Lewis-pikakivääri

Lewis-pikakivääri
Tyyppi	Pikakivääri
Valmistaja	Birmingham Small Arms (BSA) Savage Arms
Valmistusmaa	Iso-Britannia Yhdysvallat
Valmistusvuodet	1913–1942
Tekniset tiedot
Kaliiperi(t)	7,92×57 mm Mauser 12.7×81mm .30-06 Springfield .303 British
Aseen pituus	96,5 cm
Paino (tyhjänä)	12.8 kg
Lipas	lautasmallinen rumpulipas
Kapasiteetti	47 tai 97 patruunaa
Ammuksen lähtönopeus	Noin 740 m/s
Tehokas kantama	800 m
Tulinopeus (laukausta/min)	550 laukausta minuutissa

Australialaiset sotilaat käyttämässä Lewisiä ilmatorjunnassa.

Australialaisia sotilaita harjoittelemassa Lewis-pikakiväärin käyttöä ensimmäisen maailmansodan aikana.

Lewis-pikakivääri oli yhdysvaltalaisen eversti Isaac Newton Lewisin kehittämä kevyt pikakivääri, jota ympärysvallat käytti ensimmäisessä maailmansodassa.

Kevyt yhden miehen käytettäväksi suunniteltu Lewis ampui 7,7 mm kaliiperisia luoteja teoriassa 550 ammusta minuutissa ja oli helposti tunnistettavissa jäähdyttimensä ja aseen päälle asetettavan pyöreän makasiinin ansiosta. Aseen paino oli vain 12,8 kiloa, siksi sitä oli paljon helpompi liikuttaa kuin tuonaikaisie Vickers-konekiväärejä. Keveytensä vuoksi Lewisista tuli myös ilmavoimien suosikki, ja sitä asennettiin moniin lentokoneisiin.

Lewisissa käytettiin kahdenlaisia lippaita. Toinen niistä sisälsi 97 patruunaa, mikä teki aseesta liian raskaan jalkaväkikäyttöön. Tavallisilla sotilailla oli käytössään 47 patruunaa vetävä lipas.

Lewisin valmistaminen oli huomattavasti halvempaa ja yksinkertaisempaa, yhden Vickersin valmistamiseen kuluneessa ajassa kyettiin tuottamaan kuusi Lewisia. On irvokasta, etteivät yhdysvaltalaiset itse innostuneet aseesta heti, vaan antoivat sen emigroitua ulkomaille hieman katkeroituneen kehittäjänsä mukana. Belgiaan asettunut Lewis tarjosi asettaan paikallisen armeijan edustajille, jotka eivät toistaneet yhdysvaltalaisten erehdystä. Belgian armeija alkoi käyttää Lewis-konekivääriä vuonna 1913 ja tämä sai britit lisensoimaan sen varsin nopeasti. Valmistus lankesi sekä aseistaan että moottoripyöristä tunnetulle BSA:lle.

Taistelukäytössä Lewis osoittautui luotettavaksi ja tehokkaaksi. Saksalaiset ristivät aseen ”belgialaiseksi kalkkarokäärmeeksi” kohdattuaan niitä Belgiassa vuonna 1914, mutta Lewisin palvelukaari kantoi paljon kauemmaksi kuin ensimmäisen maailmansodan loppuun. Moderni Bren LMG oli toisen maailmansodan alussa korvannut Lewisin miltei kokonaan, mutta niitä käytettiin yhä erityisesti lentokoneissa ja ajoneuvoissa. Ranskan kukistumisen jälkeen Lewisista tuli pääasiassa brittiläisten kodinturvajoukkojen ase ja se poistettiin virallisesti brittien arsenaalista toisen maailmansodan päätöksen myötä.

Muutamia kappaleita saatiin ja käytettiin Suomen sisällissodassa 1918.