman vuoden keväällä ja hänen kuolemansa merkitsi puolueelle myös yhden paikan menetystä, sillä hänen tilalleen tuli vaaliliittokumppani SKDL:ää edustanut paperityöläinen Kauko Tamminen. Keskustan Olavi Lahtela kuoli kesken eduskunnan täysistunnon joulukuussa 1968 ja hänen tilalleen tuli aiemminkin kansanedustajana toiminut Akseli Paarman.
Sisällysluettelo |
Tulokset [muokkaa]
Tuloksia verrataan vuoden 1962 eduskuntavaaleihin.
| äänestysaktiivisuus | 84,9%[1][2] | −0,2 |
|---|
| puolue | edustajat | äänet | |||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| osuus | lukumäärä | ||||||
| Suomen Sosialidemokraattinen Puolue | 55 | +17 | 27,23% | +7,7 | 645 339 | +196 409 | |
| Keskustapuolue | 49 | −4 | 21,23% | −1,7 | 503 047 | −25 362 | |
| Suomen Kansan Demokraattinen Liitto | 41 | −6 | 21,20% | −0,8 | 502 374 | −4 455 | |
| Kansallinen Kokoomus | 26 | −6 | 13,79% | −1,3 | 326 928 | −19 710 | |
| Liberaalinen kansanpuolue | 9 | −5a | 6,47% | −0,4a | 153 259 | −4 746a | |
| Ruotsalainen kansanpuolue | 11 | −2 | 5,69% | −0,4 | 134 832 | −5 857 | |
| Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto | 7 | +5 | 2,59% | −1,8 | 61 274 | −39 122 | |
| Suomen pientalonpoikien puolue | 1 | +1 | 1,03% | −1,1 | 24 351 | −25 422 | |
| Suomen Kristillinen Liitto | 0,45% | – | 10 646 | – | |||
| Åländsk samling | 1 | -- | 0,30% | −0,0 | 7 118 | −143 | |
| Itsenäisyyspuolue | 0,02% | – | 513 | – | |||
| Länsi-Suomen kristilliset naiset | 0,01% | – | 124 | – | |||
| Pohjois-Savon kristillismieliset | 0,00% | – | 30 | – | |||
| Kirjoitetut listat | 0,01% | 161 | |||||
| Yksityiset henkilöt | 0,00% | 51 | |||||
| Yhteensä | 200 | -- | 100% | 2 370 046 | +68 048 | ||
| a Verrattuna Suomen kansanpuolueen ja Vapaamielisten liiton yhteenlaskettuun tulokseen. | |||||||
| Lähde: Tilastokeskus 2004[3]; Kirjoitettujen listojen ja yksityisten henkilöiden erittely sekä Itsenäisyyspuolueen, Länsi-Suomen kristillisten naisten ja Pohjois-Savon kristillismielisten äänimäärät vain painetussa versiossa[4] | |||||||
Eniten ääniä saaneet valitut ehdokkaat [muokkaa]
| sija | ehdokas | puolue | äänet |
|---|---|---|---|
| 1 | Raimo Ilaskivi | Kok. | 16 817 |
| 2 | Kaarlo Pitsinki | SDP | 16 703 |
| 3 | Georg C. Ehrnrooth | RKP | 15 316 |
| 4 | Paavo Aitio | SKDL | 13 790 |
| 5 | Tyyne Paasivuori | SDP | 12 754 |
| 6 | Kaarlo af Heurlin | SDP | 12 709 |
| 7 | Juha Rihtniemi | Kok. | 12 568 |
| 8 | Johannes Virolainen | Kesk. | 12 489 |
| 9 | Tuure Junnila | Kok. | 11 227 |
| 10 | Hertta Kuusinen | SKDL | 11 155 |
| Lähde: Tilastokeskus[5] | |||
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Naisten ja miesten äänestysaktiivisuus eduskuntavaaleissa 1908–2003 (Tilastokeskus 1.6.2005)
- ↑ Eduskuntavaalit 1907–2003 (Oikeusministeriö)
- ↑ Tiedosto 595. Eduskuntavaalit 1927–2003 (Tilastokeskus 2004)
- ↑ Suomen virallinen tilasto 29 A, Kansanedustajain vaalit XXIX
- ↑ Ääniharava – eduskuntavaaleissa 1966 eniten ääniä saaneet valitut ehdokkaat (Tilastokeskus 2004)
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Vaalit 1966: Vasemmisto nousi valtaan (Yleisradion Elävä arkisto)
