François Rabelais
Wikipedia
François Rabelais (n. 1483–1494 Chinon, Ranska – 1553 Pariisi) oli ranskalainen renessanssiajan humanisti ja kriittis-humoristinen kirjailija.
Rabelais oli asianajajan poika. Hän opiskeli fransiskaaniluostarissa noviisina keskiajan teologiaa ja antiikin kieliä. Hän kääntyi benediktiiniksi ja lopulta jätti luostarielämän siirtyen maallistuneeksi papiksi. Rabelais opiskeli ja vaikutti useissa yliopistoissa kuten Poitiersissa, Pariisissa, Montpellierissa ja Lyonissa ja vieraili Itävallassa, jossa hän pääsi keisari Frans I:n suosioon sekä Torinossa Italiassa. Hän vaikutti lääkärinä ja tunsi esimerkiksi anatoomikko Andreas Vesaliuksen sekä Ambroise Parén.
Rabelais suututti katolisen kirkon edustajat sekä Sorbonnen akateemikot kirjoituksillaan. Vuodesta 1532 alkaen ilmestyneen viisioisaisen teossarjansa kaksi ensimmäistä osaa, Gargantua ja Pantagruel, hän julkaisi salanimellä Alcofribas Nasier (anagrammi nimestä Francois Rabelais). Julkaistuaan seuraavan osan (Kolmas kirja) omalla nimellään hänet julistettiin pannaan. Viides kirja ilmestyi postuumisti ja sen tekijyys on osittain kiistanalainen. Rabelais käsitteli aikaansa nähden epäsovinnaisesti muun muassa kuolemaa. Teossarja on osittain suomennettu nimellä Suuren Gargantuan hirmuinen elämä.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Biografia Bibliografia (ranskaksi)
- Pantagruel, dipsodien kuningas. Suomennos 1989 (pdf)
- Arno Forsius: François Rabelais (n. 1490—1553) — lääkäri ja kirjailija.
