Nuuksio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nuuksio
Noux
Espoon kartta jossa Nuuksio korostettuna
Espoon kaupunginosat
Kaupunginosa nro
Suuralue Vanha-Espoo
Pinta-ala km²
Väestö
 - Väkiluku
 - Väestötiheys /km²
Postinumerot
Osa-alueet Haukkalampi, Kaitakorpi, Kattila, Meerlampi, Nuuksionpää, Punjo, Ruuhijärvi, Solvalla, Solvik, Takala
Lähialueet Karhusuo, Kunnarla, Röylä, Siikajärvi, Vanha-Nuuksio, Velskola

Nuuksio (ruots. Noux, muita muotoja: Noox, Nousby ja Nuoksi[1]) on Espoon kaupunginosa ja järviylänkö Uudellamaalla, jonka länsiosassa oleva Nuuksion kansallispuisto on pääkaupunkiseudun ainoa kansallispuisto. Kansallispuisto sijaitsee osittain Espoon, osittain Vihdin ja pieni osa myös Kirkkonummen alueella. Pääosa kansallispuistosta sijaitsee Espoon Nuuksion kylästä saadusta nimestä huolimatta Vihdin Tervalammen kylässä ja on kuulunut aikanaan Tervalammen kartanoon.

Nuuksion maisemalle ovat tyypillisiä rikkonaisen kallioperän muovaamat jyrkkäreunaiset laaksot ja niiden pohjilla olevat suot ja lammet, sekä korkeat kallioselänteet. Nuuksion eteläisen sijainnin ja vahtelevien pinnanmuotojen takia maasto on hyvin mosaiikkimaista. Kasvillisuus vaihtelee rehevistä lehmusta ja pähkinää kasvavista synkistä purolaaksoista mustikkavaltaisiin kuusimetsiin, ja kuiviin mäntyä kasvaviin jäkäläkankaisiin. Nuuksion vaikeakulkuisuuden takia se on säilynyt melko koskemattomana, ja niinpä siellä tavataan muualla harvinaisia kasvi- ja eläinlajeja, muun muassa liito-oravaa, jonka kuva on myös kansallispuiston tunnuksessa.

Nuuksion ylängöllä sijaitsee Solvallan urheiluopisto (ruots. Solvalla Idrottsinstitut) ja Suomen vanhimman laskettelurinteen käsittävä talviurheilukeskus, useita leirikeskuksia, ja jonkin verran vanhoja maalaistaloja ja kesämökkejä. Solvallan alueelle on rakenteilla kansallispuiston luontokeskus. Sen tarkoitus on esitellä koko Suomen luontoa. Suomen luontokeskus Haltia -nimen saaneen luontokeskuksen rakentaminen alkaa elokuussa 2011 ja avajaisia on tarkoitus viettää tammikuussa 2013.[2]

Nimen alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käsitys Nuuksio-nimen saamelaiskielisestä alkuperästä on yleisesti hyväksytty. Saamelaiset pysähtyivät kulkumatkoillaan alueella toisen vuosituhannen alkupuolella ja antoivat nykyiselle Nuuksion Pitkäjärvelle laulujoutsenta tarkoittavan nimen njukča. Järven eteläpäässä olevan kylän nimi muotoutui sen perusteella muun muassa muotoihin Noox, Nousby ja Nuoksi. Tänä päivänä Nuuksion Pitkänäjärvenä tunnetun järven nimi on voinut alun perin olla Nuoksu- tai Nuoksijärvi. Nykyisen nimen keksi paikallisen suomenkielisen kansakoulun opettaja 1920-luvulla, ja se vakiintui vähitellen seuraavalla vuosikymmenellä.[3][1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuuksion keskuskylään kuului 1500-luvulla seitsemän taloa, joista yksi oli Hista. Nuuksio on yksi 550-vuotiaan Espoon vanhimmista kylistä.

Järvet ja lammet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuuksion Pitkäjärvi rajaa kaupunginosaa eli pienaluetta lounaan puolelta. Nuuksion Pitkäjärven pohjoispään länsipuolelta löytyvät Haukkalampi, Mustalampi ja Valklampi. Haukkalammen rannalla on luontotupa. Sekä Haukkalammen että Mustalammen rannoilla on tulentekopaikkoja, Mustalammen länsirannan kalliolla on katoksellinen tulentekopaikka, jossa on mahdollisuus grillata myös metsäpalovaroituksen aikana. Haukkalammen ympäristössä on kolme eri pituista viitoitettua luontopolkua, ja pahimpiin paikkoihin on laitettu pitkospuita tai portaikkoja – auttamaan retkeilijöitä ja suojelemaan luontoa kulumiselta.

Järviylängön pohjoisimmalla Vihdin kunnan puolella sijaitsee Suolikas, joka on muodoltaan erikoislaatuinen hyvin pitkä ja kapea järvi. Sen pohjois- ja eteläranta kuuluvat kansallispuiston alueeseen.

Alueen pohjoisosassa oleva Ruuhijärvi on luoteislaidoiltaan Vihdin kunnan puolella. Ruuhijärvessä on kaksi pientä saarta, Pikkusaari eli Suosaari sekä kesäaikaan lintujen pesimäalueeksi rauhoitettu Isosaari eli Kalliosaari, joka ei ole paljonkaan pienempäänsä isompi. Isosaari jää niukin naukin Velskolan kaupunginosan puolelle. Joissakin vanhoissa kartoissa järven nimi on merkitty muotoon Ruuhilampi, nykyään kuitenkin Ruuhilammella tarkoitetaan Ruuhijärvestä n. 6 kilometriä luoteeseen sijaitsevaa lampea.

Orajärvi sijaitsee Ruuhijärven kaakkoispuolella ja sen koillispuoli on niin ikään Velskolan puolella. Orajärven eteläosan liepeillä, länsipuolella, on pienoinen Pikku Orajärvi. Samoin Orajärven itäpuolella olevan Urjan eteläosa osuu Nuuksion alueelle. Urjan itäpuolella on Kattilajärvi, jonka itärannalla on Kattilaniemen leirikeskus.

Itäisimpänä, alueen koilliskulmassa, on Velskolan Pitkäjärvi, jonka eteläosa työntyy Nuuksion alueelle. Velskolan Pitkäjärven poukamat ovat myös nimetty: Karhulahti keskivaiheilla, Haralahti järven eteläosasta lounaaseen pistävän haarakkeen keskivaiheilla, ja Pääskyslahti samaisen haarakkeen lounaispäässä. Pääskyslahden pohjukassa oleva Pääskysvuori on rauhoitettu alue.

Urjan länsipuolella on Karjakaivo, ja sen rannalla on Karjakaivon ulkoilumaja. Karjakaivosta pistävä kapeasuinen uloke itäpäässä on nimetty Lehmänämpäriksi. Urjan eteläpuolella ovat Kolmperä ja Valkialampi, Kolmperän lounaispuolella on Meerlampi. Urjan kaakkoispuolella – Kattilajärven lounaispuolella – ovat pikkuinen Häränsilmä ja isompi Hauklampi. Pääskyslahden länsipuolella sijaitsevat Iso Sikalampi ja Pikku Sikalampi, ja Pääskyslahden eteläpuolella ovat Hynkänlampi ja Sultingsträsk.

Järviylängön länsipuoliset järvet laskevat Gumbölenjokeen, itäpuoliset järvet puolestaan Vantaanjokeen.

Kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuuksion järviylänkö ja sen kasvillisuus ovat aikojen kuluessa säästyneet koskemattomana sen karuuden ja rikkonaisen kallioperän vuoksi. Nuuksion yleisin metsätyyppi on tuorekangasmetsä, vaikka muilla Nuuksiota ympäröivillä viljavammilla lähiseuduilla tyypillisempi metsätyyppi onkin lehtomainen tuorekangasmetsä. Eteläisyys näkyy kuitenkin myös Nuuksiossa, esimerkiksi rehevissä purolaaksoissa ja kallionalusilla jalot lehtipuut metsälehmus, tammi, pähkinäpensas ja vaahtera kasvavat luonnostaan ympäri Nuuksiota. Eteläisyys näkyy Nuuksiossa myös siten, että kaikki nuuksion suot ovat keidassoita, ja tervaleppää kasvaa yleisesti tulvivilla kosteilla metsälampien rannoilla. Myös karut pohjoisen taigan piirteet laajoine kangasmaastoineen ja umpeenkasvaneine suolampineen ovat Nuuksiossa vallitsevia.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Sirkka Paikkala: Kuka keksi Nuuksion?. Helsingin Sanomat, 25.1.2000. Artikkelin verkkoversio (html) Viitattu 25.6.2008.
  2. Nuuksion luontokeskus sai miljoonalahjoituksen 28.6.2011. HS.fi. Viitattu 28.6.2011.
  3. Mauri Leivo: Nuuksio – Miljoonan ihmisen erämaa, s. 18. Tammi, 2004. ISBN 951-31-2669-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]