Lewis-pikakivääri
| Lewis-pikakivääri | |
|---|---|
|
|
|
| Tyyppi | Pikakivääri |
| Valmistaja | Birmingham Small Arms (BSA) Savage Arms |
| Valmistusmaa | |
| Valmistusvuodet | 1913–1942 |
| Tekniset tiedot | |
| Kaliiperi(t) | 7,92×57 mm Mauser 12.7×81mm .30-06 Springfield .303 British |
| Aseen pituus | 96,5 cm |
| Paino (tyhjänä) | 12.8 kg |
| Lipas | lautasmallinen rumpulipas |
| Kapasiteetti | 47 tai 97 patruunaa |
| Ammuksen lähtönopeus | Noin 740 m/s |
| Tehokas kantama | 800 m |
| Tulinopeus (laukausta/min) | 550 laukausta minuutissa |
Lewis-pikakivääri oli yhdysvaltalaisen eversti Isaac Newton Lewisin kehittämä kevyt pikakivääri, jota ympärysvallat käytti ensimmäisessä maailmansodassa.
Kevyt yhden miehen käytettäväksi suunniteltu Lewis ampui 7,7 mm kaliiperisia luoteja teoriassa 550 ammusta minuutissa ja oli helposti tunnistettavissa jäähdyttimensä ja aseen päälle asetettavan pyöreän makasiinin ansiosta. Aseen paino oli vain 12,8 kiloa, siksi sitä oli paljon helpompi liikuttaa kuin tuonaikaisie Vickers-konekiväärejä. Keveytensä vuoksi Lewisista tuli myös ilmavoimien suosikki, ja sitä asennettiin moniin lentokoneisiin.
Lewisissa käytettiin kahdenlaisia lippaita. Toinen niistä sisälsi 97 patruunaa, mikä teki aseesta liian raskaan jalkaväkikäyttöön. Tavallisilla sotilailla oli käytössään 47 patruunaa vetävä lipas.
Lewisin valmistaminen oli huomattavasti halvempaa ja yksinkertaisempaa, yhden Vickersin valmistamiseen kuluneessa ajassa kyettiin tuottamaan kuusi Lewisia. On irvokasta, etteivät yhdysvaltalaiset itse innostuneet aseesta heti, vaan antoivat sen emigroitua ulkomaille hieman katkeroituneen kehittäjänsä mukana. Belgiaan asettunut Lewis tarjosi asettaan paikallisen armeijan edustajille, jotka eivät toistaneet yhdysvaltalaisten erehdystä. Belgian armeija alkoi käyttää Lewis-konekivääriä vuonna 1913 ja tämä sai britit lisensoimaan sen varsin nopeasti. Valmistus lankesi sekä aseistaan että moottoripyöristä tunnetulle BSA:lle.
Taistelukäytössä Lewis osoittautui luotettavaksi ja tehokkaaksi. Saksalaiset ristivät aseen ”belgialaiseksi kalkkarokäärmeeksi” kohdattuaan niitä Belgiassa vuonna 1914, mutta Lewisin palvelukaari kantoi paljon kauemmaksi kuin ensimmäisen maailmansodan loppuun. Moderni Bren LMG oli toisen maailmansodan alussa korvannut Lewisin miltei kokonaan, mutta niitä käytettiin yhä erityisesti lentokoneissa ja ajoneuvoissa. Ranskan kukistumisen jälkeen Lewisista tuli pääasiassa brittiläisten kodinturvajoukkojen ase ja se poistettiin virallisesti brittien arsenaalista toisen maailmansodan päätöksen myötä.
Muutamia kappaleita saatiin ja käytettiin Suomen sisällissodassa 1918.[1]
Sivulta puuttuu